Elvis Costello & The Attractions:This Year's Model
Vuosi 1978 tuli merkitsemään Elvis Costellon uralla artistin läpimurtoa. Mainitun vuoden keväällä ilmestyi hänen toinen pitkäsoittonsa This Year's Model, joka oli samalla artistin ensimmäinen taustayhtyeensä The Attractionsin kanssa työstämä albumi. Kun Costello oli solminut levytyssopimuksen Columbia Recordsin kanssa, myös hänen esikoisalbuminsa My Aim is True julkaistiin uudelleen. Osa This Year's Modelin kappaleista edustaa My Aim is Truelta ylijäänyttä tuotantoa. Osan kakkospitkäsoittonsa kappaleista Costello sävelsi ollessaan kiertueella esikoisalbuminsa tiimoilta. My Aim is Truen retrohenkiseen yleissoundiin verrattuna This Year's Model edusti selkeämmin punkorientoitunutta soitantaa jo The Attractionsin tarjoaman raakuuden ansiosta. This Year's Model on Nick Lowen tuottama ja albumin eri maissa julkaistut versiot sisältävät eri biisejä. Radion kaupallistumista kritisoiva Radio Radio on mukana albumin Yhdysvalloissa ilmestyneellä painoksella. Joulukuussa 1977 Elvis Costello & The Attractions pääsi viime hetkellä mukaan Saturday Night Liveen. Yhtyeen oli tarkoitus esittää ohjelmassa kappale Less Than Zero, mutta biisi vaihtui Radio Radioon, minkä seurauksena yhtyeen esiintyminen Saturday Night Livessa kiellettiin 12 vuoden ajaksi. Steve Nieven urkutyöskentely rauhoittaa hieman silkkaa punkrockia edustavaa ja kestoltaan vajaan kahden minuutin energialatausta No Action. Selkeämmin popvaikutteisesta This Year's Girlistä muodostui eräs Costellon varhaistuotannon keskeisimmistä kappaleista. Rockorientoitunut Pump It Up sisältää varsin koukukkaan riffin. This Year's Modelin kappaleista Little Niggers on lähimpänä balladituotantoa. Albumin ykköspuolen päättävä You Belong to Me on tulkittavissa tribuutiksi garagerockille. Kakkospuolen käynnistävä Hand in Hand lukeutuu Costellon varhaisten popvaikutteisempien kappaleiden terävään kärkeen. (I Don't Want to Go to) Chelsea rikastaa uudesta aallosta versovaa rosoisuttaan hienoisilla ska-elementeillä. Kappaletta pidettiin teemaltaan liian brittiläisenä ja niinpä se jäi pois albumin Yhdysvalloissa ilmestyneeltä painokselta. Miellyttävää riffittelyä sisältävää poppalaa Lip Servide seuraa uusi aalto-henkisempi Living in Paradise. Lipstick Vogue on ensisijaisesti The Attractionsin rytmiryhmän, Pete Thomasin ja Bruce Thomasin, jotka eivät ole sukua toisilleen, taidonnäyttö. Kyseessä lienee albumin kaikkein voimakkaimmin punkorientoitunut kappale, jonka lyriikoissa Costello on aikaisemmin kuultua kyynisempi. This Year's Modelin päätöskappale Night Rally on kuin 70-luvun uudeksi aalloksi kääntynyt 60-lukuhenkinen popkappale. This Year's Modelin tiimoilta Elvis Costello & The Attractions teki kiertueen Yhdysvalloissa. Vuoden 1979 puolella ilmestyi yhtyeen seuraava albumi Armed Forces.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti