Maanantain mainio:Haastattelussa Vyöhyke

 Kouvolalainen Vyöhyke-yhtye toivoi haastattelua Johnnyn kadulle ja haastattelupyyntö otettiin mieluusti vastaan. Kysymyksiin yhtyeen jäsenistä vastasi Hiippari.

Katsaus Vyöhykkeen tähänastiseen historiaan ja  yhtyeen lineupin sekä musiikkityylin muotoutumiseen?

"Tähtivaeltajan ja Rajalan kanssa oli puhetta käppäistä punk-musiikkia soittavan yhtyeen pystyttämisestä. Muistaakseni vuoden 2018 loppupuolella. Herrat olivat soittaneet yhdessä kantria jonkun tovin ja kaipasivat jotakin muuta. Tulin Tähtivaeltajan mieleen, koska olen riittävän paska rumpali.Hawkwind tuli puheisiin mukaan kaiketi samalla hetkellä kuin 80-luvun alun anarko-punk. Ennen Kapteenin liittymistä pidimme kahdet, ehkä kolmet treenit, joissa biisejä syntyi vauhdilla."

Kuinka keskeisiä lyriikat  ovat yhtyeellenne ja voisiko niistä poimia keskeisimmät ydinteemat?

"Voisi. No, poiminkin.Lyriikat ovat yhtä tärkeitä, ellei ajoittain jopa tärkeämpiä kuin musiikki.Ydinteemoista pääpolku sijoittuu Strugatskin veljesten kehittämään dystopiamaailmaan, josta yhtyeen nimikin tulee. Kaikki bändin jäseneet ovat lukeneet romaanin Huviretki tienpintareelle ja nähneet kirjasta tehdyn Stalker-elokuvan lisäksi kotimaisen Vyöhyke-nimisen leffan, jossa Arttu Wiskarikin loistaa sivuroolissa.Toinen lyyrinen ydinteema on yhteiskunnan ja ihmismielen sisäisten ristiriitojen tutkinta ja ajoittainen kannanotto niihin.Tapaamme usein talloa myös lyyrisesti sivupoluille."

Olette julkaisseet kolme omakustannekasettia (Vyöhyke, Sota/Rauha ja Vol 3). Taustaa tähänastisten tallenteidenne kappaleiden syntyhistoriaan ja niiden nauhoituksiin?

"Vyöhyke soitettiin Tero Tielisen Deluxe-studiolla melko perinteisesti. Soittelut parissa päivässä ja miksailut päälle, jotka Tero hoiti hienosti.Mainitsemisen arvoinen on Lopunalun Esplanadin tuplatut rummut kertosäkeessä.Ennen kasetin julkaisua fyysisesti Covid ehti pysäyttää maailman eikä julkaisukeikkaa ikinä soitettu.
Sota/Rauha-albumin biisit syntyivät pääosin silloin, kun ensimmäisen kasetin julkaisua hierottiin. B-puoli äänitettiin kesällä 2020 yhdessä päivässä, hyvin lyhyessä ajassa, täysin akustisesti. Mökissä, jossa äänitys tapahtui, ei ollut lainkaan verkkovirtaa. Kaikki soitetut lyömäsoittimet piti tumpsutella hyvin vaimeasti ja kaikki tietysti piti soittaa ja laulaa yhtenäisenä ottona, kun raitureita ei ollut.A-puoli tehtiin taas Deluxe-studiolla.Siellä vieraili muun muassa venttiilipasunisti, jonka kanssa tehtiin vahvasti improvisoitu kappale Tapaturmahorisontti, sen kappaleen lisäksi, johon häneltä tilattiin pasuunat.Session tauon aikana taltioitiin autenttinen kirkonkello, joka kuvastaa A- ja B-puolien välissä tapahtuvaa maailmanloppua.Sota/Rauha ei myöskään saanut fyysisen julkaisunsa yhteyteen keikkaa.

Vol. 3 nimettiin miten nimettiin, osin vitsinä, kunnioittamaan Black Sabbathin Vol. 4 -merkkistä klassikkoa. Nimi oli luonteva myös siksi, koska Kapteeni katosi ja päätimme tehdä albumin puhtaasti triona.Kitara, rummut ja basso äänitettiin livenä Kotkassa Äänihöyläämöllä. Muu materia jokellettiin ja näpyteltiin treenikämpällä ja Tähtivaeltajan komerossa. Yksi laulu unohtui Äänihöyläämössä ja näppäilin siihen yhdellä otolla rummut kosketinsoittimilla.Tähtivaeltaja toimi miksaajana."

Jos Vyöhykkeen musiikille pitäisi nimetä muutamia referenttejä, mitkä olisivat tyylilliset ääripäät?

"60- ja 70-lukujen psykedeelinen rock erikoisimmillaan edustaa yhtä Vyöhykkeen tavoittelemaa ääripäätä. Pyrimme välttelemään geneeristä punk-musiikkia, vaikka ajoittain astumme crustin ja 80-luvun lopun suomalaisen hardcoren tielle.Venom ja Celtic Frost ovat ajoittain läsnä. Heviä yritämme vältellä viimeiseen asti. Tosin valtaosa itse rakastamastani 90-luvun hevistä pohjaa vahvasti Venomiin ja kumppaneihin. Avaruusrockin genreen emme varmastikaan sovi, likaisuutemme ja laiskuutemme vuoksi."

Olette kotoisin Kouvolasta. Harrastajat muistavat kaupungin yhtyeistä Peer Güntin ja Lasten hautausmaan lisäksi pikaisesti ainakin Loose Prickin ja Top Rankin. Minkälainen on kaupungin rockskene, henki bändien välillä ja treenikämppätilanne?

"Ajoittain meno on ollut nihkeääkin ja piirit pienet ovat pyörineet. Paljon on tapahtunut. Vuosituhannen alussa pöhisseet klubit ovat kuolleet ja elimme muutaman todella tylsän skenevuoden.Tällä hetkellä olen helkutin iloinen nousukiidossa olevasta baarimeiningistä. Ravintola Seipäässä soitti taannoin comebackin tehnyt indiehelmi Stanley Yodeling "uuden aallon" rockiin nojaavan loistavan Hyvästikomitean kanssa. Paikalla oli Lasten Hautausmaan ja Have You Ever Seen The Nimihirviön, sekä Renttu & Jämät ja muiden hyvin pöhisevien bändien jäsenistöä ja meininki oli vahva.Kulttuuritallit elää omaa elämäänsä, se on erittäin siisti paikka. Pato-Areena on toisella tavalla siisti paikka, joka elää myös omaa elämäänsä. House Of Rock on edelleen olemassa.Kouvola on ja pysyy rock-kaupunkina."

Nimetkää  yhtyeenne jäsenistöön lähtemättömän vaikutuksen tehnneitä yhtyeitä/artisteja ja albumeita.

"CMX:n varhainen kausi on perkele josta emme pääse eroon. Kolmikärki vaan on.Heittäisin Rajalan puolesta, että Mikko Alatalo, Hank Williams ja Darkthrone.Tähtivaeltaja kuuntelee paljon kaikkea häröä suhinaa ja syvällä genren ytimessä olevaa punkia, mikä aina yllättää.Amebix ja Antisect on mainittava.Olen niin tylsä, että mainitsen Metallican Ride the Lightningin. Sanonpa vielä, että Kauko Röyhkän Jumalan Lahja.Hah. Ja Lady Gagan Artpopin avausraita! Kulutamme musiikkia todella paljon."


Vyöhykkeen tulevaisuudensuunnitelmat?

"Keikkoja ja uutta musaa.Tylsä vastaus.Yhteistyökuvioita keikkailun suhteen on hiljalleen viritelty. Taannoin soitettu Kulttuuritallien keikka Kylmä Hiki- ja Kosteusvaurio-yhtyeiden kanssa synnytti halun verkostoitua. Edellisellä keikallamme oli mukana kosketinsoittaja Trony Arcturus. Yhteistyö hänen kanssaan jatkuu mitä luultavimmin myös tulevilla äänitteillä.  Tähtivaeltajalla on mielessä jokin aivan uusi linja neljännelle albumille. Eiköhän jotain häröä taas synny."

Sunnuntain extra:Skottirockareiden ensimmäinen kokoelma-albumi

 Nazareth:Greatest Hits

Marraskuussa 1975 ilmestynyt Greatest Hits on skotlantilaisen hardrockyhtyeen Nazarethin kokoelma-albumi, joka sisältää yhtyeen tuotantoa sen kolmannesta albumista ja samalla lopullisesta läpimurtolevystä Razamanaz lähtien tuossa vaiheessa kuudenteen pitkäsoittoon Hair of the Dog saakka. Lisäksi mukana on muutamia ainoastaan singleformaatissa ilmestyneitä kappaleita. Kattaukseen lukeutuvat luonnollisesti keskeisimmät klassikot, kuten Razamanaz, Bad Bad Boy, Turn on Your Receiver, Broken Down Angel  sekä Hair of the Dog.  Oman tuotannon ohella mukana on kolme coveria, eli myös Nazarethin omina levytyksinä menestyksekkäiksi osoittautuneet näkemykset Everly Brothersin balladiklassikosta Love Hurts sekä Joni Mitchellin This Flight Tonightista. Kolmas lainakappale on näkemys psykedeliayhtye Tomorrown singlehitistä My White Bicycle. Mainitun yhtyeen jäsenistöstä Keith West saavutti myös soolomenestystä kappaleellaan Excerpt from a Teenage Opera. Vuonna 1989 ilmestyi Vertigon julkaisemana Greatest Hitsin ensimmäinen cd-versio, joka sisälsi kolme bonuskappaletta. Vuonna 1996 Castle Communications julkaisi Greatest Hitsistä laajennetun version, joka sisälsi viisi bonuskappaletta ja varsin informatiivisen kansivihkon. Mainittu versio sisälsi  Nazarethin tuotantoa vuonna 1971 ilmestyneestä ja yhtyeen nimeä kantavasta esikoisalbumista vuonna 1977 julkaistuun pitkäsoittoon Expect No Mercy saakka. Vielä vuonna 2010 Salvo julkaisi Greatest Hitsin uudelleen ja tällä kertaa kahdeksan bonuskappaleen kera. Niistä kaksi viimeistä, eli Dream On sekä Every Time It Rains edustavat selkeästi tuoreempaa tuotantoa. Ensiksi mainittu on nimittäin vuoden 1982 albumilta 2XS ja jälkimmäinen vuonna 1991 ilmestyneeltä pitkäsoitolta No Jive. Vuonna 1998 ilmestynyt ja pelkästään cd-formaatissa julkaistu Greatest Hits II sisältää runsaammin Nazarethin tuoreempaa tuotantoa.

Lauantain pitkä:Monen vuosikymmenen mittaisen uran luonut yhdysvaltalaislaulajatar

26. heinäkuuta 1941 syntynyt Darlene Wright, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Darlene Love, on yhdysvaltalainen solisti ja näyttelijätär. Hän toimi tyttöyhtye The Blossomsin leadvokalistina ja teki myös soololevytyksiä. Darlene aloitti laulamisen lapsena paikallisessa kirkossa. Vuonna 1962 hän aloitti levytykset tuottaja Phil Spectorin kanssa. Tämä antoi Darlenelle taiteilijanimen Darlene Love. Hän lauloi leadia The Crystalsille kreditoiduilla kappaleilla He's a Rebel ja He's Sure the Boy I Love. 1960-luvun aikana Darlene työskenteli useiden keskeisten rock- ja soulartistien, kuten Sam Cooken, Dionne Warwickin, Bill Medleyn, The Beach Boysin, Elvis Presleyn, Tom Jonesin sekä Sonnyn ja Cherin kanssa. Näyttelijättärenä Love oli mukana useissa Broadway-tuotannoissa. Elokuvasarjassa Lethal Weapon Lovella oli keskeinen rooli Roger Murtaughin vaimona. Rolling Stone on rankannut Loven sadan parhaan solistin joukkoon ja vuonna 2011 hän pääsi Rock and Roll Hall of Fameen. Love on mukana vuonna 2013 Oscarin voittaneessa elokuvassa 20 Feet from Stardom, josta hän vastaanotti Grammyn. Ollessaan vielä koulussa Love lauloi doo wop-yhtyeessä nimeltä The Echoes vuonna 1957. Hänet kutsuttiin liittymään tuossa vaiheessa melko tuntemattomaan tyttöyhtyeeseen The Blossomsiin. Vuonna 1962 mainittu yhtye palkattiin laulamaan Phil Spectorin tuottamissa nauhoituksissa. Hänen tuottamansa yhtye The Crystals ei ehtinyt ajoissa Los Angelesissa tapahtuneisiin nauhoituksiin, joten Spector palkkasi Darlene Loven laulamaan leadia kappaleessa He's a Rebel. Spector julkaisi kyseisen The Crystalsille kreditoidun levytyksen nopeasti Philles Recordsilla, jotta mainitun, Gene Pitneyn käsialaa olleen kappaleen versio ehtisi julkaisuun ennen Vikki Carrin siitä tekemää levytystä. Kyseinen haamujulkaisu tuli yllätyksenä kokeneelle lauluyhtyeelle The Crystalsille. Todellisen yhtyeen oli silti promotoitava kyseistä singleä tv:ssä ja kiertueella, vaikka se ei itse ollut ehtinyt osallistua kappaleen levytykseen. Marraskuussa 1962 He's a Rebel nousi Billboardin singlelistan kärkeen. Wright solmi diilin Spectorin, joka nimesi hänet Darlene Loveksi, kanssa. Darlene levytti kappaleen He's Sure the Boy I Love, jonka Spector julkaisi silti edelleen The Crystalsin nimissä. Cynthia Weill, joka oli kirjoittanut kappaleen yhdessä aviomiehensä Barry Mannin kanssa, sai tietoonsa vasta myöhemmin, että Love oli ollut mainitussa kappaleessa leadvokalistina. Love oli ollut solistina kappaleessa Da Doo Ron Ron, mutta viime hetkellä Spector päätti nauhoittaa kappaleen toisen leadvokalistin kanssa. Love oli solistina kappaleessa Christmas (Baby Please Come Home), joka julkaistiin vuonna 1963 ilmestyneellä albumilla A Christmas Gift for You from Phil Spector. Mainittua kappaletta oli aluksi kaavailtu The Ronettesin solistin Ronnie Spectorin vokalisoimaksi, mutta hän ei saanut omaan tulkintaansa tarpeeksi kaivattavaa emootiota. Loven vokalisoimasta versiosta tuli ajan myötä menestyksekäs ja eräs hänen tunnuskappaleistaan. The Blossomsin jäsenenä Darlene Love oli taustavokalistina useilla 60-luvun hittisingleillä, kuten The Ronettesin Be My Babylla ja Bobby "Boris" Pickettin Monster Mashillä. The Blossoms levytti useita, tosin melko vaatimattomasti menestyneitä singlejä eri levy-yhtiöille, kuten Repriselle, Odelle ja MGM:lle. Sooloartistina Love oli taustavokalistina toisella The Ronettesin suurella singlemenestyksellä Baby I Love You. Trion Bob B Soxx and the Blue Jeans jäsenenä Love levytti uuden version alkuaan Walt Disneyn elokuvassa Song of the South vuonna 1946 ilmestyneestä ja Oscarin voittaneesta kappaleesta Zip-a-Dee-Doo-Dah. Sen uusioversio kohosi top teniin vuonna 1963. The Blossoms esiintyi viikoittain Shindig!:issä, joka oli aikakautensa suosituimpia musiikkishow:ita tv:ssä. Taustavokalisteina yhtyettä kuultiin useilla Jimmy Rivesin levytyksillä, joista mainittakoon Baby I Need Your Loving ja The Tracks of My Tears. The Blossoms oli mukana NBC:n lähettämässä Elvis Presleyn arvostetussa vuoden 1968 Come Back Speciaalissa. Darlene and The Blossoms lauloi taustoja John Phillipsin vuonna 1969 nauhoitetulla sooloalbumilla John, Wolfking of LA. 

 

Love palasi musiikin pariin 80-luvun alussa. Los Angelesin Roxyn kaltaisssa keikkapaikoissa hän saavutti edelleen arvostusta yleisön taholta. Steven Van Zantin kanssa käymänsä keskustelun ansiosta Love pääsi esiintymään New Yorkissa esimerkiksi Bottom Linessa. 80-luvun puolivälissä Love esitti itseään jukebox-musikaalissa Leader of the Pack. Se sisälsi ikoonisia rockkappaleita, joista useat olivat Ellie Greenwichin kirjoittamia. Leader of the Packia esitettiin revyynä Greenwich Villagen yökerhossa Bottom Linessa, samoin kuin toista Loven elämästä kertovaa showta Portrait of a Singer. Sen kappaleisiin lukeutuivat esimerkiksi A Change is Gonna Come ja River Deep Mountain High sekä useat Barry Mannin ja Cynthia Weilin kirjoittamat varhaiset rockkappaleet. Vuonna 1986 Lovea pyydettiin esittämään Christmas (Baby Please Come Home) David Lettermanin joulushowssa. Mainitusta kappaleesta muodostui jokavuotinen traditio. Vuonna 1987 U2 levytti mainitusta kappaleesta coverin ja Love lauloi kyseisessä versiossa taustoja. Vuonna 1990 Lovelta ilmestyi uusi albumi Paint Another Picture, joka sisälsi mm. uusioversion hänen vanhasta hitistään He's Sure the Man I Love sekä Judy Wiederin Lovelle kirjoittaman balladikappaleen I'll Never Be the Same. Samaisena vuonna Cher kutsui Loven ja hänen siskonsa Edna Wrightin taustavokalisteiksi Heart of Stone -kiertueelleen. Vuonna 1992 Love levytti Steven Van Zantin kirjoittaman ja pieneksi hitiksi muodostuneen kappaleen All Alone on Christmas, joka ilmestyi elokuvan Home Alone 2. Lost in New York soundtrackalbumilla. Mainittu kappale pääsi lisäksi mukaan brittiläiseen elokuvaan Love Actually. Vuonna 1998 ilmestyi Loven New York Timesin Rob Huerburgerin kanssa kirjoittama elämäkerta My Name is Love. Vuonna 2007 Lovelta ilmestyi joululaulucovereista koostunut albumi It's Christmas of Course. Marraskuussa 2009 Love esiintyi Bruce Springsteenin ja E Street Bandin kanssa Madison Square Gardenissa Rock and Roll Hall of Famen 25-vuotisjuhlakonsertissa. Love oli mukana vuonna 2013 valmistuneessa dokumenttielokuvassa 20 Feet from Stardom. Se sai ensi-iltansa Sun Dance -elokuvafestivaaleilla ja voitti parhaan dokumenttielokuvan palkinnon.  Vuonna 2014 Love levytti He's Sure the Boy I Loven duettona Bette Midlerin kanssa tämän albumille It's the Girls. Elokuussa 2014 The Oprah Winfey Network ilmoitti olevansa työstämässä Loveen liittyvää elokuvaa, jossa on mukana mm. Toni Braxton. Loven tuorein albumi Introducing Darlene Love ilmestyi 18. syyskuuta 2015 Steven Van Zantin levy-yhtiöllä Wicked Cool Recordsilla. Sen kymmenen kappaleen joukossa on muun muassa kaksi Bruce Springsteenin käsialaa olevaa kappaletta ( Night Closing In ja Just Another Lonely Mile sekä coverit Elvis Costellon (Still Soon to Know) ja Joan Jettin (Little Liar) biiseistä. Darlene Loven konsertti JNPAC:issa 23. helmikuuta 2010 ilmestyi dvd- ja cd-formaateissa myöhemmin samaisena vuonna nimellä Darlene Love:The Concert of Love.

Perjantain pohjat:The Eaglesin legendaarisen kakkosalbumin nimikappale

 Desperado on Don Henleyn ja Glen Freyn kirjoittama ja yhdysvaltalaisen rockyhtyeen The Eaglesin levyttämä kappale, joka ilmestyi sen samannimisellä ja järjestyksessään toisella, vuonna 1973 julkaistulla albumilla. Lisäksi kappale on päässyt mukaan useille The Eaglesin kokoelma-albumeille. Rolling Stonen vuonna 2004 laatimalla 500 kaikkien aikojen parhaan kappaleen listalla Desperado saavutti sijan 494. Henleyn mukaan Desperado perustuu kappaleeseen, jonka työstämisen hän aloitti vuonna 1968. Vuonna 1972 The Eaglesin julkaistua ensimmäisen albuminsa Don Henley ja Glen Frey alkoivat kirjoittaa kappaleita yhdessä ja Desperado viimeisteltiin muutamassa päivässä Freyn vastatessa kappaleen tuossa vaiheessa tyhjien kohtien rakenteesta. Henleyn ja Freyn ensimmäisiin yhdessä kirjoittamiin kappaleisiin lukeutui lisäksi Tequila Sunrise. Desperado nauhoitettiin Island-studioilla Lontoossa ja Eaglesin lisäksi kappaleen levytykseen otti osaa Jim Ed Normanin johtama Lontoon filharmoninen orkesteri. Henleyn vanaha yhtyetoveri Shiloh-bändistä vastasi Desperadon jousisovituksesta. Tuottaja Glyn Johns halusi työstää Desperadon nopeasti ja niinpä Henleylle annettiin mainittuun kappaleeseen käytettäväksi korkeintaan viisi ottoa. Henleyn mukaan Desperadosta tuli hitti toden teolla vasta sitten, kun Linda Ronstadt levytti kappaleesta coverin. Rolling Stonen lukijat äänestivät sen toiseksi suosituimmaksi kappaleeksi Eaglesin repertuaarista. Billboardilla Desperado saavutti listamerkinnän vasta Glen Freyn kuoleman jälkeen, jolloin se nousi sijalle 20. rockin digitaalisten latausten listalla.

Torstain terävä:Haastattelussa Rylos part 2

 Rylos-yhtye ehti parin vuoden tauon jälkeen toistamiseen haastateltavaksi Johnnyn kadulle. 

Tiivistäkää Rylos-yhtyeen kahden viimeisen vuoden tapahtumat?

"Paljon on tapahtunut hyvää.

Yhteistyö tuottaja Anssi Kipon kanssa on vienyt bändiä eteenpäin yhteissoiton tasolla. Biisit on kehittyneet koko ajan. Olemme löytäneet oman soundimme. 

Rylos on enemmän bändi kuin koskaan. Kaikki ovat päässeet mukaan sävellystyöhön."

Yhtyeenne kokoonpanossa on mainittuna aikana tapahtunut useampikin miehistönvaihdos?

"Joo. On kestänyt pitkään, noin 8 vuotta, että Rylos on löytänyt soittajat, joilla on sama intohimo juuri tähän musiikkiin. Ryloksen tapa tehdä on ollut vauhdikas.

Joidenkin soittajien motivaatio ei riittänyt tai sitten musiikillinen linja ei ole tuntunut omalta. Rylosta pitää hengittää 110% että tästä tulee mitään pitkässä juoksussa. Jäsenvaihdokset ovat myös hyvin normaalia bändielämää. 

Kun Riina liittyi bändiin niin hän alkoi tuoda enemmän ajatusta bändimeiningistä.

Jussin astuessa sisään bändihomma vahvistui ja nyt meillä on todella hyvä meininki ja suunnitelmat tehty vuoteen 2025 asti."

Taustaa uudelle singlekappaleellenne ja videolle Road. Edustaako se  mielestänne  tyylillisesti aikaisempaa melodisempaa Rylosta?

"Ilmastonmuutos mitä koemme ja näemme. Road kertoo siitä toivon kanssa. Melodisuus on alusta asti ollut osa Rylosta.

Kaksoismerkityksenä laulun tie on myös bändille tie kohti suurempaa näkyvyyttä ja laulun tuotantoonkin panostettiin.

Roadiin luotiin maailmanluokan musiikkivideo, jonka toteutti Tino-Viljami Vanhala. "Viltsu" sai puristettua bändistä paljon videoon ja olemme todella tyytyväisiä siihen. "

 Kappale julkaistiin 17. maaliskuuta, jolloin oli myös Peer Güntin Timo Nikin 62-vuotissyntymäpäivä. Silkka sattumako?

"Se oli silkkaa sattumaa. Peer Günt merkitsee meille aina paljon, mutta erityisesti meidän Jussille se on todella iso juttu. Hyvää synttäriä Timo👍 vielä jälkikäteen. Kun katsoo Googlesta, niin löytyy ehkä vielä hauskempi Road-sattuma. 17.3. syntyi Gottlieb Daimler, joka keksi auton."

Missä vaiheessa ovat Ryloksen seuraavan albumin nauhoitukset ja kuinka niiden kanssa ollaan aikeissa edetä?

"Rylos tulee julkaisemaan viidennen levyn Signs of Life vuonna 2024, mutta sitä ennen julkaistaan vielä yksittäisiä lauluja.

Etsimme uutta levy-yhtiötä, joka panostaa promoon ja tukee meitä myös taloudellisesti. Voin sanoa jo nyt että viides albumimme tulee olemaan henkilökohtaisin Rylos- albumi ja samalla synkin."

Yhtyeenne muut tulevaisuudensuunnitelmat keikkailun ym. osalta?

"Paljon on luvassa! Yhteiskeikkoja Manzana ja Gentle Savage-yhtyeiden kanssa. Live-paketti on sellainen rock-tulitus, ettei kannata missata jos saavumme kaupunkiinne. Myös suunnitelmat ensi vuodelle on tekeillä ja muutamia ulkomaan keikkoja on luvassa vihdoin. Uutta musiikkia singlen muodossa tulee vielä tänä vuonna. Samalla ajetaan sisään uutta rumpalia. Etenemme hiljalleen, mutta Rylos ei tule pysähtymään vaan pistämme seuraavan vaihteen päälle."

Nimetkää kolmesta viiteen Rylokseen lähtemättömän vaikutuksen tehnyttä heavy/hardrockalbumia?

"Twisted Sister - Stay Hungry (Mikko)

Ozzy Osbourne - Ultimate Sin (Riina)

Guns 'n' Roses- Appetite for Destruction (Jussi)"

Merkkipäivistä puheen ollen Twisted Sisterin perustajajäsen, kitaristi  Jay Jay French täytti 20. heinäkuuta 70 vuotta. Muistettiinko hänen tasavuosiaan Ryloksen jäsenten keskuudessa?

"Taisin kuunnella koko T.S.tuotannon tuona päivänä, mutta Rylos on menneisyydessä soittanut Stay Hungry-albumin alusta loppuun livenä ja tästä on vielä olemassa tallenne. Voi olla, että jossain vaiheessa tulee ulos bootleg  Rylos plays Twisted Sister - Stay Hungry 2017. Sehän olisi kunnon kunnianosoitus. Tuo levy on syy siihen, että laulan edelleen."

Keskiviikon klassikko:Zero Ninen harvinainen kokoelma-albumi

 Zero Nine:15 Greatest

Vuonna 1987 Magafonin julkaisemana ja ainoastaan cd-formaatissa ilmestynyt 15 Greatest on Kuusamon hardrockylpeyden Zero Ninen melko harvinainen kokoelma-albumi. Se sisältää kokonaisuudessaan yhtyeen tuossa vaiheessa tuoreimman pitkäsoiton, eli Intrigue -albumin kappaleet sekä valittuina paloina sitä edeltäneeltä yhtyeen lopulliselta läpimurtoalbumilta White Linesilta nimikappaleensa, singlehitin Never Stop Running sekä kappaleet Do It to Me ja Come and Get Me. Kaksi viimeksi mainittua eivät tosin lukeudu aivan albumin parhaimmistoon ja niinpä niiden tilalle olisi voinut ajatella ainakin balladikaunokkia Dream of Me ja niin ikään varsin melodista tuotantoa edustavaa Love Lostia. Intrigue on yleisesti tunnustettu Zero Ninen tuotannon laadukkaimmaksi albumiksi. Singlehitti Banging on Drums, albumin pitkä ja vaikuttava nimikappale Intrigue, raskaimpaan osastoon onnistuneesti lukeutuva No Man's Land sekä erinomaisilla kertosäkeillä kuorrutetut Cut ja To the Crux huomattavaa tartuntapintaa omaavasta Dump Mestä puhumattakaan kestävät reilun 35 vuoden jälkeenkin erinomaisesti kuuntelua. Intriguen biisit ovat Zero Ninen omaa tuotantoa Cozy Powellin ohjelmistosta poimittua Na Na Naata lukuun ottamatta. White Linesin vastaava lainakappale oli Ike & Tina Turnerin vuoden 1966 klassikko River Deep Mountain High, joka ei ole mukana tässä koosteessa, jonka kansi on otsikkoaan lukuun ottamatta miltei identtinen Intriguen kanssa. Kesän 2021 keikoillaan Zero Nine oli mainiossa  kuosissa; esiintymistilaisuuksia on onneksi järjestynyt myös sen jälkeen.

Tiistain tukeva:Stonesien ensimmäinen 70-luvulla ilmestynyt singlehitti

 Brown Sugar on Rolling Stonesin levyttämä ja pääosin Mick Jaggerin kirjoittama kappale, joka julkaistiin Rolling Stonesin vuonna 1971 ilmestyneen albumin Sticky Fingers avausraitana. Singleformaatissa se nousi Yhdysvalloissa ja Kanadassa listakärkeen ollen Britanniassa parhaimmillaan kakkossijalla. Rolling Stonen laatimalla 500 kaikkien aikojen parhaan kappaleen listalla Brown Sugar saavutti sijan 495. ja sadan parhaan kitararockkappaleen listalla jopa viidennen sijan. Jagger kirjoitti Brown Sugaria vuoden 1969 aikana kuvatessaan elokuvaa Ted Kelly. Jagger kirjoitti kappaleen ensimmäinen vaimonsa Marsha Hunt mielessään. Lauluyhtye The Ikettesiin kuulunut Claudea Lennear on väittänyt Brown Sugarin kertoneen hänestä. Bill Wymanin vuonna 2002 ilmestyneen teoksen Rolling with the Stones mukaan kappaleen lyriikat olivat osittain Lennearin inspiroimat. Brown Sugar nauhoitettiin Muscle Shoals Recording -studiolla Alabamassa joulukuun toisen ja neljännen päivän välillä 1969. Julkaisunsa se sai levy-yhtiöhässäköiden vuoksi vasta yli vuotta myöhemmin. Brian Jonesin paikan Stonesissa ottaneen kitaristin Mick Taylorin toivomuksesta Brown Sugar debytoi keikkasetissä Altamontin konsertissa kuudes joulukuuta 1969. 18. joulukuuta Keith Richardsin ja Bobby Keysin  syntymäpäivänä Brown Sugarista nauhoitettiin vaihtoehtoinen versio Olympic-studioilla Lontoossa. Mainitussa versiossa vierailivat Eric Clapton slidekitarassa ja Al Kooper pianossa. Kesäkuussa 2015 aikaisemmin ainoastaan bootlegeilla kuultu versio pääsi mukaan Sticky Fingers-albumista julkaistuille deluxe ja super deluxe-versioille. Brown Sugar julkaistiin huhtikuussa 1971. Yhdysvalloissa singlen b-puolella oli ainoastaan Bitch, mutta Britanniassa lisäksi Leedsissä vuoden 1971 Britannian-kiertueella taltioitu liveversio Chuck Berryn Let It Rockista. Lisäksi kyseessä oli ensimmäinen yhtyeen oman levy-yhtiön Rolling Stones Recordsin julkaisema single. Yhtye esitti Brown Sugarin Top of the Popsissa maaliskuussa 1971 ja se esitettiin huhtikuun puolivälissä ja kuudes toukokuuta samaisena vuonna. Myös Wild Horses ja Bitch samaiselta albumilta esitettiin, mutta niiden versiot ovat hävinneet. Brown Sugaria soitettiin jo Stonesien vuoden 1970 Euroopan-kiertueella ja kahta vuotta myöhemmin kappale oli settien avausnumerona yhtyeen Amerikan-rundilla. Penny Valentine arvioi Sticky Fingersin tuoreeltaan Soundsissa ja tuolloin Brown Sugar oli hänen valintansa albumin parhaaksi kappaleeksi. Clifters levytti Brown Sugarin Jaana Rinteen tekstittämänä nimellä Hei Pepe vuonna 1989 ilmestyneelle ja varsin menestyksekkäälle covereista koostuvalle albumilleen Sexi on in.