Keskiviikon klassikko:Kulttiyhtye jos jokin

Vuonna 1965 San Franciscossa perustettu Flamin’ Groovies lukeutuu todellisiin amerikkalaisen rockin kulttiyhtyeisiin. Sen vaikutus niin punkrockiin kuin voimapoppiin on ollut kiistaton. Grooviesin keskeiset perustajajäsenet olivat Roy Loney ja Cyril Jordan. Alkukautensa tuotannossa yhtye hyödynsi vaikutteita niin brittiläisestä rhythm and bluesista ja popista kuin amerikkalaisesta garagerockista. Roy Loneyn johtamana Flamin’ Groovies julkaisi vuosien 1969–1971 välillä kolme pitkäsoittoa; Supersnazz, Flamingo sekä Teenage Head. Niistä klassikkostatuksen ovat saavuttaneet kaksi viimeksi mainittua. Edellisen albumin keskeiseen tuotantoon lukeutuvat sellaiset tiukat rypistykset kuin Comin’ After Me, Heading for the Texas Border, Second Cousin sekä Road House. Teenage Head on kuitenkin saavuttanut kenties vielä suuremman kulttistatuksen. Kitaravetoisuudessaan sitä on verrattu jopa Rolling Stonesin samana vuonna, eli 1971 ilmestyneeseen klassikkoalbumiin Sticky Fingers. Kyseisenä vuonna Roy Loney jätti Grooviesin. Samaisen vuosikymmenen lopussa hän perusti yhtyeen nimeltä Phantom Movers, jonka originaaliin kokoonpanoon kuului muun muassa Flamin’ Grooviesin alkuperäisrumpali Danny Mihm. Yhtye julkaisi useita arvostettuja pitkäsoittoja ja kokoonpano, jota Loney edelleen johtaa, on toiminnassa nykyisinkin. Grooviesin 70-luvun alkupuolen klassikkokappaleista maininnan ansaitsevat ehdottomasti vielä Slow Death sekä You Tore Me Down.

Roy Loneyn tilalle Grooviesiin hankittiin solisti Chris Wilson. Vuonna 1976 ilmestynyt ja Dave Edmundsin  tuottama, tyylillisesti powerpoppia edustanut pitkäsoitto Shake Some Action oli kyseisen Groovies-kokoonpanon läpimurtolevy. Sen voimapopin kiistattomiin merkkiteoksiin lukeutuva nimikappale lienee Grooviesin tunnetuin esitys. Kyseisen pitkäsoiton huippuhetkiin lukeutuvat lisäksi erityisesti riipaisevat balladit I Saw Her ja I’ll Cry Alone. Grooviesin 70-luvun lopussa ilmestyneet albumit Flamin’ Groovies Now sekä Jumping in the Night edustavat kevyempää tyyliä, mutta myös niillä on huippuhetkensä, kuten House of Blue Lights, All I Wanted sekä erinomainen näkemys Bob Dylanin klassikosta Absolutely Sweet Marie. Flamin’ Groovies hajosi vuonna 1992 levytettyään sitä ennen uusioversioita vanhoista kappaleistaan kokoonpanolla, jonka ainoat alkuperäisjäsenet olivat Cyril Jordan ja basisti George Alexander. Vuonna 2005 Jordan perusti uuden yhtyeen Magic Christianin. Kolme vuotta myöhemmin Jordan ja Loney yhdistivät voimansa vuosikymmenten jälkeen kiertueen merkeissä. Pari vuotta myöhemmin ilmestyneellä Chris Wilsonin albumilla Love Over Money olivat mukana muun muassa Loney ja Alexander. Vuonna 2013 Groovies-kokoonpano, jossa ovat mukana Jordan, Wilson ja Alexander, soitti ensi kerran yhdessä sitten vuoden 1981. Kyseessä oli lyhyt Australian-kiertue Hoodoo Gurusin kanssa. Kyseinen kokoonpano on jatkanut konsertointiaan keikkaillen muun muassa Japanissa. San Franciscon Elbo Roomissa heitetty Grooviesin keikka myytiin loppuun vajaassa päivässä. Flaming Grooviesin varhainen johtohahmo Roy Loney edesmeni 13. joulukuuta 2019. Todellisen kulttiklassikkoyhtyeen tuotannosta suositeltavia hankintoja ovat ainakin Flamingo, Teenage Head sekä popimman vaiheen tuotannon parhaimmiston sisältävä kokoelma Groovies’ Greatest Grooves.