Torstain terävä:Heavy metallin klassikkoyhtyeen arvostelumenestys

W.A.S.P.:The Headless Children

Huhtikuussa 1989 Capitol Recordsin julkaisemana ilmestynyt The Headless Children on yhdysvaltalaisen heavy metal -yhtye W.A.S.P.:in neljäs studioalbumi. Billboardin listalla pitkäsoiton korkein listasijoitus oli 48., joka oli samalla yhtyeen siihenastisen historian paras. Mainitulla listalla The Headless Children pysytteli 13 viikon ajan ja nousi 30 suosituimman joukkoon lisäksi neljän muun maan albumilistalla. Tyylillisesti The Headless Children osoitti W.A.S.P.:ilta uudenlaatuista kypsyyttä  yhtyeen kolmeen edeltäneeseen, rockteksteistä koostuneeseen pitkäsoittoon verrattuna. Albumin lyriikoiden teemoja olivat nimittäin politiikka ja sosiaaliset seikat. The Headless Crossin kansikuva perustuu Daniel R. Fitzpartrickin sarjakuvaan Gateway to Stalingrad ja sen kannessa nähdään useita keskeisiä historiallisia hahmoja, kuten Stalin, Hitler, Mussolini ja Ku Klux Klan. The Headless Childrenillä kuultiin W.A.S.P.:in albumeista ensimmäisenä aikaisemmin The Quiet Riotissa rumpalina vaikuttaneen Frankie Banalin musisointia. Vastaavasti kyseessä oli lähes kymmeneen vuoteen viimeinen W.A.S.P.:in studioalbumi  kitaristi Chris Holmesille. Hän teki paluun yhtyeeseen vuonna 1997 ilmestyneellä pitkäsoitolla Kill Fuck Die. The Headless Childrenin ainoa covertuotantoa edustava kappale on näkemys The Who-yhtyeen vuoden 1973 rockoopperassa Quadrophenia alun perin julkaistusta kappaleesta The Real Me. W.A.S.P. levytti samoihin aikoihin versionsa Jethro Tullin vuoden 1971 klassikkokappaleesta Locomotive Breath, mutta se julkaistiin ainoastaan singlen b-puolella. Pitkäsoiton kappaleista Mean Man kertoi Chris Holmesin villistä elämäntyylistä ja The Neutron Bomber Ronald Reaganista ja hänen vallastaan maailmassa. Kun Headless Children julkaistiin, Yhdysvaltain presidentiksi oli vaihtunut George Bush Sr. Pitkäsoiton kappaleista Forever Free on tyypillinen hardrockballadi, joka tekee kunniaa Lynyrd Skynyrdin Free Birdin kaltaisille anthemeille. Kriitikoiden taholta The Headless Children saavutti varsin myönteiset arviot jo ilmestymisensä aikoihin.