Lauantain pitkä:Eräs kaikkien aikojen debyyttialbumeista

Brittiläisistä rockyhtyeistä ehkäpä se kaikkein legendaarisin, eli Led Zeppelin alkoi levyttää esikoisalbumiaan Olympic Studioilla Lontoossa 20. syyskuuta 1968. Julkaisunsa yhtyeen debyytti sai seuraavan vuoden tammikuussa. Brittiläisen rhythm and bluesin keskeisiin nimiin lukeutuva The Yardbirds oli hajonnut elokuussa 1968. Kitaristi Jimmy Pagella oli edelleen oikeus yhtyeen nimeen ja sopimus velvoitti häntä hoitamaan sen jäljelle jääneen Skandinavian kiertueen. Uusiksi muusikoiksi yhtyeeseensä Page valitsi basisti/kosketinsoittaja John Paul Jonesin, jolla hänen itsensä tavoin oli entuudestaan takanaan pitkä ura studiomuusikkona. Tuoretta verta edustivat solisti Robert Plant sekä rumpali John Bonham. Yhtye hoiti sovitut keikat käyttäen nimeä The New Yardbirds ja painui sen jälkeen äänittämään esikoisalbuminsa, jonka nauhoitusten on kerrottu kestäneen 30 tuntia. Levytysprosessin nopeuteen vaikutti se, että debyyttialbumin kappaleita oli ehditty harjoitella runsaasti Skandinavian-kiertueella. Page vaihtoi yhtyeen nimeksi Led Zeppelin. Kunnia nimen keksimisestä mennee kuitenkin The Whon Keith Moonille, joka käytti kyseistä ilmausta epäonnistuneesta keikasta.

Albumin omaa tuotantoa edustaneista kappaleista erityisesti Communication Breakdown, Good Times Bad Times ja pitkäsoiton keskeiseksi teokseksi muodostunut Dazed and Confused edustivat ajankohdan huomioiden melkoisen raskasta soundia. Viimeksi mainitun sovituksessa on hyödynnetty John Paul Jonesin laskevaa bassokuviota, John Bonhamin raskasta rummutusta ja Pagen erinomaista kitarariffittelyä ja sooloilua. Kyseisessä kappaleessa Page myös soitti kitaraa viulunjousella ja samaista tekniikkaa hän hyödynsi myös Zeppelinin esikoisen päätöskappaleessa How Many More Times. Se perustuu bluesklassikkoon How Many More Years. Zeppelinin debyytti sisältää myös kolme coveria. Bluesklassikoita niitä edustaa kaksi Willie Dixonin ohjelmistosta poimittua, eli You Shook Me sekä I Can’t Quit You Baby. Ensiksi mainitun myös Jeff Beck Group levytti esikoisalbumilleen Truth samaisena vuotena. Akustisia ja sähköisiä osia tyylitajuisesti yhdistävän Babe I’m Gonna Leave Youn keskeinen innoittaja on ollut Joan Baezin versio.  Pagen käsialaa olevassa Black Mountain Sidessa tekijä sai aikaan komeaa jälkeä akustisine kitaroineen ja niin ikään hieman seesteisempi Your Time is Gonna Come on ennen muuta John Paul Jonesin kosketinsoitintyöskentelyn taidonnäyttö. Omana aikanaan Zeppelinin esikoinen vastaanotti myös negatiivista kritiikkiä. Myöhemmin albumi on kuitenkin saanut ansaitsemansa arvostuksen ja esimerkiksi Rolling Stone-lehdessä se saavutti 29. sijan 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla vuosina 2003 ja 2012.