Slade:Nobody's Fools
Maaliskuussa 1976 ilmestynyt Nobody's Fools on Sladen kuudes studioalbumi, jonka tuotannosta vastasi myös yhtyeen managerin tehtävistä huolehtinut Chas Chandler. Musiikillisesti Slade siirtyi mainitulla albumilla suorasta rocktyylistään lähemmäksi amerikkalaista pop/soulsoundia. Taustavokalistina Nobody's Foolsilla kuultiin Tasha Thomasia ja kyseessä oli ensimmäinen Sladen albumi, jolla hyödynnettiin backing vocalseja. Monet Sladen brittiläiset diggarit syyttivät yhtyettä itsensä myymisestä; olihan Slade viettänyt suuren osan vuodesta 1975 Yhdysvalloissa pyrkien tekemään siellä läpimurron. Nobody's Fools oli Sladen ensimmäinen albumi sitten yhtyeen uran alkuaikojen, joka jäi brittilistalla top tenin ulkopuolelle; sen listasijoitus oli 14. ja listaviikkoja kertyi ainoastaan neljä. Nobody's Foolsin jälkeen Slade nousi seuraavan kerran brittien albumilistalle vasta vuonna 1980 ilmestyneellä kokoelmallaan Slade Smashes. Slade soitti ensimmäiset konserttinsa Yhdysvalloissa vuosina 1972-73 ja muutamissa kaupungeissa, kuten St. Louisissa, Philadelphiassa ja New Yorkissa yhtye saavutti myönteisen vastaanoton. Vuoteen 1975 mennessä Slade koki saavuttaneensa Britanniassa kaiken mahdollisen suosion ja yhtye päätti yrittää uudestaan läpimurtoa Atlantin toisella puolella. Keväällä 1975 Slade asettui asumaan New Yorkiin ja konsertoi ahkerasti esimerkiksi Aerosmithin, ZZ-Topin ja Black Sabbathin kanssa. Slade soitti useimmiten toisena ja saavutti hyvän vastaanton, mutta keikkasuosio ei heijastunut Yhdysvalloissa radiosoittoon. Kiertueiden välissä yhtyeen lauluntekijät Noddy Holder ja Jimmy Lea keskittyivät biisien kirjoittamiseen. Keskikesällä 1975 Slade nauhoitti New Yorkin Record Plant-studioilla uuden albuminsa Nobody's Fools. Sen ensimmäinen single In for a Penny oli ilmestynyt jo marraskuussa 1975 ja saavuttanut brittilistalla yhdennentoista sijan. Samaan sijoitukseen ylsi seuraavan vuoden tammikuussa julkaistu toinen pikkulevy Let's Call It Quits. Itse pitkäsoitto ilmestyi maaliskuussa 1976 ja kolmantena singlenä julkaistu Nobody's Fool saavutti laadukkuudestaan huolimatta ainoastaan sijan 53. Yhdysvalloissa sekä pitkäsoitto että siellä ainoana singlenä julkaistu Nobody's Fool jäivät molemmat vaille listasijoitusta. Nobody's Fools on silti tunnustettu monipuoliseksi ja viihdyttäväksi albumiksi. Yhtyeen jäsenistä Noddy Holder ja Don Powell ovat nimenneet sen suosikkilevykseen yhtyeensä repertuaarista. Tyylillisesti Nobody's Fools hyödyntää useita genrejä, eli rockin lisäksi soulia, funkia ja countrya. Suoraa rocktyyliä albumilla edustavat ainoastaan sen b-puolelle sijoitetut ja sinänsä varsin onnistuneet raidat Get On Up ja Scratch My Back, joista jälkimmäinen sisältää myös mitä messevimmän kitarasoolon. Albumin voimakkaan nöyrän nimikappaleen musiikkivideo kuvattiin St. John's Wood -studioilla Lontoossa. Ilmestyessään Nobody's Fools saavutti suhteellisen myönteiset arviot. Esimerkiksi Record Mirroriin laaditussa arvostelussa kehuttiin albumin monipuolisuutta ja sovituksia. Vuonna 2010 laatimassaan arviossa Classic Rock Magazine piti Nobody's Foolsia tutkimisen arvoisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti