18. heinäkuuta 1929 syntynyt ja 12. helmikuuta 2000 edesmennyt Jalacy J. "Screamin' Jay" Hawkins oli yhdysvaltalainen laulaja/lauluntekijä, näyttelijä, elokuvatuottaja ja nyrkkeilijä. Voimakkaasta, oopperamaisesta äänestään ja villeistä, teatterimaisista live-esityksistään tunnetuksi tullut Hawkins hyödynsi ajoittain makaabereja lavamaneereja, jotka tekivät hänestä eräänlaisen shock rockin edelläkävijän. Hawkins oli syntynyt ja varttunut Clevelandissa, Ohiossa. Lapsena hän opiskeli klassista pianoa ja opetteli kitaran soiton parikymppisenä. Ohion Convervatory of Musicissa Hawkins opiskeli oopperaa. Hänen tavoitteenaan oli tulla oopperalaulajaksi ja haastatteluissa hän on maininnut esikuvakseen Paul Robesonin. Koska Hawkins ei saavuttanut tavoitettaan, hän siirtyi bluessolistiksi ja pianistiksi. Vuonna 1951 hän aloitti musiikillisen uransa solistina ja pianistina philadelphialaisella kitaristille Tiny Grimesille ja oli mukana myös joillakin hänen levytyksillään. Hawkinsin aloittaessa soolouransa singlellä Why Did You Waste My Time häntä säestivät Grimesin yhtyeen muusikot. Vuonna 1956 Hawkins solmi levytyssopimuksen OKeh Recordsin kanssa. Samana vuonna ilmestyi hänen suosituin levytyksensä I Put a Spell on You, joka on sittemmin tullut valituksi Rock and Roll Hall of Famen 500 rockia muokanneen kappaleen listalle. All Music Guide to the Bluesin mukaan Hawkins kaavaili kappaleesta alun perin balladia. Raakuutta huokuvasta esityksestä ei sellaista muodostunut, mutta vaikka I Put a Spell on You ei saavuttanut listasijoitusta Billboardin pop- tai R&B-listalla, kappaleen myynti ylitti miljoonan rajan. Vaikka Hawkins ei kyennyt muistamaan I Put a Spell on Youn levytystä, hän oppi kappaleen uudelleen levytetystä versiosta. Samaan aikaan levy-yhtiö julkaisi kappaleesta hienoisesti siistimmän version, joka sekin tosin joutui joillakin alueilla soittokieltoon. Disc jockey Alan Freed sai lopulta houkuteltua Hawkinsin livekeikkojen pariin. Niissä hyödynnettiin elementtejä voodoosta, mutta Hawkinsia pidettiin lisäksi tummana vastineena Vincent Pricelle. I Put a Spell on Yousta muodostui klassikko, josta on levytetty lukuisia coverversioita. Niistä ovat vastaneet sellaiset yhtyeet ja artistit kuin Creedence Clearwater Revival, Nina Simone, Alan Price, The Animals, Them with Van Morrison, Arthur Brown, Bryan Ferry, Buddy Guy, Carlos Santana, Tim Curry, Leon Russell, Joe Cocker, Nick Cave, Marilyn Manson, Mica Paris, David Gilmour, Jeff Beck, Joss Stone, Diamanda Galas ja Annie Lennox. Hawkinsin keskeisimpiin myöhempiin levtyksiin lukeutuvat Conspitation Blues (mainitun biisin alussa kuultavassa puheosuudessa Hawkins mainitsee kirjoittaneensa kyseisen kappaleen, koska aikaisemmin kukaan ei ollut kirjoittanut biisiä todellisesta tuskasta), Orange Colored Sky sekä Feast of the Mau Mau. Mikään hänen myöhemmin julkaisemansa tuotanto ei kuitenkaan saavuttanut I Put a Spell on Youn veroista suosiota. Hawkins jatkoi kiertueitaan ja levytyksiään 1960- ja 70-luvuilla etenkin Euroopassa, missä hän oli erityisen suosittu. Hänen vuonna 1969 julkaisemansa single Too Many Teardrops edusti valtavirtaan lukeutuvaa balladituotantoa b-puolellaan Hawaiji-tyylinen Makaha Waves. Vuonna 1978 Hawkins esiintyi Alan Freedin omaelämäkertaelokuvassa Hot Wax. I Put a Spell on You pääsi mukaan Jim Jarmuchin vuonna 1983 valmistuneen elokuvan Stranger than Paradise soundtrack-albumille. Hänen vuonna 1989 valmistuneessa elokuvassaan Mystery Train Hawkins esitti itseään. Lisäksi hänellä oli roolit Álex de la Iglesian Perdita Durangossa ja Bill Duken adaptaatiossa Chester Himesin A Rage in Harlemista. Vuonna 1983 Hawkins palasi New Yorkin alueelle. Seuraavan kahden vuoden aikana hän konsertoi garagerockyhtye The Fuzztonesin kanssa. Irving Plazassa joulukuussa 1984 soitetusta konsertista julkaistiin livealbumi Screamin' Jay Hawkins and The Fuzztones Live. Lisäksi he esiintyivät vuonna 1986 valmistuneessa elokuvassa Joey. Vuonna 1990 Hawkins esitti kappaleen Sirens Burnin', joka on mukana samana vuonna valmistuneessa elokuvassa Night Angel. Heinäkuussa 1991 Hawkinsilta ilmestyi albumi Black Music for White People. Se sisältää kaksi Tom Waits-coveria; Heartattack and Vine ja Ice Cream Man, joista ensiksi mainitusta Hawkins sai ainoan brittihittinsä vuonna 1993. Hänen versionsa nousi vuonna 1993 Britanniassa sijalle 42. Vuonna 1993 Hawkins muutti Ranskaan. Dread Zeppelinin nauhoittaessa vuonna 1992 albumiaan It's Not Unusual tuottaja Jah Paul Jo pyysi Hawkinsia mukaan levytykseen. Tämä esitti kappaleet Jungle Boogie ja Disco Inferno. Näihin aikoihin Hawkins konsertoi The Clashin ja Nick Caven kanssa ja esiintyi bluesfestivaalien lisäksi useilla elokuvafestivaaleilla. Hawkinsin vuoden 1957 singlekappale Frenzy oli mukana 80-luvun alussa ilmestyneellä samannimisellä kokoelma-albumilla ja pääsi mukaan vuonna 1996 ilmestyneelle kokoelmacd:lle Songs in the Key of X:Music from and Inspired by the X-Files. Psychobilly-yhtye Batmobile levytti mainitusta biisistä coverinsa. Vuonna 2001 kreikkalainen ohjaaja ja kirjoittaja Nicholas Triandafyllidis työsti Screamin' Jay Hawkinsin elämästä ja urasta dokumentin Screamin' Jay Hawkins:I Put a Spell on Me. Se sisältää muun muassa hänen kaikkien aikojen viimeisimmän live-esiintymisensä Athensissa 11. joulukuuta kaksi kuukautta ennen artistin edesmenoa. Dokumentissa pääsevät ääneen useat keskeiset artistit, kuten Jim Jarmusch, Bo Diddley, Eric Burdon, Frank Ash, Arthur Brown ja Michael Ochs. Hawkins menehtui auneyrysmaan liittyneen leikkauksen jälkeen 12. helmikuuta 2000 70 vuoden ikäisenä. Hawkins on esiintynyt esimerkiksi Fats Dominon ja Rolling Stonesin lämmittelijänä. Hän on itse ollut inspiraation lähteenä useille merkittäville rockin tekijöille, joista mainittakoon Alice Cooper, Tom Waits, the Cramps, Screaming Lord Sutch, Black Sabbath, Creedence Clearwater Revival, Arthur Brown, Led Zeppelin, Marilyn Manson, Rob Zombie ja Glenn Danzig.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti