Lauantain pitkä:Rockin viimeiset todelliset pahat pojat

Guns N’ Rosesista muodostui 1980- ja 90-lukujen taitteen suosituin rockyhtye. Parhaimmillaan erinomaisen kappalemateriaalin lisäksi yhtye hallitsi myös ulkomusiikillisen mediasirkuksen. Guns N’ Roses perustettiin Los Angelesissa 80-luvun puolivälissä. Legendaarisen kokoonpanon muodostivat solisti Axl Rose, aikaisemmin Hollywood Rose- yhtyeeseen kuulunut rytmikitaristi Izzy Stradlin, soolokitaristi Slash, basisti Duff McKagan sekä rumpali Steven Adler. Saavutettuaan mainetta Hollywoodin rockclubi-skenessä yhtye solmi sopimuksen Geffen Recordsin kanssa maaliskuussa 1986. Samaisen vuoden joulukuussa päivänvalon näki neljästä kappaleesta koostunut ep Live Like A Suicide. Sen coverosastoa edustivat näkemykset suuriin musiikillisiin esikuviin lukeutuvan Aerosmithin debyyttialbumin kappaleesta Mama Kin sekä australialaisyhtye Rose Tattoon kenties tunnetuimmasta palasta Nice Boys. Omasta tuotannosta tarjolla oli kaksi iskevää näytettä, jopa punkvaikutteita sisältänyt Reckless Life sekä aidon rockhenkinen Move to the City. Vaikka levyä markkinoitiinkin live-ep:nä, kyse oli itse asiassa demoäänityksistä, joihin lisättiin yleisön ääntä.

Guns N’ Rosesin sittemmin huomattavan menestyksekkääksi muodostunut debyyttipitkäsoitto Appetite for Destruction julkaistiin 21. heinäkuuta 1987. Billboardin listakärkeen albumi nousi kuitenkin vasta vuosi ilmestymisensä jälkeen. Sen ensimmäisenä singlenä julkaistiin Welcome to the Jungle. Vaikka kappaleen videota näytettiin MTV:llä vain muutaman kerran, hardrockin ystävät plokkasivat sen ja alkoivat toivoa suosikkiaan. Kappale kertoi Los Angelesista, se oli kirjoitettu Seattlessä ja musiikkivideo kuvattiin New Yorkissa. Appetiten seuraava singlelohkaisu oli pitkäsoiton ainoa balladimaisempi kappale, eli Sweet Child O’ Mine. Siitä muodostui suuri hitti kesällä 1988 ja suosion vanavedessä myös Welcome to the Jungle julkaistiin uudestaan singlenä. Tällä kertaa tuloksena oli seitsemäs sija Billboardin listalla. Seuraava pikkulevy oli viidenneksi noussut, lopussaan Slashin kitaranäytöksen sisältänyt Paradise City. Tässä vaiheessa Appetite for Destruction oli noussut kotimaassaan listakärkeen. Albumin julkaisua seurasi aina 16 kuukautta kestänyt kiertue Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Jälkimmäisessä Gunnarit toimivat lämmittelyesiintyjänä The Cultille, Mötley Crüelle ja Alice Cooperille vuoden 1987 loppupuolella. Seuraavana vuonna yhtye konsertoi myös Japanissa ja Australiassa. Tässä vaiheessa yhtye oli jo todella iso ja kiersi Amerikassa Iron Maidenin ja Aerosmithin kanssa.

Guns N’ Rosesin seuraava albumi G N’ R Lies ilmestyi marraskuussa 1988. Sen ykköspuoli sisälsi uudelleen julkaistun Live Like A Suicide-ep:n ja kakkospuolella kuultiin neljä uutta akustista raitaa. Singlenä julkaistu Patience nousi Billboardin listalla neljänneksi. Muut kappaleet olivat genressään erinomaisesti toimineet One in A Million ja Used to Love Her sekä akustinen näkemys jo Appetitella julkaistusta kappaleesta You’re Crazy.  Pitkäsoitto nousi Billboardilla aina kakkoseksi. Vuonna 1990 levytetty ja julkaistu kappale Civil War jäi vakavista huumeongelmista kärsineen Steven Adlerin viimeiseksi levytykseksi Guns N’ Rosesissa. Hänet korvasi aikaisemmin muun muassa The Cultissa soittanut Matt Sorum. Axl Rosen mukaan Sorum pelasti yhtyeen ja hänen myötään yhtyeen soundiin voinee todeta tulleen suoran rockin vastapainoksi tiettyjä heavyvaikutteita. Gunnarit täydensivät tässä vaiheessa kokoonpanoaan kosketinsoittaja Dizzy Reedillä. Guns N’ Rosesille oli kertynyt varsin runsaasti uutta tuotantoa ja elokuun 17. 1991 yhtye tyhjensi paletin kerralla julkaisemalla kaksi tupla-albumia, eli Use Your Illusion I ja II, jotka debytoivat välittömästi Billboardilla sijoilla 2. ja 1. Use Your Illusion II sisälsi nimittäin suurimmat hitit, eli jo hieman aikaisemmin eri yhteyksissä julkaistut Civil Warin, You Could Be Minen sekä coverin Dylan-klassikosta Knockin’ on Heaven’s Door. Tuplien suurimpiin menestyksiin lukeutuivat lisäksi slovarimmat November Rain ja Don’t Cry. Izzy Stradlin oli säveltänyt merkittävän osan Use Your Illusion-levyjen kappaleista ja hän oli myös leadvokalistina raidoilla Dust and Bones ja 14 Years. Use Your Illusion-kiertue kesti kaikkiaan massiiviset 28 kuukautta, mutta Izzy Stradlinin osalta Gunnarit olivat historiaa jo marraskuussa 1991. Stradlin ryhtyi luotsaamaan musiikillisesti perusarvoja kunnioittanutta yhtyettään Izzy Stradlin & The Ju Ju Hounds.