Man on Walesista kotoisin oleva rockyhtye, joka tyylissään yhdistää Yhdysvaltojen länsirannikon psykedeelistä rockia, progressiivista rockia ja bluesia. Yhtye perustettiin marraskuussa 1968 ja sen esiasteena oli ollut walesilainen harmonioita hyödyntänyt rockythye The Bystanders. Man on tullut tunnetuksi livekeikkojensa pitkistä jamitteluosuuksista. Merthyr Tydfilistä kotoisin ollut The Bystanders esiintyi ahkerasti Walesin clubeissa ja yhtye soitti usein useita keikkoja illassa. The Bystandersin levytysrepertuaari koostui kahdeksasta singlestä. Niiden joukossa ollut 98. 6. saavutti brittilistalla sijan 45. helmikuussa 1967. Kappale pääsi myös mukaan vuonna 2009 valmistuneen elokuvan The Boat That Rocked soundtrackille. Keithin mainitusta kappaleesta levyttämä cover saavutti brittilistalla sijan 24. The Bystandersin singlekappaleista When Jesamine Goes oli yhtyeen managerin Ronnie Scottin sekä Marty Wilden salanimillä Frere Manston ja Jack Gellar kirjoittama. The Casuals versioi sen nimellä Jesamine ja saavutti coverillaan brittilistalla kakkossijan. BBC:lle The Bystanders nauhoitti covereista koostuneita livesessioita, sillä 60-luvulla säännöt vaativat live-esityksiä levymusiikin välillä. The Bystanders esiintyi säännöllisesti esimerkiksi Jimmy Young Showssa ja David Symonds Showssa. Kun The Bystanders aloitti toimintansa vuonna 1962, yhtyeen solistina vaikutti tuolloin nimeä Gerry Braden käyttänyt Owen Money. Vic Oakleyn otettua hänen paikkansa yhtyeessä syntyi The Bystandersin tunnetuin kokoonpano, jonka muodostivat muilta osin kitaristi Micky Jones, kosketinsoittaja Clive John, eli Clin Space, basisti Ray Williams ja rumpali Jeff Jones. Vuoteen 1968 ehdittäessä muut yhtyeen jäsenet halusivat muuttaa sen musiikillista ilmaisua psykedeeliseen Yhdysvaltojen länsirannikon kitarasoundiin. Oakley jätti tässä vaiheessa yhtyeen ja hänen paikkansa otti Deke Leonard. Samalla yhtyeen nimeksi vaihtui Man. Se solmi sopimuksen Pye Recordsin kanssa. Manin kaksi ensimmäistä albumia, tammikuussa 1969 ilmestynyt Revelation ja saman vuoden lokakuussa julkaistu 2 Ozs of Plastic with a Hole in the Middle olivat John Schroederin tuottamia. Leonard jätti Manin kakkosalbumin miksausten aikaan. Hänen paikkansa ottanut Martin Ace oli aikaisemmin vaikuttanut Leonardin varhaisemmassa yhtyeessä Dream. Näihin aikoihin Man nauhoitti kolme demosessiota viikossa Leeds Musicille. Nauhoitettujen kappaleiden joukossa ollut Down the Dustpipe päätyi Status Quon ohjelmistoon. Man konsertoi Euroopassa, erityisesti Saksassa, missä yhtye soitti Chicagon lämmittelijänä. Leonard liittyi uudelleen Manin riveihin ja Ace pysyi mukana multi-instrumentalistina. Pian tämän jälkeen Ray Williams ja Jeff Jones saivat lähteä. Terry Williamsista tuli Manin uusi rumpali ja Ace siirtyi basistiksi. Leonard, Ace ja Terry Williams olivat kaikki aikaisemmin vaikuttaneet Dreamin riveissä. Mainittu kokoonpano soitti debyyttikeikkansa lokakuussa 1970 Hampurissa. Se julkaistiin bootleggina nimellä To Live for Two Die. Cd-versiot ilmestyivät vuosina 1992 ja 1997 nimellä The Honest One ja yhtye itse julkaisi konsertin uudelleen bootleggina. Vaikka Manin kakkosalbumi oli saavuttanut Britanniassa myönteiset arviot, se menestyi paremmin Saksassa. Siellä Man konsertoikin seuraavan vuoden. Yhtyeen konsertit saattoivat venyä jopa viiden tunnin maratonmittoihin ja suurin osa kappaleista olikin pitkiä jamitteluja. Yhtyeen manageri Barrie Marshall neuvotteli uuden levytyssopimuksen United Artists Recordsin Andrew Lauderin kanssa. Mainitulle levy-yhtiölle Man levytti maaliskuussa 1971 ilmestyneen kolmannen ja nimeään kantaneen albuminsa, joka saavutti ristiriitaiset arviot. Medialäpilyöntiä Manille tuli merkitsemään yhtyeen Berliinissä soittama konsertti, jossa se hakkasi suosiossa Soft Machinen, Yesin ja Familyn. Man oli mukana United Artistsin vuonna 1971 julkaisemalla tuplasämplerialbumilla All Good Clean Fun. Yhtye promosi mainittua levyä tekemällä kiertueen Sveitsissä Help Yourselfin ja Leicesteristä kotoisin olleen yhtyeen Gypsyn kanssa. Marraskuussa 1971 ilmestynyt seuraava Manin albumi, Kingsley Wardin Rockfield-studioilla nauhoittama Do You Like It Here Now, Are You Settling In? saavutti myönteiset arviot. Man esiintyi Saksan tv:ssä ja Islannissa Badfingerin kanssa. Tiivis keikkailu nostatti paineita ja tammikuussa 1972 kosketinsoittaja Clive John jätti Manin. Hän muodosti yhtyeen Iowerth Pritchard and The Neutrons Phil Ryanin ja vuonna 2017 edesmenneen Will Youattin kanssa. Manin uusi kvartettikokoonpano lämmitteli Hawkwindiä ja Brinsley Schwartzia Roundhousessa 13. helmikuuta 1972 soitetussa hyväntekeväisyyskonsertissa. Siitä julkaistiin rajoitettuna painoksena keräilijöiden aarteeksi muodostunut tupla-albumi Greasy Truckers Party. United Artistsin Andrew Lauderin kehotuksesta Man nauhoitti seuraavaksi livealbumin Live at the Padget Rooms, Penarth kahdeksas huhtikuuta 1972 soittamastaan konsertista. Edullista albumia painettiin ainoastaan 8000 kappaletta, jotka myytiin loppuun viikossa. Basisti Martin Ace jätti yhtyeen ja muodosti bändin The Flying Aces vaimonsa Georgen kanssa. Jones ja Williams antoivat Leonardille potkut. Kosketinsoittaja Clive John teki paluun Manin riveihin ja uutta jäsenistöä yhtyeessä edustivat kosketinsoittaja Ryan ja basisti Youatt. Uusi kokoonpano nauhoitti ensimmäisen kolmesta Peel Sessionsistaan 29. elokuuta 1972. Kaksi muuta ajoittuivat 18. syyskuuta 1973 ja 31. lokakuuta 1974. Marraskuussa 1972 ilmestynyt seuraava albumi Be Good to Yourself at Least Once a Day saavutti myönteiset arviot. 19. joulukuuta 1972 esimerkiksi Dave Edmundsin, Help Yourselfin ja The Flying Acesin kanssa soitettu konsertti ilmestyi seuraavan vuoden heinäkuussa edullisena kymppituumaisena tupla-albumina Christmas at Patti. Manin kvartettikokoonpano alkoi nauhoittaa syyskuussa 1973 ilmestynyttä seuraavaa albumiaan Back into the Future. Yhtye koki kuitenkin tarvitsevansa toisen kitaristin ja niinpä sen kokoonpanon täydensi aikaisemmin yhtyeessä Wild Turkey soittanut Alan "Tweke" Lewis. Tupla-albumin livepuolen nauhoitukset tehtiin 24. kesäkuuta 1973 Manin henkisessä kodissa, Lontoon Roundhousessa. Niihin otti osaa Gwalian mieskuoro, joka oli aikaisemmin esiintynyt Manin kanssa The Ovalissa yhtyeen soittaessa Frank Zappan lämmittelijänä. Albumi saavutti brittilistalla sijan 23. ja sen olisi pitänyt olla Manin lopullinen läpimurtolevy, mutta öljykrriski vähensi mainitun pitkäsoiton painosmäärää. Back into the Futuren tiimoilta tehdyllä kiertueella lämmittelijänä kuultiin Deke Leonardin yhtyettä Icebergiä. Kiertueen aikana Micky Jones ja Leonard keskustelivat Manin uudesta line-upista. Kun Ryan ja Youatt joulukuussa 1973 lähtivät kasaamaan The Neutronsia, Leonard hajotti Icebergin ja liittyi uudelleen Maniin. Yhtyeen uuden kokoonpanon täydensivät Help Yourselfissä mukana olleet ja myös Icebergiin kuuluneet kosketinsoittaja Malcolm Morley ja basisti Ken Whaley. Toukokuussa 1974 ilmestynyt seuraava albumi Rhinos, Winos and Lunatics oli ennen muuta Queenin kanssa tekemästään yhteistyöstä tunnetuksi tulleen Roy Thomas Bakerin tuottama. Pitkäsoitto pysytteli brittilistalla neljän viikon ajan ja sen paras listasijoitus oli 24. Maalis-huhtikuussa 1974 Man soitti Yhdysvalloissa viiden viikon ajan Hawkwindin lämmittelijänä The 1999 Party-nimisellä kiertueella. 12. maaliskuuta Los Angelesin Whiskey A-Go Gossa soitetussa konsertissa saksofonisti Jim Horn täydensi Manin kokoonpanoa. Mainittu konsertti julkaistiin vuonna 2007 ilmestyneen Rhinos, Winos and Lunaticsin uusintapainoksen bonuslevynä. 21. huhtikuuta Chicagossa soitettu konsertti taltioitiin radiota varten ja julkaistiin vuonna 1997 cd-formaatissa nimellä The 1999 Party Tour. Morley jätti yhtyeen päivää ennen kuin se alkoi levyttää seuraavaa albumiaan, lokakuussa 1974 ilmestynyttä pitkäsoittoa Slow Motion. Ennen albumin julkaisua Man konsertoi Britanniassa Badfingerin kanssa. Yhdysvalloissa Man keikkaili elo-lokakuussa 1974. Yhtye palasi sinne seuraavan vuoden maaliskuussa tarkoituksenaan konsertoida REO Speedwagonin ja New Riders of the Purple Sagen kanssa. Mainittu kiertue peruuntui ensimmäisen keikkansa jälkeen. Man teki Yhdysvalloissa uusia esiintymisiä REO Speedwagonin ja Blue Öyster Cultin kanssa. Myös kyseisen kiertueen keikkoja peruuntui Micky Jonesin sairastumisen vuoksi. Viimeiset San Franciscon Winterlandissa soitetut konsertit olivat menestyksekkäitä ja Bill Graham buukkasi Manin uudelleen mainittuun keikkapaikkaan. Ken Whaley oli kuitenkin saanut tarpeekseen ja jätti yhtyeen. Martin Ace otti hänen paikkansa ja Man treenasi Quicksilver Messenger Service-yhtyeen John Cipollinan kanssa. Tämä soitti Manin riveissä Winterlandissa ja Britanniaan suuntautuneella kiertueella. Roundhousessa soitettu konsertti nauhoitettiin ja julkaistiin syyskuussa 1975 albumina Maximum Darkness. Brittien albumilistalla se saavutti parhaimmillaan sijan 25. Martin Ace jatkoi Manin basistina Ranskaan suuntautuneella kiertueella, jonka yhtye soitti Gongin ja Magman kanssa ja palasi kiertueen päätyttyä The Flyin' Acesin riveihin. Manin uudeksi levy-yhtiöksi vaihtui MCA Records ja Phil Ryan palasi yhtyeen kosketinsoittajaksi. Koska uutta basistia ei ollut tiedossa, yhtye joutui ensimmäistä kertaa uransa aikana koesoitattamaan basisteja.Heistä viimeinen, aikaisemmin Global Village Trucking Companyssa soittanut John McKenzie tuli välittömästi valituksi. Maaliskuussa 1976 ilmestynyt albumi The Welsch Connection saavutti brittilistalla sijan 40. Sen tiimoilta Man konsertoi maalis-huhtikuussa Britanniassa ja kesä-heinäkuussa Yhdysvalloissa. Yhdysvaltojen kiertuetta seuranneella Euroopan rundilla Ryan ja McKenzie ilmoittivat jättävänsä yhtyeen ja jäljelle jääneet yhtyeen jäsenet päättivät niin ikään lopettaa. MCA:n kanssa tehty sopimus edellytti Manilta vielä yhtä albumia. Kukaan ei ollut kiinnostunut luomaan uutta materiaalia ja yritykset coverversioista eivät olleet parhaita mahdollisia. Niinpä MCA hyväksyi jäähyväisalbumina livelevyn. Marraskuussa 1977 ilmestynyt All's Well That Ends Well oli nauhoitettu Lontoon Roundhousessa 11.-13. joulukuuta edellisenä vuonna. Siltä erää viimeisen konserttinsa Man oli kuitenkin soittanut 16. joulukuuta 1976 Sloughissa. Tuossa vaiheessa Manin jäsenet eivät olleet aikeissa tehdä milloinkaan reunionia.
Basisti/kitaristi Martin Ace jätti Manin ennen The Welsch Connection-albumia. Hän muodosti uudelleen The Flyin' Aces-yhtyeen yhdessä vaimonsa, kitaristi Georgen, kitaristi Mickey Geenin, kosketinsoittaja Phil Ryanin ja rumpali Stewart Hallidayn kanssa. Ryan teki paluun Maniin ja Halliday liittyi Alkatraziin. Hänen paikkansa otti ensiksi aikaisemmin Help Yourselfissä vaikuttanut Dave Charles ja sitten Badfingerin jäsenistöön kuulunut Mike Gibbins. 80-luvulla Ace soitti myös kitaristi David Tiptonin ja aikaisemmin Gentle Giantissa vaikuttaneen rumpali John "Pugwash" Weathersin kanssa. Pian Manin hajoamisen jälkeen kitaristi Micky Jones nauhoitti joitakin demoja kitaristi Tweke Lewisin, rumpali Steve Dixonin, basisti Al McLainen, kitaristi/kosketinsoittaja Malcolm Morleyn ja rumpali Derek Ballardin kanssa. Vuonna 1978 hän muodosti The Mickey Jones Bandin Lewisin, Dixonin, McLainen ja aikaisemmin Cold Turkeyssa ja Babe Ruthissa soittaneen kosketinsoittaja Steve Gurlin kanssa. Lewisin ja Gurlin lähdettyä Jones, Dixon ja McLaine muodostivat trion Manipulator, joka käytti ajoittain myös nimeä The Acidtones. Vuonna 1981 Jones hajotti Manipulatorin ja muodosti The Flying Pigsin basisti Mick Hawksworthin ja rumpali Phil Littlen kanssa. Kitaristi Deke Leonard muodosti Icebergin uudelleen basisti Lincoln Carrin kanssa. Rumpalina vaikutti Terry Williams aina silloin, kun hän Rockpilea koskeneilta velvoitteiltaan ehti. Leonardilla oli edelleen levytyssopimus ja hän teki nauhoituksia Martin Acen ja Terry Williamsin kanssa, mutta vuonna 1979 ilmestyneen albumin Before Your Very Eyes julkaisu viivästyi levy-yhtiö EMI:n vuoksi viidellä vuodella ja se sen nauhoittaminen vaati kaksi eri yritystä. Myöhäisemmässä kokoonpanossa olivat Leonardin lisäksi mukana aikaisemmin Help Yourselfissä soittaneet kitaristi/basisti Richard Treece ja pedal steel-kitaristi B. J. Cole sekä lisäksi rumpali Reg Isadore. Muutettuaan Yhdysvaltoihin Leonard työskenteli Walter Eganin albumilla. Yhtyeen The Force Leonard muodosti aikaisemmin Ducks Deluxessa soittaneen kitaristi Sean Tylan, basisti Micky Groomen ja rumpali Paul Simmonsin kanssa. Vuonna 1982 ilmestyneellä albumilla Force's First olivat lisäksi mukana Terry Williams ja Martin Ace. Yhtye lopetti toimintansa samana vuonna Tylan esiintymisjännityksen vuoksi. Leonard muodosti jälleen uuden Icebergin lineupin. Basisti John McKenzie teki yhteistyötä Ryanin ja Pete Brownin kanssa ennen kuin hän oli mukana osalla Steve Hillagen vuonna 1979 ilmestyneen albumin Live Herald kappaleista. McKenziestä tuli tausta-sessiomuusikko. Hän konsertoi Dr Johnin, Albert Leen, Davy Spillanen, The Christiansin, Sealin, Alison Moyetin ja Everything but the Girlin kanssa. Mc Kenzie oli mukana Bob Dylanin, The Pretendersin, Eurythmicsin, David Bowien, Mary Coughlanin, Paul Bradyn, Moya Brennanin, Andrea Corrin, Damien Ricen ja Whamin levytyksillä. Kosketinsoittaja Phil Ryan teki jälleen yhteistyötä Pete Brownin kanssa. The Brown & Ryan Bandissa olivat lisäksi mukana basisti McKenzie, aikaisemmin Neutronsissa soittanut kitaristi Taff Williams sekä rumpali Steve Jones. Toisen lineupin muodostivat Brown, Ryan, Williams, basisti Dill Katz ja rumpali Jeff Seopardie ja se käytti sekä nimeä Pete Brown and the Interoceters että nimeä Ray Gammond and The Interoceters. Kyseinen kokoonpano nauhoitti joitakin kappaleita Pete Brownin vuonna 1984 ilmestyneelle albumille Party in the Rain. Ryan soitti myös joitakin keikkoja The Flyin' Acesin kanssa. Seuraavaksi Ryan muutti Tanskaan, mistä hänen vaimonsa Bolette oli kotoisin. Ryan kirjoitti musiikkia elokuviin ja televisioon. Hän menehtyi huhtikuussa 2016. Manin lopetettua toimintansa rumpali Terry Williams liittyi välittömästi Rockpile-yhtyeeseen Dave Edmundsin, Nick Lowen ja Billy Bremnerin seuraksi. Se konsertoi sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa ja julkaisi albumin Seconds of Pleasure ja useita singlejä. Ennen siirtymistään Dire Straitsiin Williams työskenteli Meat Loafin kanssa. Williamsin pesti Dire Straitsissa jatkui Manin uudelleen kasaamiseen saakka.
Yhtye teki paluun vuonna 1983 kokoonpanolla, jossa olivat mukana kitaristit Jones ja Leonard, basisti Ace sekä aikaisemmin Gentle Giantissa soittanut John Weathers. Mainittu kokoonpano jatkoi toimintaansa vuoteen 1996 saakka, tosin Rick Martinez tuurasi Weathersiä tämän sairastellessa. Treenien jälkeen Man soitti ensimmäisen konserttinsa Lontoon Marqueella. Kesäkuussa 1983 yhtye nauhoitti samaisessa paikassa Picasson seuraavan vuoden tammikuussa julkaiseman livealbumin Friday the 13:th, joka koostui yhtyeen vanhasta tuotannosta. Myöhemmin vuoden 1983 aikana yhtye soitti Readingin festivaaleilla Tommy Vancen Friday Rock Showta varten taltioidun konsertin. Konsertti julkaistiin vuonna 1993 albumina nimellä Live at Reading '83. Ensimmäinen uutta tuotantoa sisältänyt Manin studioalbumi The Twang Dynasty ilmestyi vuonna 1992. Manin Glastonburyn festivaalilla vuonna 1994 soittama konsertti ilmestyi albumina Live 1994 -Official Bootleg. Seuraavana vuonna julkaistiin yhtyeen uusi studioalbumi Call Down the Moon. Weathers lähti vuonna 1996 paluutaan tehneeseen Gentle Giantiin. Hänen paikkansa Manissa otti Terry Williams. Hän nauhoitti muutamia kappaleita, jotka ilmestyivät toukokuussa 1992 ilmestyneellä albumilla Undrugged. Leonardin sairastelun vuoksi yhtye soitti joitakin keikkoja triokokoonpanolla. Leonardin tehtyä paluun Maniin vuonna 1997 lähti puolestaan Williams, jonka paikan otti aikaisemmin The Wild Familyssä ja The Adrian Smith Bandissä soittanut Bob Richards. Kosketinsoittaja Phil Ryanin tehtyä paluun Manin riveihin vuonna 1998 yhtye oli jälleen legendaarisessa kvintettikokoonpanossaan. Saman vuoden maaliskuussa yhtye nauhoitti Oberhausenissa, Länsi-Saksassa livealbumin 1998 Live at the Star Club. Kesäkuussa 2000 ilmestyneellä albumilla Endangered Species Ryanin osuus tuottajana oli keskeinen, mutta hän joutui jättämään Manin henkilökohtaisista syistä. Hänen paikkansa ottanut Gareth Llewellyn Thorrington ei ehtinyt mukaan toukokuussa 2001 Hampurissa nauhoitetulle ja seuraavana vuonna ilmestyneelle livealbumille Down Town Live. Thorrington oli sitä vastoin mukana osalla vuonna 2002 ilmestyneen albumin Undrugged kappaleista. Mainitun pitkäsoiton nauhoitukset oli aloitettu jo vuoden 1996 aikana. Se sisältää myös covereita klassikkokappaleista, kuten näkemykset Beach Boysin Sail On, Sailorista ja Ray Charlesin Georgia on My Mindista. Molemmissa solistina oli Micky Jones. Vuonna 2002 Micky Jones joutui sairastelunsa vuoksi jättämään yhtyeen. Hänen paikkansa otti väliaiaikaisesti hänen poikansa George Jones. Vuonna 2004 Micky oli toipunut palatakseen yhtyeeseen. Leonardin päätettyä lähteä Georgesta tuli yhtyeen pysyvä jäsen. Vuonna 2005 Micky Jonesin oli jätettävä Man terveydellisistä syistä ja hänen paikkansa yhtyeessä otti Martin Acen poika Josh Ace. Marraskuussa 2006 ilmestyneen albumin Diamonds and Coal jälkeen Thorrington sai lähteä yhtyeestä ja Man jatkoi toimintaansa nelimiehisenä. Vuoteen 2008 ajoittuneella Manin 40-vuotisjuhlakiertueella Ryan palasi yhtyeen kosketnsoittajaksi. Mainittu lineup nauhoitti uuden studioalbumin, mutta hajosi ennen sen miksauksia. Acet ja Ryan kiinnittivät yhtyeeseen mukaan kitaristi/solisti James Beckin ja rumpali/solisti Rene Robrahnin. George Jonesin albumille soittamat osuudet korvattiin ja uusi albumi Kingdom of Noise ilmestyi viimein kesäkuussa 2009. George Jones ja Bob Richards muodostivat uuden yhtyeen Son of Man solisti Richie Gallonin, kosketinsoittaja Marco Jamesin ja basisti Ray Jonesin sekä Tigertailzin kitaristin Glenn Quinnin kanssa. Uutta materiaalia sisältänyt yhtyeen nimikkoalbumi ilmestyi lokakuussa 2016 ja kakkospitkäsoitto State of Dystopia maaliskuussa 2020. Yhtye on jatkanut Manin musiikin esittämistä konserteissaan Englannissa ja Walesissä. Jätettyään Manin Micky Jones konsertoi hetken aikaa, mutta hän menehtyi kymmenes maaliskuuta 2010 63-vuotiaana. Clive John menehtyi Swanseassa 24. elokuuta 2011 66-vuotiaana. Ken Whaley menehtyi kurkkusyöpään kahdeksas toukokuuta 2013 niin ikään 66-vuotiaana. Phil Ryan säilyi yhtyeen jäsenenä 30. huhtikuuta 2016 ajoittuneeseen kuolemaansa saakka. Hän oli 69-vuotias. Mann uusi albumi Reanimated Memories sai julkaisunsa 22. helmikuuta 2015 Half Moonissa, Putneyssa soitetussa konsertissa, joka oli Manin ensimmäinen Britanniassa soittama keikka sitten lokakuun 2011. Vuonna 2015 Swansea Museumissa pidettiin paikallisen diggarin John Bannonin kasaama näyttely The Evolution of Man 1965-2014, Acid Rock from Wales, joka esitteli yhtyeeseen liittyvää memorabiliaa 50 vuoden ajanjaksolta. Man on vaikuttanut Saksassa vuodesta 2011 lähtien. Yhtye jatkaa edelleen ajoittaista konsertointiaan. Vuosien 2012 ja 2013 syksyihin ajoittuivat kiertueet ja vuonna 2019 yhtye teki lyhyen rundin Britanniassa. Vuoden 2018 50-vuotisjuhlakiertueensa Man teki kokoonpanolla, jossa Shane Dixon vaikutti uutena rumpalina ja Malcolm Morley oli tehnyt paluun yhtyeen kosketinsoittajaksi. Manin tuorein albumi on lokakuussa 2019 ilmestynyt Anachronism Tango.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti