Love Street on The Doorsin levytystuotantoon lukeutuva kappale, joka julkaistiin yhtyeen kolmas heinäkuuta 1968 ilmestyneellä kolmannella albumilla Waiting for the Sun ja lisäksi Hello, I Love You-singlen b-puolella. Jim Morrisonin käsialaa olevat lyriikat on useiden muiden The Doorsin kappaleiden tavoin omistettu hänen tyttöystävälleen Pamela Coursonille. Love Street merkitsi The Doorsille tyylillistä irtiottoa yhtyeen tunnusomaisesta psykedeelisestä tyylistä. Kyseessä on pitkälti akustisilla instrumenteilla toteutettu balladikappale, joka hyödyntää klassisesta musiikista poimittuja elementtejä. Kriitikoiden mukaan Love Street omasikin barokkipopin estetiikkaa. Sitä vastoin lyriikoidensa osalta kyseessä on konstailematon rakkauslaulu. Love Street sisältyi The Doorsin keikkasettiin varsin harvoin, mutta kappale soitettiin varmuudella ainakin Tukholmassa vuonna 1968. Alun perin Love Street oli runo, jonka Morrison kirjoitti Laurel Canyonin alueella Los Angelesissa, Kaliforniassa sijainneesta kadusta. Hänen ja Coursonin asunto sijaitsi mainitulla kadulla ja siellä Morrison kirjoitti suuren osan Waiting for the Sunista ja lisäksi osan mainitun pitkäsoiton seuraajasta, The Soft Parade-albumista. Love Streetin keskiosaan sijoittuu Morrisonin puheosuus. Kriitikot ovat kohottaneet Love Streetin liki pitäen The Doorsin tuotannon parhaimmistoon lukeutuvaksi. Rolling Stonen Narenda Kusnur sijoitti mainitun kappaleen Jim Morrisonin kymmenen aliarvostetuimman joukkoon. AllMusicin Lindsey Planer ylisti Ray Manzarekin kosketinsoitintyöskentelyä, mutta Robby Kriegerin jazzahtava kitara jää valitettavasti ajoittain kosketinsoitinten ja rumpujen alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti