The Faces:Ooh La La
Maaliskuussa 1973 ilmestynyt Ooh La La on The Facesin neljäs ja samalla viimeinen studioalbumi. Brittilistan kärkipaikan mainittu pitkäsoitto saavutti huhtikuun lopussa samaisena vuonna. Elokuun lopussa 2015 Ooh La Lasta julkaistiin remasteroitu vinyyliversio sekä remasteroitu ja laajennettu cd-versio osana boxia 1970-1975 You Can Make Me Dance, Sing or Anything. Pitkäsoiton kappaleista instrumentaali The Ointment edusti yhtyeen kaikkien jäsenten yhteistyötä solisti Rod Stewartia lukuun ottamatta. Hänen kappaleensa olivat yleensä kitaristi Ronnie Woodin ja kosketinsoittaja Ian McLaganin kanssa työstettyjä. Säännön vahvistavana poikkeuksena Ooh La Lalla on kaksi basisti Ronnie Lanen kanssa tehtyä raitaa; Flags and Banners ja If I'm on the Late Side. Kappaleista ensin mainitussa Stewart oli harvinaislaatuisesti kakkoskitaristina ja Lane leadvokalistina. Woodin ja Lanen käsialaa oleva albumin nimikappale on The Facesin historian ainoa Woodin leadvokalisoima raita sekä Stewartin että Lanen oltua tyytymättömiä omiin laulusuorituksiinsa mainitussa kappaleessa. Stewart levytti kappaleen kuitenkin vuonna 1998 sooloalbumilleen When We Were the Young Boys tribuutiksi juuri tuolloin sairastuneelle Ronnie Lanelle. Kappale kuului myös Lanen keikkaohjelmistoon hänen soolouransa aikana. Instrumentaalikappale Skewiff julkaistiin menestyksekkään singlen Cindy Incidentally kakkospuolella. Vuonna 2004 ilmestyneellä boxilla Five Guys Walk into Bar julkaistiin myös viisi outtakesia Ooh La Lan äänityksistä. Mainittujen sessioiden instrumentaalikappaleita on julkaistu epävirallisesti yhtyeen tosidiggareita varten. Pitkäsoiton nimikappaletta on hyödynnetty useissa elokuvissa, kuten Wes Andersonin ohjaaman ja vuonna 1998 ilmestyneen elokuvan Rushmore lopussa. Glad and Sorry kuullaan vuonna 2001 ilmestyneessä elokuvassa Bow. Golden Smogin 90-luvun puolivälissä ilmestyneellä albumilla Down by the Old Mainstream mainitusta kappaleesta kuullaan coverversio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti