9. helmikuuta 1942 syntynyt Carole King (s. Klein) lukeutuu
kaikkien aikojen keskeisimpiin lauluntekijöihin. Supertähtiaseman hän saavutti
miljoonamyyntiin yltäneellä vuoden 1971 pitkäsoitollaan Tapestry, mutta artistilla
oli takanaan huomattava päivätyö musiikin parissa jo sitä ennen. Yhdessä
aviomiehensä Gerry Goffinin kanssa King työskenteli New Yorkin Brill
Buildingissa esimerkiksi Doc Pomusin, Mort Shumanin, Jeff Barryn, Ellie
Greenwichin ja monien muiden kanssa. Ensimmäinen Goffinin ja Kingin
kirjoittama hitti oli The Shirellesin listakärkeen kivunnut Will You Love Me
Tomorrow. Muista suurimmista
menestyksistä mainittakoon äkkiseltään Kingin ja Goffinin lastenvahdin Little
Evan levyttämä The Locomotion, The Driftersin Up on the Roof, Aretha Franklinin
You Make Me Feel Like A Natural Woman, niin The Byrdsin kuin Dusty Springfieldin
ohjelmistosta löytyvä Goin’ Back, The Animalsin Don’t Bring Me Down ja The Monkeesin
Pleasent Valley Sunday. Kingin omista tuonaikaisista levytyksistä ainoa
menestys oli vuonna 1962 ilmestynyt It Might As Well Rain Until September.
Erottuaan Goffinista King muutti Yhdysvaltojen länsirannikolle, missä hän
muodosti yhtyeen The City uuden aviomiehensä, basisti Charles Larkeyn sekä
kitaristi Danny Kortchmarin kanssa. Trio levytti yhden, sinänsä laadukkaan
pitkäsoiton Now That’s Everything’s Been Said. Yhtye ei kuitenkaan juurikaan
keikkaillut ja albumi hävisi nopeasti markkinoilta.
Kingin debyyttisoolo, vuonna 1970 ilmestynyt Writer nousi
listoilla sijalle 84. Albumin tunnetuinta antia suomalaisille edustaa Child of
Mine, jonka Maarit levytti esikoisalbumilleen Hectorin tekstittämänä nimellä Lainaa
vain. Seuraavana vuonna jysähti täydeltä laidalta. Kakkospitkäsoitosta Tapestry
muodostui eräs laulaja/lauluntekijägenren todellisista merkkipaaluista. Se
sisälsi listaykköseksi nousseen singlen It’s Too Late/ I Feel the Earth Move ja
myös So Far Away/Smackwater Jack nousi top 20:een. Kaiken kaikkiaan albumi pysytteli
listoilla kuuden vuoden ajan. Vielä vuoden 1971 lopussa ilmestynyt Tapestryn
seuraaja Music nousi sekin listakärkeen, saavutti kultalevyn ja sisälsi muun
muassa hittisinglen Sweet Seasons. Seuraavana vuonna ilmestynyt Rhymes and
Reasons oli niin ikään kultalevy singlehittinään Been to Canaan. Vuoden 1973
King-albumi Fantasy sisälsi lattarivaikutteisen hitin Corazon ja artistin
parhaisiin töihin lukeutuvalla vuoden 1974 pitkäsoitolla Wrap Around Joy oli
tarjottavanaan listakärkeen noussut single Jaazman. Vuoden 1975 lopussa
ilmestyneellä albumilla Thoroughbred Gerry Goffin teki Kingin kanssa pitkästä
aikaa yhteistyötä ja pitkäsoitolla vierailivat myös David Crosby, Graham Nash
ja itseoikeutettu James Taylor. Albumi sisälsi myös singlemenestyksen Only Love
Is Real. Vuonna 1977 ilmestyneen albumin Simple Things jälkeen King lähti
pitkästä aikaa kiertueelle ja toteutti sen taustayhtye Navarron kanssa. Vuonna
1980 King versioi vanhoja Goffin/King-klassikoita otsikolla Pearls. Albumista
muodostui hänen viimeinen todella suuri menestyksensä. Vuoden 1983
albumin Speeding Up Time jälkeen Kingin seuraavaa pitkäsoittoa saatiin odottaa
aivan kyseisen vuosikymmenen loppuun. City Streets- albumilla Eric Clapton
vieraili parilla raidalla. Ympäristöasioihin keskittynyt King palasi
seuraavaksi vasta vuonna 2001 omakustanteisesti julkaistulla albumilla Love
Makes the World Go Round. Vuoden 2005 Living Room Tour dokumentoi tuplacd:llä
Kingin vuosien 2004–2005 kiertuetta, jolla artisti versioi kappaleita koko
uransa ajalta ainoastaan pianon ja kitaran säestyksellä. King ja James Taylor
yhdistivät voimansa vuonna 2007 LA:n Troubadourilla. Esiintymisiä oli useita ja
niistä kasattiin vuonna 2010 ilmestynyt levy Live at the Troubadour. Seuraavana
vuonna oli vuorossa Holiday Carole, Kingin debyytti joululevyjen osalta. King
pääsi myös Broadway- musikaalin aiheeksi. Beautiful:The Carole King Musical sai
ensi-iltansa tammikuussa 2014 ja original cast- albumiversio musikaalista
seurasi samaisen vuoden toukokuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti