torstai 10. syyskuuta 2026

Lauantain pitkä:80-luvulla suosittu ja paluun tehnyt yhdysvaltalainen rockyhtye

Night Ranger on yhdysvaltalainen, San Franciscossa vuonna 1979 perustettu rockyhtye, joka saavutti suosiota 80-luvun aikana julkaisemillaan albumeilla ja singleillä. Night Rangerin viisi ensimmäistä pitkäsoittoa ovat myyneet kaiken kaikkiaan 17 miljoonaa kappaletta. Parhaiten Night Ranger tunnetaan kesäkuussa 1984 viidennen sijan tavoittaneesta voimaballadistaan Sister Christian. Night Rangerin suosion käännyttyä laskuun 80-luvun loppupuolella yhtye lopetti toimintansa vuonna 1989 ja sen jäsenet keskittyivät sekä soolo- että muihin yhtyeprojekteihin. Brad Gillis ja Kelly Keagy lyöttäytyivät yhteen basisti Gary Moonin kanssa ja julkaisivat 90-luvun puolivälissä yhden albumin ilman muita yhtyeen jäseniä. Night Ranger kasasi kuitenkin rivinsä ja julkaisi 90-luvun loppupuolella kaksi uutta albumia. Night Rangeria oli edeltänyt pop/funkyhtye Rubicon, jonka jäseniin kuului aikaisemmin Sly & The Family Stonessa vaikuttanut Jerry Martini. Rubiconin lopetettua toimintansa vuonna 1979 basisti Jack Blades muodosti hardrocktrion kahden muun aikasemmin Rubiconissa vaikuttaneen muusikon, eli rumpali Kelly Keagyn ja kitaristi Brad Gillisin kanssa. Nimellä Stereo esiintynyt trio lisäsi vuonna 1980 kokoonpanoonsa aikaisemmin Montrosessa soittaneen kosketinsoittajan Alan Fitzgeraldin. Fitzgeraldin suosituksesta yhtyeen kokoonpanoa täydennettiin omaa yhtyettään Pohjois-Kaliforniassa johtaneella kitaristi Jeff Watsonilla. Stereon nimellä yhtye soitti San Franciscossa pienissä clubeissa vuoden 1980 aikana. Mainitun vuoden lopussa yhtyeen nimeksi vaihtui Ranger, ja se soitti esimerkiksi Sammy Hagarin lämmittelijänä. Vuonna 1982 yhtyeen nimeksi vaihtui Night Ranger, sillä The Rangers-niminen country-yhtye uhkasi sitä tuotemerkin varastamisesta. Tähän mennessä Night Ranger oli jo nauhoittanut esikoisalbuminsa Dawn Patrol Boardwalk Recordsille ja soittanut ZZ-Topin ja Ozzy Osbournen lämmittelijänä. Heistä viimeksi mainittu kutsui Brad Gillisin sairastelleen kitaristinsa Randy Rhoadsin tuuraajaksi keväällä ja kesällä 1982. Boardwalkin lopetettua toimintansa tuottaja Bruce Bird varmisti Night Rangerille diilin MCA:n alamerkillä Camelilla. Dawn Patrolin lisäksi myös Night Rangerin kaksi seuraavaa albumia, eli Midnight Madness ja 7 Wishes saavuttivat platinalevyn. Vaikka erityisesti albumeista jälkimmäinen vastaanotti myös negatiivisia arvioita, Gillisin ja Watsonin tuplakitarointi miellytti samaa miesvoittoista yleisöä, joka diggasi esimerkiksi Van Halenin musiikista. Dawn Patrolilta poimittu ensimmäinen single Don't Tell Me You Love Me saavutti näkyvyyttä MTV:llä ja nousi Billboardin listalla sijalle 40. Keagyn vokalisoima konserttisuosikki Sing Me Away jäi sijalle 54., vaikka myös mainitun kappaleen videota pyöritettiin MTV:llä. Night Rangerin kakkosalbumi Midnight Madness vahvisti yhtyeen suosiota ja kesään 1984 mennessä yhtye siirtyi lämmittelijän statuksestaan pääesiintyjäksi. Rock in American lisäksi Midnight Madnessilta poimittiin kaksi hitiksi kohonnutta balladia. When You Close Your Eyes saavutti sijan 14. ja Kelly Keagyn pikkusiskolleen Christinelle vokalisoima Sister Christian oli kuten mainittua viides. Vuonna 1985 Night Ranger jatkoi pääesiintyjänä 7 Wishes -albuminsa tiimoilta. Myös kyseiseltä pitkäsoitolta poimittiin kolme singleä. Keagyn vokalisoima Sentimental Street nousi kahdeksanneksi, Bladesin käsialaa ollut keskitempoinen rockpala Four in the Morning (Can't Take Anymore) saavutti sijan 19. ja Bladesin käsialaa ollut, akustisvoittoinen ja jopa countryhenkinen Goodbye nousi sijalle 17. Bladesin on mainittu kirjoittaneen kyseinen kappale useita vuosia aikaisemmin menehtyneen isoveljensä Jamesin muistolle. Vuosien 1984 ja 1987 välillä Night Ranger työsti musiikkia useisiin teiniaiheisiin elokuviin. Vuonna 1984 myöhemmin albumilla 7 Wishes julkaistu Interstate Love Affair oli mukana Nick Nolten tähdittämässä elokuvassa Teachers. Vuonna 1985 toinen 7 Wishesiltä poimittu kappale This Boy Needs to Rock oli elokuvan Explorers soundtrackillä. Midnight Madnessilta löytyvä Rumours in the Air oli Anthony Michael Hallin tähdittämässä, vuonna 1984 valmistuneessa elokuvassa Sixteen Candles ja Bladesin ja Keagyn käsialaa oleva rullaava Wild and Innocent Youth, jota ei ole julkaistu millään Night Rangerin albumilla tai kokoelmalla, oli osa samaisen näyttelijän vuonna 1986 ilmestyneen elokuvan Out of Bounds soundtrackiä.

Vuonna 1987 Blades oli mukana kirjoittamassa Michael J. Foxin elokuvan The Secret of My Success tunnuskappaletta. Mainittu biisi julkaistiin ensimmäisenä singlenä Night Rangerin seuraavalta albumilta Big Life. Night Rangerin edellisten albumien tuottamisesta oli vastannut Pat Glasser, mutta Big Lifen tuottajana esittäytyi David Foster. Albumin soundi oli edeltäjiään kosketinsoitinvoittoisempi ja sitä verrattiin Journeyn ja Foreignerin kaltaisiin yhtyeisiin. Valitettavasti Night Ranger tuli nyt verratuksi Bon Jovin ja Poisonin kaltaisiin yhtyeisiin. Samoihin aikoihin suosioon alkoivat nousta Guns N' Rosesin kaltaiset rockyhtyeet. Big Lifella oli joka tapauksessa tarjottavanaan Gillisin ja Keagyn melkoisen kypsää laulunkirjoitustaitoa. Diggareiden suosimaa Rain Comes Crashing Downia oli inspiroinut sateinen iltapäivä Kaliforniassa ja Keagyn vokalisoima Carry On muistutti selkeimmin klassista Night Rangeria. Kappale julkaistiin myös Secret of My Successin b-puolella. Mikään Big Lifelta poimituista singleistä ei noussut top 40:ään. The Secret of My Successin listasijoitukseksi jäi 64. Levy-yhtiön kehotuksesta singleformaatissa julkaistiin myös balladi Hearts Away raskaampien biisivaihtoehtojen sijaan. Keagyn tunnepitoisesta laulusuorituksesta huolimatta kappaleen listasijoitukseksi Billboardilla jäi 90. Vuoden 1987 kiertueellaan Night Ranger soitti Yhdysvalloissa ja Karibialla The Outfieldin lämmittelemänä. Kolmantena singlenä/videona julkaistu The Color of Your Smile ei saavuttanut listamerkintää. Alkuvuodesta 1988 Fitzgerald lähti kesken Night Rangerin viidennen albumin levytyksen, sillä hänen asemansa kitaravetoisessa yhtyeessä oli vähäinen. Kiertuekosketinsoittaja Jesse Bradmanin kanssa yhtye viimeisteli albumin Man in Motion, joka merkitsi Night Rangerille paluuta rockpainotteisempaan soundiin. Singlejen osalta MCA valitsi silti jälleen balladeita rockkappaleiden sijaan. Russ Ballardin kirjoittama I Did It for Love menestyi heikohkosti, vaikka kappaleen musiikkivideossa nähtiin suosittu näyttelijätär Morgan Fairchild. Vaikka yhtye itse pitää kappaleesta Restless Kind, se ei saavuttanut listamerkintää. Alkuvuodesta 1989 ilmestyneet Don't Start Thinking (I'm Alone Tonight) ja Reason to Be eivät nekään menestyneet. Man in Motionista muodostui Night Rangerin ensimmäinen albumi, joka ei saavuttanut kultalevyä. Man in Motionin tiimoilta vuosina 1988-1989 tehdyllä kiertueella Night Rangerin lämmittelijänä soitti Kansas. Kiertueen päätyttyä Blades lähti muodostamaan suosittua superyhtyettä Damn Yankees Ted Nugentin ja Styx-yhtyeen Tommy Shawn kanssa ja Night Ranger lopetti toimintansa. Vuonna 1991 Keagy ja Gillis korvasivat solistin ja vokalistin tehtävissä olleen Bladesin aikaisemmin Three Dog Nightissa soittaneella Gary Moonilla. Triokokoonpanoon päädyttiin, koska Jeff Watson oli päättänyt siirtyä soolouralle.

