Torstain terävä:Erään britti-invaasion kivijalan ensimmäinen vuosikymmen

Veljesten solisti ja rytmikitaristi Ray ja soolokitaristi Dave Davies  Pohjois-Lontoossa vuonna 1963 perustama The Kinks lukeutuu britti-invaasion keskeisimpiin ja vaikutusvaltaisimpiin yhtyeisiin. Veljespari oli mukana yhtyeessä koko sen 32-vuotisen uran ajan. Originaalijäseniin kuului lisäksi basisti Pete Quaife. Musiikillisilta vaikutteiltaan Kinks oli laaja-alainen. Rhythm and bluesin lisäksi yhtye hyödynsi etenkin brittiläistä music hall -perinnettä, countrya sekä folkia. Läpimurtoa merkitsi elokuussa 1964 ilmestynyt kolmas single You Really Got Me. Jopa ensimmäisten heavyrocklevytysten joukkoon laskettu kappale nousi Britanniassa listakärkeen ja myös Yhdysvalloissa top teniin. Sen merkitys amerikkalaiselle garagerockille onkin huomattava. Samaisen vuoden lokakuussa ilmestynyt, suurelta osin rhythm and blues-covereista koostunut Kinksin debyyttipitkäsoitto nousi kotimaassaan neljänneksi. Seuraava, revittelevää musiikillista tyyliä jatkanut single All Day and All of the Night sijoittui kotimaassaan toiseksi ja Yhdysvalloissa seitsemänneksi. Sitä seuranneet pikkulevyt  Tired of Waiting for You ja Set Me Free olivat myös suuria menestyksiä ja niistä jälkimmäinen nousi Britanniassa listakärkeen. Vuoden 1965 aikana Kinks teki yhteiskiertueita muun muassa The Yardbirdsin ja Mannfred Mannin kanssa. Seuraava singlehitti oli sitaareineen uusia musiikillisia ovia avannut See My Friends, joka vaikutti suuresti esimerkiksi The Whon Pete Townshendiin. Ray Davies kirjoitti kyseisen kappaleen Bombayssa Aasian-kiertueen välipäivänä. Kinksin kakkospitkäsoiton, niin ikään vuonna 1965 ilmestyneen Kinda Kinksin 12 kappaleesta jo kymmenen edusti omaa tuotantoa. Loppuvuodesta 1965 ilmestyivät singlet A Well Respected Man ja Dedicated Follower of Fashion sekä kolmas albumi Kink Controversy, jolla ensisijaisesti studiomuusikkona tunnetuksi tullut Nicky Hopkins teki ensiesiintymisensä Kinksin levyllä. Erityisesti tekstien osalta Davies oli siirtynyt englantilaisen yhteiskunnan ja elämäntavan havainnoitsijaksi ja kommentoijaksi. Kesällä 1966 ilmestynyt Sunny Afternoon oli kyseisen vuoden suurin kesähitti, joka pudotti Beatlesin Paperback Writerin kakkossijalle.

Seuraava pitkäsoitto oli kyseisen vuoden lokakuussa ilmestynyt ja kotimaassaan kahdeksanneksi noussut, teksteissään jokapäiväistä elämää terävästi havainnoinut Face to Face. Marrakuussa julkaistu seuraava single, sosiaalisesti tiedostava Dead End Street oli kotimaassaan top ten-menestys. Toukokuussa 1967 ilmestynyt seuraava pikkulevy Waterloo Sunset oli melodinen helmi, jonka tekstin arveltiin kertovan näyttelijöiden Terence Stamp ja Julie Christie suhteesta. Seikka, jonka Ray Davies kielsi. Kinksin legendaarisimpiin lukeutuva levytys nousi kotimaassaan listakakkoseksi. Vuoden 1967 pitkäsoitto Something Else by The Kinks merkitsi music hall-vaikutteissaan jälleen musiikillista kehitystä. Dave Daviesin laulamasta ja hänen soolosinglenään julkaistusta kappaleesta Death of a Clown tuli hitti, mutta itse pitkäsoiton kaupallinen menestys oli pettymys. Niinpä Kinks julkaisikin seuraavan, kotimaassaan top viiteen nousseen singlensä Autumn Almanac jo saman vuoden lokakuussa. Kyseessä oli tuleva olemaan yhtyeen viimeinen suuri singlehitti Englannissa kolmeen vuoteen. Alkuvuodesta 1968 Kinks keskittyi studiotyöskentelyyn, jonka katkaisi kuitenkin huhtikuussa toteutettu yhteiskiertue Peter Framptonin johtaman The Herd-yhtyeen kanssa. Loppuvuodesta ilmestyi pitkäsoitto The Kinks Are Vilage Green Preservation Society. Englantilaisesta nostalgisesta kaupunkielämästä tekstiensä aiheet ammentanut albumi saavutti erinomaiset arviot, mutta sen menestys jäi vaatimattomaksi. Pitkäsoitto ei sisältänyt singlehittiä, mutta listoille nousi sentään pitkäsoiton ulkopuolella julkaistu upea Days. Alkuvuodesta 1969 Maple Oak -yhtyeen perustanut Pete Quaife erosi Kinksistä. Hänet yhtyeessä korvasi vuoteen 1977 mukana pysynyt John Dalton. Samaisena vuonna Kinks julkaisi arvostetun teema-albumin Arthur (Or Decline and Fall of British Empire) Erityisen myönteiset arviot mainittu pitkäsoitto saavutti Amerikassa ja Kinks tekikin siellä loppuvuodesta kiertueen soittaen esimerkiksi Fillmore Eastissa ja Whisky A Go Gossa. Alkuvuodesta 1970 yhtye laajensi kokoonpanoaan kosketinsoittaja John Coslingilla. Valtaosasta kosketinsoitinosuuksia oli levyillä vastannut Nicky Hopkins. Transvestiitista kertonut, toukokuussa ilmestynyt single Lola oli pitkästä aikaa suuri menestys nousten niin kotimaassa kuin Yhdysvalloissa top teniin. Marraskuussa seurannut pitkäsoitto Lola Versus Powerman and The Moneygoround Part One oli niin arvostelu-, kuin vaihteeksi myös myyntimenestys nousten Amerikassa top 40:ään.