Lauantain pitkä:80-luvun lopusta eteenpäin vaikuttanut suosittu ja merkittävä englantilaisyhtye

The Beautiful South oli vuonna 1988 toimintansa aloittanut englantilainen poprockyhtye. Sen perustivat aikaisemmin hullilaisessa The Housemartins – yhtyeessä vaikuttaneet Paul Heaton ja Dave Hemingway, joiden molempien vastuulla uudessa yhtyeessä olivat lead- ja taustavokaalit. Muut koko yhtyeen toiminnan ajan siinä vaikuttaneet jäsenet olivat aikaisemmin The Housemartinsin roudarina toiminut basisti Sean Welsch, rumpali Dave Stead ja kitaristi Dave Rotheray. Kun yhtye oli levyttänyt ensimmäisen pitkäsoittonsa, sen kokoonpanoa täydensivät naissolistit, joita kuultiin sekä lead, että taustavokalisteina Heatonin ja Hemingwayn kanssa. Briana Corrigan oli mukana yhtyeen toisella ja kolmannella pitkäsoitolla ja vieraili myös yhtyeen debyyttialbumilla. Jacqui Abbottin vokalisointia kuultiin yhtyeen pitkäsoitoista neljännestä seitsemänteen ja Alison Wheeler oli mukana kolmella viimeisellä The Beautiful Southin albumilla. Yhtye lopetti toimintansa tammikuussa 2007 omien sanojensa mukaan musiikillisten samankaltaisuuksien vuoksi myytyään yhteensä lähes 15 miljoonaa albumia. Heaton ja Hemingway olivat tulleet tunnetuiksi The Housemartinsin solistina ja laulavana rumpalina. Vuosien 1986 ja 1988 välillä yhtye työsti seitsemän top 40:ään noussutta singleä ja kaksi top teniin kohonnutta pitkäsoittoa. Heaton oli mukana Housemartinsissa koko yhtyeen olemassaolon ajan; Hemingway liittyi yhtyeeseen vuonna 1987 ja oli mukana sen toisella ja kolmannella albumilla. Housemartinsin voi todeta lopettaneen toimintansa uransa huipulla. Heaton ja Hemingway ryhtyivät välittömästi kasaamaan uutta yhtyettä, jonka he nimesivät The Beautiful Southiksi sarkastisena kommenttina vankkumattomille pohjoisille juurilleen. Seuraavaksi yhtyeeseen liittyi myös säveltäjänä kunnostautunut kitaristi Rotheray, joka oli vaikuttanut Hemingwayn kanssa myös kahdessa muussa Hullista kotoisin olleessa yhtyeessä The Newpolitansissa ja The Velvetonesissa.

 Noihin aikoihin Rotheray opiskeli Hullin yliopistossa ja asui Heatonin ja Hemingwayn tavoin Grafton Streetillä. Heatonista ja Rotheraysta muodostui yhtyeen biisintekijäkaksikko ja Hemingwaysta Heatonin tavoin toinen leadvokalisti. Yhtyeen rytmiryhmän muodostivat aikaisemmin yhtyeissä Luddites ja Vicious Circle soittanut rumpali Stead ja aikaisemmin Housemartinsin roudarina toiminut basisti Welsch. Oman keskeisen osansa yhtyeen kokonaissoundiin toi kosketinsoittaja Simon Butcher. Vaikka hän ei koskaan ollut yhtyeen virallinen jäsen, hän vastasi kaikista kosketinsoitin- ja piano-osuuksista yhtyeen albumeilla. Yhtyeen debyyttipitkäsoitto Welcome to the Beautiful South julkaistiin vuonna 1989 ja se sisälsi brittilistalla toiseksi nousseen singlen Song for Whoever. Toinen single You Keep It All In nousi sekin kahdeksanneksi ja The Beautiful Southin suosio alkoi vastata Heatonin ja Hemingwayn edellistä yhtyettä. Biisinteko kehittyi  ja kappaleiden tekstien sosiaalisen kritiikin kohteet laajenivat entisestään. Vuonna 1990 ilmestyi The Beautiful Southin toinen pitkäsoitto Choke. Se sisälsi yhtyeen ainoan listakärkeen nousseen singlen, Hemingwayn ja yhtyeeseen vakiojäseneksi liittyneen Briana Coggiganin dueton A Little Time. Kappaleesta tehty musiikkivideo voitti vuoden 1991 parhaan videon Brit Awardin. Kolmas pitkäsoitto 0898 Beautiful South seurasi vuonna 1992. Sen singlejulkaisuista Bell Bottomed Tear nousi top 20:een ja myös Old Red Eyes is Back ja We Are Each Other saavuttivat top 30:en. Niistä jälkimmäinen oli yhtyeen suurin singlehitti Yhdysvalloissa; se nousi kymmenenneksi Billboardin Modern Rock Tracks – listalla. Kahdella viimeksi mainitulla pitkäsoitolla Pete Thoms ja Gary Barnacle tukevoittivat yhtyeen soundia vaski- ja puupuhaltimilla. Myös Corrigan oli leadvokalistina useissa kappaleissa.

 Hänen mukanaolonsa helpotti Heatonia ja Rotherinia tutkimaan ja ilmaisemaan naisnäkökulmaa laulunkirjoituksessaan. Loppuvuodesta 1992 Corrigan siirtyi kuitenkin soolouralleen. Osaltaan asiaan vaikutti se, että hän halusi levyttää ja promota omaa tuotantoaan, joka ei päässyt esiin The Beautiful Southissa. Vuonna 1994 Corriganin tilalle The Beautiful Southin kolmanneksi vokalistiksi tuli Jaqcui Abbott. Heaton oli kuullut hänen vokalisointiaan St Helensissä konsertin jälkeisissä juhlissa. Abbottin ensimmäinen albumi The Beautiful Southin riveissä oli vuonna 1994 ilmestynyt Miawow, jonka hitteihin lukeutuivat Good as Gold sekä cover Fred Nielin käsialaa olevasta Everybody’s Talkingista, jonka ensimmäisestä hittiversiosta vastasi Harry Nilsson. Mainitun vuoden marraskuussa ilmestyi yhtyeen Best of- tyyppinen kokoelma-albumi Carry on Up the Charts. Se sisälsi kaikki siihenastiset singlekappaleet sekä uuden biisin One Last Love Song. Kyseisen vuoden jouluna kokoelma nousi listakärkeen ja siitä muodostui mainitun vuoden toiseksi myydyin. Vuonna 1995 The Beautiful South oli eräs lämmittelyesiintyjistä REM:n maailmankiertueen Britannian-osuudella. Kyseisellä kiertueella The Beautiful South soitti ylimääräisen keikan Oasiksen vetäydyttyä Huddersfieldin-konsertistaan. The Beautiful South soitti coverina Some Might Sayn ja omisti sen konsertin Oasis-diggareille. Vuonna 1996 ilmestynyt pitkäsoitto Blue is the Colour myi yli miljoona kappaletta ja sisälsi hitit Rotterdam ja Don’t Marry Her. Countrytyyppistä soundia edustanut albumi sai hyvän vastaanoton yleisöltä ja vastaanotti myös runsaasti radiosoittoa BBC mukaan lukien. Vuonna 1997 The Beautiful South soitti ensimmäisen ja viimeisen kerran Huddersfieldissä ja Lontoossa stadioneiden pääesiintyjänä. Vuonna 1998 ilmestynyt pitkäsoitto Quench muodostui myös suureksi menestykseksi nousten brittilistan kärkeen.

Siltä poimittu ensimmäinen single Perfect 10 oli myös yhtyeelle singlepuolella harvinaisen suuri menestys. Yhtyeelle tavanomaista nopeatempoisemmalla levyllä Norman Cook, Heatonin ja Hemingwayn vanha yhtyetoveri The Housemartinsista, oli ensikertaa avustavassa roolissa. Vuonna 2000 ilmestynyt pitkäsoitto Painting in Red nousi Britanniassa kakkossijalle. Yhtye kärsi silti promootioon ja kiertueeseen liittyneistä ongelmista ja osa cd:istä oli viallisia. Abbott jätti yhtyeen samana vuonna kiertuepaineiden vuoksi. Täydennettyään kiertuevelvoitteensa yhtye piti taukoa ja julkaisi vuonna 2001 toisen greatest hits – tyyppisen kokoelmansa Solid Bronze. Heaton aloitti soolouransa pseudonyymillä Biscuit Boy a.k.a Crackerman ja julkaisi samana vuonna albumin Fat Chance. Vaikka se saavutti positiiviset arviot, albumin myynti jäi vähäiseksi ja pitkäsoitto julkaistiinkin seuraavana vuonna uudelleen Heatonin omalla nimellä. The Beautiful South kokosi rivinsä vuonna 2003 ja uutena naissolistina esittäytyi Alison Wheeler. Samana vuonna ilmestyi uusi albumi Gaze ja seuraavana vuonna julkaistiin mielenkiintoisesti sovitettuja covereita sisältänyt pitkäsoitto Golddiggas, Headnodders and Pholk Songs. Albumilla versioitujen kappaleiden joukossa olivat esimerkiksi Electric Light Orchestran Living Thing, John Travoltan ja Olivia Newton-Johnin You’re the One That I Want sekä Blue Öyster Cultin Don’t Fear the Reaper. Pitkäsoiton kappaleista This Old Skin esiteltiin coverina harvinaisen The Heppelbaums – yhtyeen ohjelmistosta. Myöhemmin selvisi, että kyseessä oli Heatonin ja Rotherayn originaali sävellys. The Beautiful Southin viimeinen pitkäsoitto Superbi julkaistiin toukokuun puolivälissä 2006. Se nauhoitettiin Peter Gabrielin Real World – studioilla, farmilla Bakevillessä sekä tuottaja Ian Stanleyn studiossa County Wiklown Enniskerryssa. Albumin miksaamisesta vastasi muun muassa Sex Pistolsin, The Clashin ja Guns N’ Rosesin kanssa työskennellyt Bill Price. Paul Heatonin kädenjälki näkyi esimerkiksi sellaisissa veikeissä biisinnimissä kuin The House of My Cologne, The Cat Loves the Mouse sekä Never Leave a Chicken to a Fox. Ensimmäinen single Manchester oli Heatonin läpimärkä tribuutti kaupungille, jossa hän nykyisin asuu. 30. tammikuuta 2007 olleessa tapaamisessaan yhtye päätti lopettaa toimintansa. Seuraavana päivänä antamassaan tiedotteessa bändi kiiitti kaikkia 19 hienosta vuodestaan musiikin parissa. Samaisen vuoden toukokuussa The Beautiful Southin musiikkia hyödynnettiin jukeboximusikaalissa nimeltä The Slide. Musikaalin ensi-ilta oli Swindonin Wyvern-teatterissa.