Vuonna 1993 Airborne-yhtyeen  David Zajicek / Zychek liittyi Night Rangeriin täysaikaiseksi kosketinsoittajaksi, kitaristiksi ja taustalaulajaksi. Mainittu Night Rangerin kokoonpano levytti vuonna 1995 ilmestyneen ja muun muassa Dream Theatren kanssa työskennelleen David Praterin tuottaman albumin Feeding off the Mojo. Bladesin palattua Night Rangeriin vuonna 1996 yhtyeen originaali kvintettikokoonpano oli jälleen kasassa. Yhtye levytti CMC Recordsille albumit Neverland ja Seven, joista ensin mainitulta poimittu single Forever All Over Again muodostui jonkinasteiseksi hitiksi Yhdysvaltojen Adult Contemporary-listalla. Vaikka albumit eivät menestyneet Yhdysvalloissa Night Rangerin varhaistuotannon veroisesti, niistä muodostui suhteellisen suosittuja Japanissa. CMC Records järjesti samantyyppisen comebackin myös Styxille. Sooloalbumien ja projektien välissä Night Ranger keikkaili erityisesti kesäfestivaaleilla. Vuonna 1999 Night Ranger oli useiden 80-luvun yhtyeiden kanssa mukana järjestyksessään toisella Rock Never Stops -kiertueella, jonka esiintyjälistaan lukeutui lisäksi muun muassa Ted Nugent. Vuonna 2003 Fitzgeraldin paikan otti Great Whiten rytmikitaristi/kosketinsoittaja Michael Lardie. Vuonna 2007 yhtyeen työstäessä seuraavaa albumiaan Hole in the Sun Watson sai lähteä Night Rangerista. Vuoden 2007 kiertueen loppuosassa hänen tilallaan kuultiin Whitesnakessa ja Wingerissä kitaroinutta Reb Beachia. Viimeksi mainittu kaksikko jätti yhtyeen kuitenkin pian keskittyäkseen pääbändeihinsä. Lardien paikan otti vuonna 2007 Christian Matthew Callen ja Beachin paikan Joel Hoekstra alkuvuodesta 2008. Hole in the Sun julkaistiin muualla maailmassa huhtikuussa 2007, mutta Yhdysvalloissa vasta seuraavan vuoden heinäkuussa. Hoekstra soittaa myös Trans-Siberian Orchestrassa. Night Rangerin vuoden 2011 kiertueella hän tuurasi myös Foreigner-yhtyeen Mick Jonesia. Kahdeksas maaliskuuta 2011 Night Ranger ilmoitti Cullenin lähdöstä ja samalla uudesta jäsenestään, aikaisemmin Garaj Mahalissa soittaneesta Eric Levystä. Night Rangerin seuraava albumi Somewhere in Hollywood ilmestyi 21. kesäkuuta 2011.  Toukokuussa 2012 Night Ranger juhlisti esikoisalbuminsa 30-vuotista olemassaoloa ja levytti akustisen 24 Strings and a Drummer livealbumin ja dvd:n kutsuvierasyleisölle TRI-studioilla San Rafaelissa, Kaliforniassa. 12. heinäkuuta 2012 Night Ranger lämmitteli Scorpionsin Yhdysvaltojen- jäähyväiskiertuetta Columbiassa, Marylandissa. Syyskuun ensimmäisenä samana vuonna Night Ranger esiintyi Porsmouthissa, Ohiossa River Days-festivaalin pääesiintyjänä. Kymmenes kesäkuuta 2014 Night Ranger julkaisi 11:n studioalbuminsa High Road cd:nä, vinyylinä ja digitaalisesti. 21. elokuuta 2014 Hoekstran mainittiin siirtyvän Whitesnakeen. Hänen paikkansa on ottanut pysyvästi Keri Kelli. Toinen joulukuuta 2016 Frontiers Records julkaisi Night Rangerilta dvd:n/tuplacd:n. Yhtyeen 35-vuotista olemassaoloa juhlistanut 35 Years and a Night in Chicago oli nauhoitettu seitsemäs toukokuuta 2016 House of Bluesissa. Mukana oli myös uutta tuotantoa edustava kappale Day and Night ja toisessa encoressa kuultiin toinen uutuuskappale Running Out of Time. Mainitut kappaleet olivat myös mukana uudesta tuotannosta koostuneella albumilla. 13. tammikuuta 2017 yhtye julkaisi uuden singlen Somehow Someway. Uutuusalbumi Don't Let Up ilmestyi 24. maaliskuuta 2017 Frontiers Musicin julkaisemana.  11 kappaletta sisältävä albumi on yhtyeen itsensä tuottama ja ensimmäinen, jolla kuullaan Keri Kellin kitarointia. Night Rangerin tähän mennessä tuorein albumi on elokuun kuudentena 2021 ilmestynyt ATBPO. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti