Torstain terävä:Esittelyssä 55 keskeistä kotimaista kitaristia

Pekka Laine & Tommi E. Virtanen:Suomalaiset sähkökitaristit (Tammi)

Pekka Laine ja Tommi E. Virtanen ovat tehneet kulttuuriteon pistämällä kirjojen ja kansien väliin 55 keskeisen kotimaisen kitaristin tarinat. Laajemmin ne on sijoitettu otsikoiden Täyskäsi, Ikonit, Pioneerit, 1970-luvun kasvatit, Punkin jälkeiset, 1990-luku ja uusi vuosituhat, Lauluntekijäja kitara, Raskas rock, Roots, Jazz sekä Sessiomuusikot alle. Edelleen hengissä olevien muusikoiden osalta pääosassa on suurimmaksi osaksi mainiosti toimiva monologi, jossa keskeiset keppimiehet ja ainoana naiskitaristina Erja Lyytinen kertovat musiikillisista vaikuttajistaan ja vaikutteistaan ja omasta musiikillisesta historiastaan. Kaikkein pisimmät, eli yli 20 -sivuiset luvut ovat kahdesta edesmenneestä klassikosta, eli Albert Järvisestä ja Children of Bodom-yhtyeen johtohahmosta Alexi Laihosta. Järvisen tapauksessa erityisen merkittäväksi osoittautuu bluesin keskeinen asema hänen musiikillisissa vaikutteissaan. Järvinen oli 70-luvun alussa mukana Eddie Boydin Euroopan-kiertueella, hänen ensimmäinen levytyksensä oli St. Louis Blues Eero Raittisen ensimmäisellä sooloalbumilla Eeron elpee, joka julkaistiin myöhemmin nimellä Blues from the North ja varhainen keskeinen inspiraation lähteensä britiblues, kuten John Mayallin albumi Bluesbreakers with Eric Clapton sekä Peter Greenin johtama Fleetwood Mac. Tuoreemmista tekijöistä Laineen teos sisältää erityisen kiehtovan henkilökuvan esimerkiksi Timo Kämäräisestä. 80-luvulla pinnalle nousseista tekijöistä etenkin 22-Pistepirkon P. K. Keräseen, Popedan ja Sensuurin Costello Hautamäkeen, Peer Güntin Timo Nikkiin ja Melrosen Tokelaan liittyvät artikkelit tarjoavat huimia anekdootteja. Klassikoista esimerkiksi Jukka Tolonen, Hasse Walli ja Dave Lindholm nousevat kokonaisuudesta upeasti esiin. Jopa Andy McCoysta on saatu irti varsin runsaasti. Kitaristikaksikoista teokseen ovat päässeet mukaan Eppujen Pantse Syrjä ja Juha Torvinen, Radiopuhelimet-yhtyeen Mällinen ja Katz sekä Egotripin Knipi ja Skele. Mainittuun osioon olisi mieluusti toivonut Kolmas nainen-yhtyeen Sakari Pesolaa ja Timo Kivikangasta. Lauluntekijä ja kitara-osio sisältää erinomaiset osuudet Tuomari Nurmiosta ja Ismo Alangosta. Juuripuolella kokonaisuudesta nousee esiin esimerkiksi Esa  "T-Bone Ed" Kuloniemi, mutta jos teoksesta puuttuu jotakin todella keskeistä, on se mielestäni Kangasalan Clapton, eli Heikki Silvennoinen. Kokonaisuutena kyseessä on joka tapauksessa  liki pitäen loistava teos.