Black Sabbath:Heaven and Hell
25. huhtikuuta 1980 Vertigon julkaisemana ilmestynyt Heaven and Hell on Black Sabbathin yhdeksäs studioalbumi. Kyseessä on ensimmäinen Ronnie James Dion vokalisoima Sabbathin pitkäsoitto. Hän oli ottanut yhtyeessä Ozzy Osbournen paikan edellisenä vuonna. Martin Birchin tuottama Heaven and Hell oli kaupallinen menestys ja erityisen suosittu albumista tuli Yhdysvalloissa. Billboardin listalla Heaven and Hell oli parhaimmillaan sijalla 28. ja se saavutti platinalevyn yli miljoonan kappaleen myynnillään. Yhtyeen kotimaassa Britanniassa Heaven and Hell myi hopealevyyn oikeuttavan määrän, eli 60 000 kappaletta julkaisuvuotensa marraskuussa. Heaven and Hellin nauhoitukset alkoivat vielä Ozzy Osbournen Sabbathissa vaikuttamisen aikana sen edeltäjän, albumin Never Say Die tiimoilta tehdyn kiertueen jälkeen. Yhtye matkusti Los Angelesiin ja työsti uutta albumia 11 kuukauden ajan saamatta sitä valmiiksi. Omaelämäkerrassaan Osbourne mainitsee saaneensa tarpeekseen yhtyeen kahden edellisen albumin, Technical Ecstasyn ja Never Say Dien kokeellisuudesta ja hän halusi tehdä paluun varhaiseen, raskaampaan soundiin. Samalla Osbourne myönsi muiden yhtyeen jäsenten saaneen tarpeekseen hänen hullusta käytöksestään. Omassa elämäkertakirjassaan kitaristi Tony Iommi mainitsi edelleen omistavansa nauhan, jolla Osbourne vokalisoi varhaisen version kappaleesta Children of the Sea eri lyriikoilla ja täysin erilaisella laulumelodialla. Ronnie James Dion Iommille esitteli Ozzy Osbournen tuleva vaimo Sharon Arden vuonna 1979. Kaksikon suunnitelmissa oli aluksi muodostaa uusi yhtye Black Sabbathin jatkamisen sijaan. Dio ja Iommi törmäsivät sattumalta uudestaan Los Angelesin Sunset Stripin Rainbowssa myöhemmin samaisena vuonna. Dio etsi uutta projektia ja Iommi oli vailla solistia. Yhteyttä pidetiin puhelimitse ja Dio saapui Iommin kotiin Los Angelesiin rentoon jamittelusessioon. Kyseisenä päivänä kaksikko viimeisteli kappaleen Children of the Sea, jonka Iommi oli hylännyt ennen Osbournen Sabbathista erottamista. Ennen Heaven and Hellin lopullisia äänityksiä Black Sabbathin kokoonpano oli epävakaassa tilassa. Vaikka uusi solisti olikin löydetty, rumpali Bill Ward kamppaili omien demoniensa kanssa. Niiden takia hän lopulta jätti yhtyeen. Albumin kappaleista tehdyillä demoversioilla kuultiin poikkeuksellisesti Geoff Nichollsin bassottelua, sillä Geezer Butler oli käymässä läpi avioeroprosessiaan, ja niinpä hänen jatkamisensa Sabbathissa oli kyseenalaista. Sabbathiin liittyessään Dio vaikutti myös basistina, olihan hän soittanut kyseistä instrumenttia 70-luvun alkuvaiheessa Elf-yhtyeessä vaikuttamisensa aikaan. Butlerin tehtyä lopulta paluun Nichollisista tuli yhtyeen epävirallinen kosketinsoittaja. Heaven and Hell nauhoitettiin Miamin Criteria-studioilla, joissa Sabbath oli aikaisemmin äänittänyt Technical Ecstasy-albuminsa ja Studio Ferberissä Pariisissa. Dio ehdotti albumin tuottajaksi Martin Birchiä. Heaven and Hell olikin ensimmäinen Sabbathin pitkäsoitoista, jolla yhtye hyödynsi ulkopuolista tuottajaa sitten vuonna 1971 ilmestyneen kolmannen pitkäsoittonsa Master of Reality, jonka tuottamisesta oli vastannut Rodger Bain. Iommi mainitsi yhtyeen kokeneen luovansa jotakin ainutlaatuista. Ozzy Osbournella oli tapa laulaa riffin mukana, mutta Ronniella oli tarjottavanaan musiikista eroava laulumelodia. Mainittu seikka avasi musiikillisesti uusia ovia ja tarjosi Iommille uuden ajattelutavan. Alkoholismi ja molempien vanhempien kuolemat vaikuttivat rumpali Bill Wardin eroamiseen yhtyeestä. Hän ilmoitti lähtemisestään Diolle kesken kiertueen. Yhdysvaltalairumpali Vinnie Appice korvasi nopeasti Wardin. Heaven and Hellistä muodostui näin ollen Dion aikaisen Black Sabbathin ainoa Wardin rumpalointia sisältävä pitkäsoitto. Se saavutti suurimmaksi osaksi varsin myönteiset arviot ja esimerkiksi Rolling Stonen vuonna 2023 laatimalla sadan kaikkien aikojen parhaan metallialbumin listalla Heaven and Hell saavutti sijan 37.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti