Lauantain pitkä:Erään amerikkalaisen progen merkkipaalun formatiivinen vaihe

Nimikko-osavaltiostaan kotoisin oleva Kansas on eräs progressiivisen rockin tärkeimmistä nimistä. Musiikillisesti kyseessä voi todeta olevan varsin monipuolinen yhtye, jonka soitossa on vaikutteita myös esimerkiksi heavyrockista ja klassisesta musiikista. Yhtyeen musiikillinen ilmaisu on ollut myös ostavan yleisön mieleen. 1970-luvun puolivälissä Kansas teki läpimurtonsa albumien osalta ja hieman myöhemmin se työsti Carry on Wayward Sonin ja todellisen slovarikaunokin Dust in the Windin kaltaisia singlemenestyksiä. Niistä ensin mainittu oli classic rock radion soitetuin kappale vuonna 1997 ja jälkimmäinen ylsi miljoonamyyntiin. Kansasin pitkäsoitoista Leftoverture, Point of Know Return sekä vuonna 1984 ilmestynyt kokoelma-albumi Best of Kansas ovat myyneet moninkertaista platinaa. Tuplalive Two for the Show on platinalevy ja yhtyeen studioalbumeista kahdeksan on myynyt kultalevylukemiin. 70- ja 80-luvuilla Kansas viihtyi Billboardin listalla yhtäjaksoisesti yli 200 viikon ajan ja soitti Yhdysvalloissa loppuunmyytyjä stadion- ja areenakonsertteja.
Vuonna 1969 kitaristit Lynn Meredith ja Don Montre, kosketinsoittaja Dan Wright ja syntetisaattoreista vastannut Kerry Livgren vaikuttivat yhtyeessä The Reasons Why. Kun yhtyeen nimeksi vaihtui Saratoga, se alkoi työstää Livgrenin käsialaa olleita kappaleita kokoonpanolla, jonka rytmiryhmän muodostivat basisti Scott Kessler ja rumpali Zeke Lowe. Vuonna 1970 yhtyeen nimeksi vaihtui Kansas ja siihen liittyivät topakalaisessa progeyhtyeessä White Cloverissa vaikuttaneet basisti Dave Hope ja rumpali/perkussionisti Phil Ehart. Kokoonpanoa täydensivät myös solisti Joel Warne ja saksofonisti Larry Baker. Joskus Kansas I-nimellä tunnettu kokoonpano hajosi vuonna 1971 Ehartin ja Hopen lähtiessä kasaamaan uudelleen White Cloveria. Ethartin korvasi Lowen vierailun jälkeen Brad Schultz. Hopen tilalle tuli Rod Mikinski ja Bakerin korvasi saksofonin lisäksi myös huilua soittanut John Bolton. Kyseiseen kokoopanoon on viitattu nimellä Kansas II. Vuonna 1972 Ehart palasi Englannista, missä hän oli ollut etsimässä soittokumppaneita. Hopen kanssa Ehart kokosi jälleen White Cloverin miehityksellä, johon tulivat mukaan vokalisti/viulisti/sellisti Robby Steinhardt, laulusta, koskettimista, syntetisaattorista ja perkussioista huolehtinut Steve Walsh sekä kitaristi Rich Williams. Kansasin toisesta kokoonpanosta mukaan napattiin Livgren. Tämän myötä Kansas II lopetti toimintansa. Uusi kokoonpano sai levytyssopimuksen Don Kirshnerin nimettömän yhtiön kanssa ja yhtye päätti säilyttää Kansas-nimen.

Yhtyeen nimeä kantanut debyyttialbumi julkaistiin maaliskuussa 1974, lähes vuosi sen jälkeen, kun se oli levytetty New Yorkissa. Albumin voi todeta määritelleen yhteelle tunnusomaisen soundin. Amerikkalaisen boogierockin elementit yhdistyivät kekseliäisiin sovituksiin ja vaihtuviin tahtilajeihin. Steinhardtin viulu oli keskeinen elementti yhtyeen soundissa. Toisin kuin useat muut progressiivisen rockin parisssa työskennelleet viulistit, Steinhardt hyödynsi soitossaan runsaammin elementtejä rockista kuin jazzista, tai klassisesta musiikista. Kansas saavutti hitaasti kulttisuosiota Kirshnerin tekemän promootion ja ahkeran keikkailunsa, jota se harjoitti myös kahden seuraavan pitkäsoiton, eli Song for American ja Masquen ilmestyttyä, ansiosta. Neljäs, lokakuussa 1976 ilmestynyt pitkäsoitto Leftoverture merkitsi Kansasille läpimurtoa. Se sisälsi hitin Carry on Wayword Son ja itse albumi nousi viidenneksi Billboardin listalla.

Tarkalleen vuosi edeltäjänsä jälkeen julkaistu albumi Point of Know Return nousi sijaa korkeammalle. Kumpikin pitkäsoitoista myi yli miljoona kappaletta, kuten myös jälkimmäisen singlehitit, joihin kuuluivat nimikappale ja Dust in the Wind. Jälkimmäinen myi kultaa myös digisinglenä lähes 30 vuotta julkaisunsa jälkeen vuonna 2005. Point of Know Return -pitkäsoitto oli myynyt viisinkertaista platinaa vuoteen 2001 mennessä. Näihin aikoihin Kansasista tuli pääesiintyjä, joka pystyi myymään loppuun New Yorkin Madison Square Gardenin kaltaisia jättiareenoita. Vuosien 1977 ja 1978 kiertueiden eri konserteista kasattiin tuplalive Two for the Show. Kansas tuli tunnetuksi siitä, että se soitti kappaleensa livenä melkoisen uskollisina näkemyksinä originaaliversioille. Vuonna 1978 Kansas nimettiin UNICEFIN hyväntahdonlähettiläiksi. Point of Know Returnia seurannut studioalbumi, vuonna 1979 ilmestynyt Monolith oli edeltäneen livelevyn tavoin yhtyeen itsensä tuottama. Se sisälsi top 40-hitin People of the South Wind, joka viittasi nimessään Amerikan natiiveihin asukkaisiin, nk. Kaw-ihmisiin, joiden mukaan sekä osavaltio, että yhtye olivat saaneet nimensä. Vaikka Monolithista ei muodostunut edeltävien albumien veroista menestystä, myi pitkäsoitto lopulta platinaa.  Vuonna 1980 ilmestynyt Audio-Visions jäi Kansasin originaalin line upin joutsenlauluksi.Singlenä julkaistu Hold On nousi top 40-listalle. Walsh lähti yhtyeestä lokakuussa 1981 ja perusti uuden yhtyeen Streets. Seuraavan vuoden alussa hänen tilalleen tuli vokalisti/kosketinsoittaja John Elefante. Hänet valittiin yli 200 kokelaan joukosta, joihin lukeutui esimerkiksi Sammy Hagar.

 Uuden kokoonpanon debyyyttialbumi oli kesäkuussa 1982 ilmestynyt Vinyl Confessions. Se sisälsi Mainstream Rock-listalla aina neljänneksi nousseen singlen Play the Game Tonight. Albumin kristillisvaikutteiset tekstit kiinnostivat uutta yleisönosaa, mutta pitkäsoitto jäi hieman kultalevyyn oikeuttavista myyntiluvuista. Seuraava albumi oli vuonna 1983 ilmestynyt Drastic Measures. Livgren oli mukana enää kolmella pitkäsoiton kappaleista. Steinhardt oli lähtenyt ennen albumin levyttämistä. Vaikka itse pitkäsoitto sijoittui ainoastaan sijalle 41., sen singlepoiminta Fight Fire with Fire nousi Mainstream Rock-listalla aina kolmanneksi, ts. korkeammalle kuin mikään Kansasin julkaisuista. Mainittakoon, että kyseinen lista oli olemassa vasta vuodesta 1981 alkaen. Uudenvuodenaattoon 1983 ajoittuneen viimeisen konsertin jälkeen Livgren ja Hope jättivät Kansasin. He perustivat yhtyeen AD aikaisemmin Bloodrockissa vaikuttaneen Warren Hamin ja Michael Gleasonin kanssa. Kumpikin oli aikaisemmin ollut mukana Kansasin kiertuekokoonpanossa. Ehart, Elefante ja Williams jatkoivat Kansasia hetken ja levyttivät yhden uuden kappaleen yli neljä miljoonaa myyneelle Best of-kokoelmalle. Sen jälkeen Kansas hajosi väliaikaisesti, ja sen jäsenistä Elefante ei ole enää myöhemmin levyttänyt yhtyeen kanssa.