Pink Floyd:The Final Cut
Britanniassa 21. maaliskuuta 1983 Harvestin ja Yhdysvalloissa huhtikuun toisena samaisena vuonna Columbia Recordsin julkaisemana ilmestynyt The Final Cut on brittiläisen progressiivisen rockin keskeisimpiin edustajiin lukeutuvan Pink Floydin 12. studioalbumi. Se koostuu sekä yhtyeen edelliseltä albumilta, vuonna 1979 ilmestyneeltä tuplalta The Wall pois jääneestä tuotannosta että aivan uusista, vuoden 1982 aikana nauhoitetuista kappaleista. The Final Cut jäi viimeiseksi Pink Floydin albumeista, jonka työstämiseen yhtyeen perustajajäsen Roger Waters osallistui. Hän jätti yhtyeen 80-luvun puolivälissä. Kosketinsoittaja Richard Wright oli lähtenyt Floydista jo The Wall-albumin nauhoitusten jälkeen, eikä hän ollut enää mukana The Final Cutilla. Kitaristi David Gilmour oli tyytymätön useisiin albumilla julkaistuihin kappaleisiin ja vastaavasti Waters tyytymätön siihen, ettei Gilmour osallistunut The Final Cutilla biisien kirjoitustyöhön. Rumpali Nick Masonin osuus albumilla rajoittui suurimmaksi osaksi ääniefekteihin. Waters suunnitteli The Final Cutista aluksi soundtrackiä vuoden 1982 elokuva-adaptaatioon The Wallista. Hän kirjoitti sen kuitenkin uudelleen konseptialbumiksi, jolla hän tutki toisessa maailmansodassa menehtyneen isänsä kavallusta. The Final Cutilla Watersia kuultiin leadvokalistina kaikilla kappaleilla yhtä lukuun ottamatta. Hän vastaa albumilla kaikista biisintekokrediiteistä. Samana vuonna The Final Cutin ilmestymisen kanssa julkaistiin lyhytelokuva. Ilmestymisaikanaan The Final Cut vastaanotti ristiriitaisia arvioita, mutta tuoreemmat albumista laaditut arviot ovat olleet myönteisempiä. Vaikka The Final Cut nousi Britanniassa listakärkeen ja saavutti Yhdysvalloissa parhaimmillaan kuudennen sijan, kyseessä on vähiten kaupaksi käynyt Pink Floydin albumi sitten vuonna 1971 ilmestyneen pitkäsoiton Meddle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti