14. maaliskuuta 1981 yhtyeen itsensä ja John Ledenin tuottamana ilmestynyt Never Too Late on brittiläisen boogierockin instituutiosta käyvän Status Quon 14. studioalbumi. Mainitun pitkäsoiton nauhoitukset tapahtuivat samoihin sen edeltäjän, edellisenä vuonna ilmestyneen albumin Just Supposin' kanssa Windmill Lane -studioilla Dublinissa. Never Too Laten paras sijoitus brittien albumilistalla oli toisena. Ainoana singlenä albumilta ilmestynyt Something 'bout You Baby I Like on cover aikaisemmin Tom Jonesin levyttämästä ja Glen Campbellin sekä Rita Coolidgen duetoimasta kappaleesta. Myös singlen b-puolella ilmestynyt Enough is Enough lukeutuu Never Too Late -albumilla julkaistuun tuotantoon. Something 'bout You Baby I Likesta työstetyn musiikkivideon ohjauksesta vastasivat Godley ja Creme. Never Too Late jäi Status Quon legendaarisen kitaristi/solisteista Francis Rossista, Rick Parfittista, basisti/solisti Alan Lancasterista ja rumpali John Coghlanista koostuneen kvartettikokoonpanon joutsenlaulualbumiksi. Coghlanin paikan yhtyeen lineupissa otti nimittäin alkuvuodesta 1982 Pete Kircher. Francis Rossi on myöhemmin maininnut yhtyeen otteen alkaneen lipsua Never Too Laten aikaan. Biisintekijä Bob Youngille oli kerrottu, ettei yhtye halunnut enää tehdä hänen kanssaan yhteistyötä. AllMusiciin Never Too Latesta laadittu retrospektiivinen arvio oli ristiriitainen. Kosketinsoitinten runsasta osuutta miksauksessa kritisoitiin, mutta suurinta osaa yksittäisistä kappaleista kehuttiin. Never Too Latea ja sen edeltäjää Just Supposin':ia ei laskettu Status Quon tuotannon klassikkoalbumeihin lukeutuviksi, mutta niitä pidettiin muutamia yhtyeen myöhemmin julkaisemia pitkäsoittoja laadukkaampina. Vuonna 2005 Never Too Latesta julkaistiin yhden bonuskappaleen sisältävä remasteroitu cd-versio. Vuonna 2017 albumista ilmestyi kolmen cd:n Deluxe Edition, jonka kaksi jälkimmäistä levyä koostuivat pääosin St Austell Coliseumissa, Cornwallissa seitsemäs maaliskuuta 1981 soitetusta konsertista. 19 kappaleesta koostuvassa setissä pääpaino on Status Quon iäkkäämmässä klassikkotuotannossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti