3. helmikuuta 1947 syntynyt Melanie Anne Safka Schekeryk oli yhdysvaltalainen laulaja/lauluntekijä, jonka suosion huippukausi ajoittui 70-luvun alkuun. Hän syntyi ja varttui Astoria Queensissä. Melanien isä oli etniseltä taustaltaan ukrainalainen ja hänen jazzlaulajattarena toiminut äitinsä italialaista sukujuurta. Melanien ensiesiintyminen laulajana tapahtui neljävuotiaana radioshowssa Live Like A Millionaire, jossa hän esitti kappaleen Gimme A Little Kiss. Hän valmistui Red Bankin High Schoolista New Jerseyssä vuonna 1964. 1960-luvulla Melanie esiintyi kahviloissa New Jerseyn West-Endissä. Vanhempiensa kehotuksesta hän jatkoi opiskeluaan ja opiskeli näyttelemistä New Yorkissa. Siellä ollessaan Melanie alkoi laulaa Greenwitch Villagen folkclubeissa ja solmi ensimmäisen levytyssopimuksensa. Columbia Recordsin kautta Melanie julkaisi aluksi kaksi singleä. Seuraavaksi hän solmi sopimuksen Buddah Recordsin kanssa. Sen kautta vuonna 1969 julkaistu Bobo's Party nousi listakärkeen Ranskassa. Samana vuonna ilmestynyt Melanien debyyttialbumi Born to Be saavutti erinomaiset arvostelut Billboardilla. Ylistystä saivat osakseen niin Melanien äänenkäyttö kuin omintakeinen lähestymistapa esittämiinsä kappaleisiin. Loppuvuodesta 1969 Melanie saavutti menestystä Alankomaissa kappaleella Beautiful People. Hän esiintyi Woodstockissa ja sai idean keskeisimpään tuotantoonsa lukeutuvaan kappaleeseen (Lay Down) Candles in the Rain Woodtock-yleisöltä, joka sytytti kynttilöitä, tulitikkuja ja sytkäreitä Melanien esiintymisen aikana. Seuraavana vuonna kappaleesta muodostui hitti Euroopassa, Australiassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Viimeksi mainitussa biisi nousi kuudenneksi Billboardin listalla. Varsin hyvin menestyivät myös Peace Will Come (According to My Plan) sekä riipaiseva Rolling Stones -cover Ruby Tuesday.
Melanien vuoden 1970 keskeisistä festivaaliesiintymisistä mainittakoon Strawberry Fields Festival elokuussa Mosport Parkissa Ontariossa sekä Isle of Wightin festivaali Englannissa, missä Melanien esitteli The Whon rumpali Keith Moon. Melanie lukeutui myös vuonna 2010 järjestetyn Isle of Wightin festivaalin esiintyjäkaartiin. Näihin aikoihin Melanie meni naimisiin Peter Scherekykin kanssa. Hän jätti Buddah Recordsin ja perusti oman levy-yhtiönsä Neighborhood Recordsin myös tuottajanaan toimineen Scherekykin kanssa. Melanie saavutti suurimman singlehittinsä vuonna 1972 Billboardin listakärkeen nousseella kappaleella Brand New Key, jota myytiin yli kolme miljoonaa kappaletta. Myös sitä seurannut pikkulevy Ring the Living Bell menestyi. Vanha levy-yhtiö julkaisi samoihin aikoihin singlenä kappaleen Nickel Song, jonka Melanie oli levyttänyt ollessaan vielä Buddah Recordsin artisti. Tässä vaiheessa Melaniella oli top 40:ssä kolme singleä. Billboard palkitsi hänet vuoden 1972 parhaana naislaulajana. Samana vuonna Melaniesta tuli UNICEF:in virallinen hyväntahdonlähettiläs. Vuonna 1973 Melanie saavutti hitit kappaleilla Bitter Bad, itse kirjoittamallaan raidalla Together Alone ja The Shirelles-coverilla Will You Love Me Tomorrow. Samana vuonna hän alkoi pikku hiljaa vetäytyä julkisuuden valokeilasta. Kolme vuotta myöhemmin Melanielta ilmestyi Atlantic Recordsin julkaisemana albumi Photograph. New York Times ylisti levyä, vaikka se meni suurelta yleisöltä ohi. Vuonna 2005 albumi julkaistiin uudelleen tuplacd:nä, jonka kakkoslevy koostui aikaisemmin julkaisemattomasta tuotannosta.
Vuonna 1983 Melanie kirjoitti musiikin ja tekstit teatterimusikaaliin Ace of Diamonds. Se pohjautui Ed Kelleherin ja Seymond Vallin kirjaan, joka taas perustui Annie Oakleyn kirjoittamiin kirjeisiin. Vaikka musikaalia ei koskaan tuotettu, useita näyttämöesityksiä järjestettiin Lincoln Centerissä. Niissä Melanie toimi kertojana ja laulajatar/näyttelijätär Annie Golden näytteli Oakleyn roolin. Vuonna 1989 Melanie voitti Emmy Awardin kirjoitettuaan tekstit tv-sarja The Beauty and the Beastin tunnuskappaleeseen The First Time I Loved Forever. Vuonna 2007 The Pulp -yhtyeen johtohahmo Jarvis Cocker kutsui Melanien esiintymään Meltdown Festivalille Lontoon Royal Festival Halliin. Hänen loppuunmyyty konserttinsa saavutti erinomaiset arvostelut ja Independentin mukaan Melanie ansaitsi paikkansa Joan Baezin, Judy Collinsin ja Marianne Faithfullin tavoin ikonisten laulajattarien joukossa. Saman vuoden lokakuussa konsertti julkaistiin dvd:nä nimellä Melanie:For One Night Only. Vuonna 2012 Melanie oli pääesiintyjänä järjestyksessään 15:ssä vuosittain järjestettävässä Woody Guthrie Folk Festivalissa. Muina esiintyjinä olivat Arlo Guthrie ja Judy Collins. Festivaalin tarkoituksena on juhlistaa legendaarisen laulaja/lauluntekijä Woody Guthrien elämää ja musiikkia. Lokakuussa 2012 Melanie teki yhteistyötä newyorkilaisen Blackfriars Teatterin taiteellisen johtajan John Haldoupisin kanssa. Tuloksena oli originaali musikaali Melanien rakkaustarinasta aviomiehensä Peterin kanssa. Melanie and the Record Manin maailman ensi-ilta oli 19. lokakuuta ja esitykset jatkuivat kyseisen kuun 28. päivään saakka. Haldoupisin suunnittelema musikaali sisältää Melanien musiikkia ja kertoo tarinan Melanien ja Peterin tapaamisesta, heidän rakastumisestaan ja musiikillisesta yhteistyöstään. Melanie esiintyi musikaalissa ja toimi myös sen kertojana. Hänen poikansa Beau Jarred toimi musiikillisena ohjaajana ja myös esiintyi. Newyorkilainen Mandy Hassett esitti Melanieta nuorena ja Peterin roolista vastasi Nick Faruch. Kesäkuussa 2014 Melanie konsertoi Australiassa ensi kertaa sitten vuoden 1977.
Huhtikuussa 2015 artisti pääsi Red Bank Regionalin Distinguished Alumni Hall of Fameen. Saman vuoden marraskuussa Melanie vastaanotti palkinnon elämäntyöstään Artists Music Guildin kyseisen vuoden Heritage Awardseissa. Uudenvuodenaattona 2019 artisti esiintyi BBC:n Jool's Annual Hootenanny tv-showssa. Melanie menehtyi 23. tammikuuta 2024. Hän oli ollut työskentelemässä covereista koostuvan albumin Second Hand Smoke parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti