Maanantain mainio:The Byrdsin ensimmäinen omaa tuotantoa edustava menestyskappale

I'll Feel a Whole Lot Better on Los Angelesista kotoisin olleen folkrockyhtyeen The Byrdsin kappale, joka julkaistiin sen toisen singlen, kesäkuun puolivälissä 1965 ilmestyneen All I Really Want to Don b-puolella. Vaikka kyseessä oli singlen b-puoli, sen onnistui nousta Billbaordin listalle, tosin juuri Hot 100 -listan ulkopuolelle. Kappale pääsi lisäksi mukaan The Byrdsin esikoisalbumille Mr Tambourine Man. The Byrdsin jäsenistöstä I'll Feel a Whole Lot Better on Gene Clarkin kirjoittama, ja hän on kappaleessa myös leadvokalistina. Vuosien mittaan I'll Feel a Whole Lot Betteristä on levytetty useita coverversioita ja sekä The Byrdsin diggarit että kriitikot kohottavat kappaleen yhtyeen parhaiten tunnettujen joukkoon. I'll Feel a Whole Lot Betterin syntyhistoria liittyy The Byrdsin kuuluisuutta edeltäneeseen aikaan, jota yhtye vietti Los Angelesissa Ciron yökerhossa. Gene Clark tapaili erästä veikeää tyttöä, joka kuitenkin vaivasi häntä ja niinpä Clark kirjoitti I'll Feel a Whole Lot Betterin muutamassa minuutissa.Byrds-asiantuntija Tim Conners on kutsunut kappaletta Platonisen ideaaliksi Byrds-kappaleeksi viitatessaan joihinkin yhtyeen varhaisiin musiikillisiin ja kyseisessä kappaleessa esiintyviin tunnusmerkkeihin. Sellaisiin lukeutuvat Jim "Roger" McGuinnin 12-kielinen Rickenbacker-kitara, Chris Hillmanin kekseliäs bassotyöskentely, David Crosbyn voimakas rytmikitarointi ja yhtyeen vivahteikas stemmalaulu, jota hyödynnetään myös sanattomana. Byrds-elämänkerturi Johnny Rogan on myös kommentoinut kappaleen country-vaikutteista kitarasooloa. Kappale rakentuu riffiin, jonka Clark myöhemmin myönsi perustuneen The Searchers-yhtyeen versioon kappaleesta Needles and Pins. Musiikkikriitikko Mark Demmingin mukaan kappaleen tekstissä Clark ei ole varma lopettaako hän suhteen naiseen, joka ei ole ollut hänelle täysin rehellinen. Kappaleen tekstin kohta "I'll probably feel a whole lot better when you're gone" kuvastaa Clarken epätietoisuutta siitä, olisiko suhteen lopettaminen vastaus hänen ongelmiinsa. Deming on myös maininnut, että sanavalinta probably on tekstin avain ja se johtaa kappaleen alatekstin syvyyteen, joka oli harvinaista aikakauden poplevytyksille. The Byrdsin manageri Jim Dickson  on havainnut, ettei mainittu alatekstin taso ollut epätavallista Clarkin noihin aikoihin kirjoittamille kappaleille. Dickson oli myöhemmin tuottajana Clarkin vuonna 1984 ilmestyneellä sooloalbumilla Thunderbyrd, joka sisälsi uudelleen levytetyn version I'll Feel a Whole Lot Betteristä. Vaikka I'll Feel a Whole Lot Better julkaistiin singlen b-puolena, Columbia Records promosi voimakkaasti myös kyseistä kappaletta ja siitä muodostui ensimmäinen The Byrdsin suosittu biisi, jonka sävellyksestä vastasi joku yhtyeen jäsenistä. Julkaisunsa jälkeen I'll Feel a Whole Lot Betteristä on muodostunut rockstandardi, josta on levytetty useita covereita. Sellaisista mainittakoon Tom Pettyn vuonna 1989 ilmestyneellä menestysalbumilla Full Moon Fever julkaistu ja Yhdysvalloissa rocklistalla sijan 18. saavuttanut versio sekä The Flamin' Grooviesin näkemys vuoden 1978 albumillaan Flamin' Groovies Now. Paisley Undergroundia edustava yhtye Three O' Clock versioi kappaleen ep:lleen Baroque Hoedown ja countrypopartisti Juice Newton hienoisesti muuttuneella tekstillä ja nimellä Feel a Whole Lot Better 80-luvun puolivälissä ilmestyneelle albumilleen Old Flame. Rolling Stonen laatimalla 500 kaikkien aikojen parhaan kappaleen listalla I'll Feel A Whole Lot Better saavutti Byrdsin originaaliversiona sijan 234.