Trapeze oli vuonna 1969 Cannockissa, Staffordshiressa perustettu
rockyhtye. Sen originaalin kokoonpanon muodostivat aikaisemmin yhtyeessä
The Montanas vaikuttaneet trumpetisti/solisti John Jones ja
kosketinsoittaja Terry Rowley sekä yhtyeeseen Finders Keepers
kuuluneet basisti/solisti/pianisti Glenn Hughes, kitaristi/solisti Mel
Galley ja rumpali Dave Holland. Jones ja Rowley jättivät Trapezen
yhtyeen vuonna 1970 ilmestyneen ja nimeä kantaneen esikoisalbumin
ilmestymisen jälkeen. Hughesista, Galleystä ja Hollandista
muodostunut triokokoonpano jatkoi toimintaansa Trapezen nimellä.
Yhtyeen seuraava albumi oli niin ikään vuoden 1970 aikana ilmestynyt
Medusa. Vuonna 1972 julkaistun kolmannen pitkäsoiton You Are The
Music...We're Just the Band ilmestymisen jälkeen Hughes jätti
Trapezen ja siirtyi osaksi Deep Purplen Mark III -kokoonpanoa. Galley
ja Holland jatkoivat Trapezen kanssa noin vuotta myöhemmin ja
kiinnittivät yhtyeeseen kakkoskitaristi Rob Kendrickin ja basisti Pete
Wrightin. Loppuvuodesta 1974 ilmestyi albumi Hot Wire
ja seuraavana vuonna toinen Trapeze-nimeä kantanut pitkäsoitto. Vuonna 1976
Trapezen legendaarinen lineup teki paluukiertueen, sillä Hughes palasi
yhtyeeseen Deep Purplen lopetettua toimintansa. Hughesin jätettyä
Trapezen uudelleen yhtyeen uutena johtohahmona esittäytyi
Peter Goalby, joka oli mukana yhtyeen viimeisellä pitkäsoitolla Hold
On. Seuraavien vuosien aikana Trapezen kokoonpanossa tapahtui useita
miehistönvaihdoksia. Holland liittyi Judas Priestiin vuonna 1979 ja
yhtye lopetti toimintansa vuonna 1982, jolloin Galleytä
kutsui pesti Whitesnakessa. Vuonna 1991 Hughes, Galley ja Holland
kasasivat Trapezen uudelleen. Seuraavaan vuoteen ajoittui keikkoja,
joilla Asia-yhtyeen kosketinsoittaja Geoff Downes täydensi yhtyeen kokoonpanon.
Kyseiseltä kiertueelta taltioitiin vuonna 1998 ilmestynyt
konserttitaltiointi
Welcome to the Real World:Live at Borderline. Trio elvytti Trapezen
uudelleen kokoonpanolla, jota täydensi kakkoskitaristi Craig Erickson.
Alkuvuodesta 1994 tehdyn kiertueen jälkeen Trapeze lopetti toimintansa
pysyvästi. Yhtyeen hajottua Galley ja Holland
olivat suhteellisen hiljaa Hughesin jatkaessa soolouraansa ja
yhteistyötään eri artistien kanssa. Galley menehtyi syöpään heinäkuun
ensimmäisenä 2008 ja Holland kuoli 16. tammikuuta 2018 Hughesin ollessa
ainoa henkiin jäänyt jäsen Trapezen legendaarisesta
lineupista. Trapeze perustettiin maaliskuussa 1969 ja yksi yhtyeen
ensimmäisistä esiintymisistä oli samaisena vuonna viides heinäkuuta
Wolverhamptonissa, Club Lafayettessa soitettu konsertti, joka
taltioitiin BB2:n ohjelmaa Colour Me Pop varten. Siinä Trapeze
esitti kappaleen Send Me No More Letters. Paikallinen promoottori Tony
Perry kuvasi keikkaa erääksi kyseisen keikkapaikan merkittävimmistä ja
yhtyeen esitystä fantastisena. Myöhemmin samaisena vuonna Trapeze
kiinnitettiin Treshold Recordsin ensimmäiseksi yhtyeeksi.
Kyseessä oli The Moody Blues-yhtyeen perustama yhtiö, jonka jakelijana
Yhdysvalloissa toimi London Records ja muualla Decca Records. Trapezen
on mainittu hylänneen Apple Recordsin esittämän tarjouksen, sillä yhtye koki
saavansa enemmän taiteellista vapautta Tresholdilla.
Trapeze nauhoitti esikoisalbuminsa Lontoossa Morgan -studioilla ja
Deccan studioilla Moody Bluesin John Lodgen tuottamana. Vaikka Jones oli
Trapezen virallinen leadvokalisti, Hughes vastasi albumilla kaikista
lauluosuuksista. Hughes on maininnut mainittuun
ratkaisuun päädytyn managementin pyynnöstä. Ennen vuoden loppua Send Me
No More Letters julkaistiin yhtyeen ensimmäisenä singlenä
kääntöpuolellaan Galleyn, Hughesin ja Jonesin kirjoittama kappale Another Day.
Toukokuussa 1970 ilmestynyt Trapezen esikoisalbumi sai
kriitikoiden taholta varsin myönteisen vastaanoton. Billboard kuvasi
albumia kandidaatiksi suureen listamenestykseen ja journalisti Nigel
Williamson mainitsi sen klassisen kauden esimerkkinä brittiläisestä
progesta, johon yhdistyivät psykedelia, rockkitarat
ja popharmoniat. BBC Radio 1:n dj:t Bob Harris ja Pete Drummond
soittivat albumia ahkerasti ja se kuultiin kanavalla
kokonaisuudessaan. Esikoisalbumiaan Trapeze promosi soittamalla
Britanniassa sarjan keikkoja tammi- ja heinäkuun välillä. Elokuussa 1970
Jones ja Rowley jättivät Trapezen ja tekivät paluun aikaisempaan
yhtyeeseensä The Montanasiin. Lähteneiden muusikoiden tilalle ei
hankittu uusia, vaan Hughes, Galley ja Holland jatkoivat voimatriona ja
muuttivat musiikillista ilmaisuaan lähemmäksi hardrockia
ja funkia. 13. marraskuuta 1970 Trapeze julkaisi Britanniassa
kakkosalbuminsa Medusa, joka ilmestyi Yhdysvalloissa seuraavan vuoden
maaliskuussa. Edeltäjänsä tavoin John Lodgen tuottamaa albumia on
yleisesti pidetty paitsi Trapezen laadukkaimpana, myös eräänä
vuosikymmenensä aliarvostetuimmista hardrockalbumeista. Ultimate
Classic Rockiin kirjoittaneen Eduardo Rivadavian mukaan albumi vaikutti
osaltaan heavy metalin varhaiseen kehitykseen vuonna 1970. Galleyn
veljensä Tomin kanssa kirjoittama Black Cloud julkaistiin
Yhdysvalloissa albumin ainoana singlenä b-puolellaan koko Trapezen
triokokoonpanon yhteistyötä edustava Your Love Is Alright. Trapeze
konsertoi Medusan tiimoilta ahkerasti erityisesti Yhdysvalloissa.
Joulukuussa 1970 Trapeze lämmitteli Moody Bluesia ja vuonna
1971 yhtye soitti useita kiertueita pääesiintyjänä. Trapezen kolmas
albumi You Are The Music...We're Just the Band ilmestyi joulukuun
ensimmäisenä 1972. Albumin kappaleet olivat Hughesin käsialaa kolmea
Galleyn veljesten kirjoittamaa biisiä lukuun ottamatta.
Neil Slavenin tuottamalla albumilla vierailivat pianistina Rod Argent
ja steelkitaristina B. J. Cole. Medusaan verrattuna uudella albumilla
korostui pehmeämpi ja melodisempi tyyli, joka sai osakseen kehuja
useilta kriitikoilta. Tracy kuvasi albumia mestariteoksena.
You Are the Music...We're Just the Band oli ensimmäinen
listasijoituksen saavuttanut Trapezen albumi, joka nousi Billboardin
Bubbling Under-listalla yhdeksänneksi. Sen tiimoilta Trapeze konsertoi
Britanniassa ja Yhdysvalloissa loppuvuodesta 1972 ja seuraavan
vuoden alkupuolella.
Huhtikuussa 1973 Deep Purplen jäsenet Richie Blackmore, Jon Lord ja Ian Paice saapuivat seuraamaan Trapezen Whiskey A
Go Go:ssa soittamaa konserttia aikomuksenaan pyytää Hughesia basistiksi
Purpleen Roger Gloverin paikalle. Kun kolmikko
lähestyi Hughesia seuraavassa kuussa, hän kieltäytyi tarjouksesta,
sillä piti Purplen tyyliä itselleen turhan perinteisenä rockina. Hughes muutti
kuitenkin mieltään, sillä Purplen profiili oli korkea ja lisäksi hänelle
saattaisi tarjoutua tilaisuus työskennellä entisen
Freen solistin Paul Rodgersin kanssa, jota oli kaavailtu uudeksi
leadvokalistiksi Purpleen Ian Gillanin tilalle. Hughes hyväksyi
tarjouksen liittyä Purpleen basistiksi ja kakkosvokalistiksi. Yhtyeen
lineupin muutoksesta ilmoitettiin Melody Makerissa 14.
heinäkuuta 1973. Mainitussa artikkelissa mainitiin yhtyeen etsivän
edelleen uutta solistia ja David Coverdale liittyikin mukaan uuteen kokoonpanoon vasta hieman
myöhemmin. Hughes on myöhemmin maininnut katuneensa liittymistään
Purpleen ja kuvannut Trapezea perheekseen. Pienen tauon
jälkeen Trapeze palasi vuonna 1974 kokoonpanolla, jossa olivat
leadvokalistiksi siirtyneen Galleyn lisäksi mukana kakkoskitaristi Rob
Kendrick ja basisti Pete Wright. Heinäkuussa yhtyee ilmoitettiin
solmineen levytyssopimus Warner Brosin kanssa ja uuden albumin
ilmestyvän myöhemmin samaisena vuonna. Lokakuussa 1974 Threshold
julkaisi Trapezen ensimmäisen kokoelma-albumin Final Swing, joka sisälsi
näytteitä yhtyeen siihen astisilta kolmelta albumilta sekä kaksi ennen
julkaisematonta kappaletta Good Love ja Das It.
Kyseessä oli yhtyeen ensimmäinen listasijoituksen saavuttanut albumi,
joka nousi Billboardin listalla parhaimmillaan sijalle 172. Joulukuussa 1974 ilmestynyt yhtyeen neljäs albumi Hot Wire saavutti
sijan 146. Billboardin listalla, sijan 153. Cash Boxissa ja sijan 161.
Record Worldin albumilistalla alkuvuodesta 1975. Kosketinsoittaja Terry
Rowley vieraili albumilla soittaen syntetisaattoreita,
urkuja ja sähköpianoa sekä taustavokalistin ominaisuudessa. Rowley oli
myös mukana Hot Wiren tiimoilta tehdyllä kiertueella ja
konserttitaltioinnilla Live at the Boat Club 1975, tosin ei
täysivaltaiseksi jäseneksi kreditoituna. Myöhemmin vuoden 1975 aikana
Trapeze julkaisi järjestyksessään toisen nimeään kantaneen albumin,
jolla Hughes vieraili solistina kahdella raidalla. Billboard kuvasi
albumia esimerkkinä tiukasta, soulvaikutteisesta hardrockista. Mainitun
vuoden marraskuussa Galley ja Holland pitivät taukoa
Trapezesta ja osallistuivat John Lodgen ja Justin Haywardin
Britannian-kiertueelle, jolla kaksikko promosi aikaisemmin samaisena
vuonna ilmestynyttä yhteistä albumiaan Blue Jays. Seuraavana vuonna Deep
Purplen hajottua Hughes teki paluun Trapezen klassiseen
kokoonpanoon Appreciation-kiertueelle, jonka oli tarkoitus vierailla
Yhdysvalloissa elokuussa ja Britanniassa syyskuussa. Muutamien
Yhdysvalloissa soitettujen keikkojen jälkeen Hughes kuitenkin jätti
yhtyeen huumeongelmiensa vuoksi. Reunionin aikana trio ehti
kuitenkin nauhoittaa uusia kappaleita, joista L.A. Cut Off ja Space
High ilmestyivät vuonna 1977 Hughesin esikoissooloalbumilla Play Me Out.
Trapeze palasi vuonna 1978 kokoonpanolla, jossa uutena solistina
esittäytyi Peter Goalby ja Wright oli palannut basson
varteen. Yhtye solmi sopimuksen uuden levy-yhtiön Aura Recordsin kanssa
ja julkaisi loppuvuodesta 1979 viimeiseksi jääneen ja Jimmy Millerin
tuottaman albumin Hold On, joka oli ilmestynyt Saksassa edellisen vuoden
puolella nimellä Running erilaisella biisilistalla
varustettuna. Esimerkiksi Billboard laati albumista myönteisen arvion
ja All Musicin Steve Huey piti sitä mahdollisesti yhtyeen parhaana.
Elokuussa 1979 Holland jätti Trapezen ja liittyi heavy metal-yhtye Judas
Priestiin. Hänen tilalleen kiinnitettiin Steve
Bray ja Trapeze jatkoi keikkailuaan Hold Onin tiimoilta soittaen Humble
Pien kanssa ja lämmitellen skottilaista rockyhtyettä Nazarethia
Krokuksen kanssa. Trapezen ensimmäinen konserttitaltiointi Live in
Texas:Dead Armadillos ilmestyi vuonna 1981 ja se oli
taltioitu mainitulta kiertueelta kyseisen vuoden toukokuussa. Sen
ilmestymisen aikaan Goalby oli liittynyt Uriah Heeppiin. Basisti/solisti
Mervyn Spence ja kosketinsoittaja Richard Bailey liittyivät yhtyeeseen
myöhemmin samaisena vuonna ja vuonna 1982 Brayn
paikan otti Kex Gorin. Trapeze tuli virallisesti tiensä päähän
loppuvuodesta 1982 Galleyn liityttyä Whitesnaken uuteen kokoonpanoon
Saints & Sinners -kiertueelle, joka alkoi mainitun vuoden
lokakuussa. Ennen Galleyn eroamista Trapeze oli alkanut nauhoittaa
materiaalia potentiaalista uutta albumiaan varten. Kyseistä tuotantoa
hyödynsivät myöhemmin Whitesnake ja Galleyn aloittama projekti
Phenomena. Vuonna 1991 Hughes, Galley ja Holland elvyttivät Trapezen
konserttikiertuetta varten, jolla yhtyeen kokoonpanon
täydensi kosketinsoittaja Geoff Downes. 20. maaliskuuta 1992 yhtye
soitti Fishin lämmittelijänä Hammersmith Apollossa. Samaisen vuoden
toukokuussa Trapeze nauhoitti livealbumin Welcome to the Real World:Live
at Borderline, joka julkaistiiin vuonna 1998. Samana
vuonna ilmestyi myös toinen konserttitaltiointi Live:Way Back to the
Bone, joka sisälsi nauhoituksia Trapezen varhaisemmalta uralta. Vuonna
1993 Trapezen triokokoonpano nauhoitti demoja mahdollista myöhäisempää
julkaisua varten. Yhdeksäs helmikuuta 1994 Trapeze
soitti Irving Plazassa, New Yorkissa osana konserttia, joka oli
omistettu ensimmäinen joulukuuta 1993 menehtyneelle solistille Ray
Gillenille. Myöhemmin vuoden 1994 aikana Trapeze soitti joitakin
keikkoja sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa. Hughes kuvasi
niitä hienoksi kokemukseksi ja mainituissa konserteissa yhtyeen
line-upin täydensi kakkoskitaristi Craig Erickson. Live at the Boat Club
1975 sai julkaisunsa vuonna 2006. Galleyn kuolema ensimmäinen
heinäkuuta 2008 esti kaikki mahdollisuudet Trapezen paluulle.
Holland menehtyi lähes vuosikymmentä myöhemmin 16. tammikuuta 2018 ja
Hughesista tuli yhtyeen legendaarisen kokoonpanon ainoa henkiin jäänyt
jäsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti