Keskiviikon klassikko:Eräs Chicago bluesin keskeisimmistä

30. heinäkuuta 1936 syntynyt George "Buddy" Guy on yhdysvaltalainen blueskitaristi ja -solisti. Hän lukeutuu Chicago bluesin edustajiin ja on soittotyylillään ollut inspiraation lähteenä esimerkiksi Claptonille, Hendrixille, Pagelle, Richardsille, SRV:lle ja Beckille. 60-luvulla Guy vaikutti Chessin housekitaristina ja teki musiikillista yhteistyötä esimerkiksi Muddy Watersin kanssa. Muihin musiikillisiin yhteistyökumppaneihin lukeutui erityisesti huuliharpisti Junior Wells. Rolling Stonen sadan kaikkien aikojen parhaan kitaristin listalla Guy saavutti sijan 23. Samaisen musiikkilehden sadan parhaan kitarakappaleen listalla Guyn Stone Crazy saavutti sijan 78. Clapton on kutsunut Guyta parhaaksi hengissä olevaksi kitaristiksi. Vuonna 1999 Guy kirjoitti Donald Wilcockin kanssa teoksen Damn Right I've Got the Blues. Vuonna 2012 julkaistiin Guyn elämäkertateos When I Left Home:My Story. Hän syntyi ja varttui Lefftsworthissa, Louisianassa. 50-luvun alussa Guy aloitti esiintymiset yhtyeiden kanssa Baton Rougessa. Chicagoon Guy muutti syyskuussa 1957. Seuraavana vuonna hän osallistui kilpailuun kitaristien Magic Sam ja Otis Rush kanssa ja saavutti levytyssopimuksen. Guy oli Cobra Recordsin artisti, mutta levytti myös Delmark Recordsille Junior Wellsin kanssa vuosina 1965-1966. Tuolloin hän käytti pseudonyymiä Friendly Chap. Vuosien 1959-1968 välisen ajan Guy oli Chess Recordsin artisti. Mainittu yhtiö ei antanut hänen levyttää samantyyppistä materiaalia, jota Guy esitti livekeikoillaan. 60-luvun alkupuolella Chess julkaisi Buddy Guyn soololevytyksiä. R&B-balladeiden lisäksi niihin lukeutui soulia ja jopa jazzballadeita. Vuonna 1967 Chess julkaisi Guylta albumin I Left My Blues In San Francisco. Suurin osa Guyn kyseisen aikakauden tuotannosta koostui soulista ja orkestraatioista  hänen levytyksillään vastasivat Gene Barge ja Charlie Stepney. Sessiokitaristina Guy oli Watersin lisäksi esimerkiksi Howlin Wolfille, Little Walterille, Sonny Boy Williamsonille ja Koko Taylorille. 60-luvun puolivälissä Guy oli mukana Euroopassa vierailleessa American Folk Blues Festivaalissa. Maaliskuussa 1969 Guy oli mukana Stenesissa, Britanniassa pidetyssä Supershowssa, jossa olivat lisäksi mukana esimerkiksi Led Zeppelin, Eric Clapton, Jack Bruce, Stephen Stills ja Buddy Miles.  80 ja 90-lukujen vaihteen bluesboomi vaikutti myönteisesti myös Guyn urakehitykseen. Hän oli esimerkiksi mukana osalla Eric Claptonin livetuplan 24 Nights kappaleista, jotka taltioitiin Lontoon Royal Albert Hallissa. Guysta tuli Silvetone Recordsin artisti. Chicagossa sijaitsevassa bluesklubissaan Buddy Guys Legends Guy esiintyy tammikuussa vuosittain.  Vuonna 2015 brittiläinen bluesdiggari Alan Harper julkaisi teoksen Waiting for Buddy Guy:Chicago Blues at the Crossroads.