Britanniassa 21. toukokuuta ja Yhdysvalloissa viides kesäkuuta 1965 ilmestynyt Anyway Anyhow Anywhere on The Whon diskografian järjestyksessään toinen single. Yhtyeen varhaisille levytyksille tunnusomaisesti kappaleessa hyödynnetään kutsu-vastaus-tyyppisiä lyriikoita ja se sisältää erään varhaisimmista feedback-kitarasooloista. The Whon levytystuotannon ainoana kappaleena Anyway Anyhow Anywhere edustaa kitaristi Pete Townshendin ja solisti Roger Dalteyn yhteistyötä. Kyseessä on ensimmäinen The Whon levytyksistä, jolla muun muassa jäsenyydestään The Jeff Beck Groupissa muistettua Nicky Hopkinsia kuultiin pianistina. Tyylillisesti Anyway Anyhow Anywhere muistuttaa The Whon esikoisalbumilla My Generation julkaistua kappaletta Out in the Street. Viimeksi mainittu on sävellyksenä selkeästi iäkkäämpi ja molempien biisien nauhoitukset tapahtuivat 13.-14. huhtikuuta 1965. Feedbackin käyttöä Townshend perusteli sillä, että yhtye pyrki saamaan levytyksensä muistuttamaan livesoundia kappaleessa, joka myisi. Hänen mukaansa Roger Datrey auttoi selkeästi kappaleen sovituksessa ja sai siitä krediittinsä. Udiscovermusicin Brett Milano on listannut Townshendin Anyway Anyhow Anywhereen soittaman kitarasoolon sadan kaikkien aikojen parhaan joukkoon. Britanniassa kappaleesta tuli The Whon top teniin noussut single, joka saavutti juuri kymmenennen sijan. Singlen julkaisun aikaan The Who esitti sen ohjelmasarjassa Ready Steady Go samoin kuin kappaleen Shout and Shimmy. Anyway Anyhow Anywheresta muodostui myös joksikin aikaa Ready Steady Gon tunnuskappale. Mainitulle singlelle kertyi Britanniassa 11 listaviikkoa, joista kuusi top 20:ssa ja yksi top tenissä. Britanniassa singleä myytiin 88 000 kappaletta. Anyway Anyhow Anywheresta muodostui The Whon keikkasetissä harvinaisuus vuoden 1965 jälkeen. Vuodesta 1999 lähtien kappaletta on kuitenkin soitettu jälleen säännöllisesti. Kappaleen liveversiot ovat päässeet mukaan The Whon albumeille Live at the Royal Albert Hall, BBC Sessions sekä The Kids Are Alright sekä orginaalina singleversionaan muun muassa vuosina 1971 ja 1988 ilmestyneille erinomaisille kokoelma-albumeille Meauty Beauty Big and Bouncy ja Who's Better, Who's Best. Singlen originaalin brittipainoksen b-puolella julkaistiin Daddy Rolling Stone, joka on cover bluessolisti Otis Blackwellin vuoden 1953 tuotantoa edustavasta kappaleesta. Yhdysvalloissa julkaistun singlen b-puoleksi päätyi näkemys Garnet Mimmsin balladikappaleesta Anytime You Want Me. Molemmat mainitut kappaleet pääsivät mukaan My Generation-albumin vuonna 2002 ilmestyneelle cd-uudelleenjulkaisulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti