Tiistain tukeva:Black Crowesin kitaristi ja paljon muuta

13. maaliskuuta 1966 syntynyt Marc Ford on yhdysvaltalainen rock/blueskitaristi, joka muistetaan ensisijaisesti jäsenyydestään The Black Crowesissa. Lisäksi hän on johtanut omia yhtyeitään, joihin lukeutuvat Burning Tree, Marc Ford &The Neptune Blues Club, Jefferson Steelflex, Fuzz Machine sekä Marc Ford & The Sinners. Fordin nykyisessä yhtyeessä Magpie Salutessa vaikuttaa myös useampia muita aikaisemmin Black Crowesiin kuuluneita muusikoita. Long Beachissa syntynyt Ford aloitti soittamisen 80-luvun alkupuolella Los Angelesin seudulla yhtyeessä Citadel Ltd & The Head. Vuonna 1984 hän oli mukana Jack Grishamin Cathedral of Souls-yhtyeen samannimisellä ep:llä. Hän kuului losangelesilaisen projektiyhtyeen Stronzon jäsenistöön. Yhtyeessä olivat lisäksi mukana Jetboy-yhtyeen Mickey Finn ja Sami Yaffa. Vuonna 1988 Ford oli kitaristina Michael Monroen Scream-clubilla soittamassa konsertissa, joka oli Monroen debyyttikeikka LA:ssa. Ford soitti myös Dogs D' Amourissa ja LA Gunsissa vaikuttaneen Robert Stoddardin kanssa. Hänen tuonaikainen yhtyeensä oli The Scarecrows. 80-luvun lopussa syntyi bluesrockyhtye Burning Tree, jossa kitaristi/solistina olleen Fordin  lisäksi vaikuttivat basisti/solisti Mark Dutton ja rumpali Doni Gray. Yhtyeen vuonna 1990 Epic Recordsin julkaisemana ilmestynyt nimikkoalbumi oli arvostelu- mutta ei kaupallinen menestys. Yhtye keikkaili ahkerasti vuosien 1990 ja 1991 aikana. Burning Treen ura loppui Fordin siirryttyä The Black Crowesiin. Ainoalla kiertueellaan Burning Tree oli soittanut juuri The Black Crowesin lämmittelijänä. Kesällä 1991 Ford esiintyi muutaman kerran The Black Crowesin kanssa soittaen muun muassa The Allman Brothers Band-coverissa Dreams. Crowesin originaalin kitaristin Jeff Ceasen saatua lähtöpassit Ford otti hänen paikkansa ja osallistui jo yhtyeen keväällä 1992 ilmestyneen kakkosalbumin Southern Harmony & The Musical Companion nauhoituksiin. Ford tosin sai Slashilta tarjouksen liittyä Guns N' Rosesiin Izzy Stradlinin paikalle. Hän kieltäytyi ja mainitsi vuonna 2017 haastattelussa, ettei olisi välttämättä enää hengissä, jos olisi hyväksynyt tarjouksen. Ford oli mukana Black Crowesissa vuonna 1996 ilmestyneeseen albumiin Three Snakes and One Charm saakka. Hän vaikutti yhtyeessä ensisijaisesti slidekitaristina. Crowesissa oloaikanaan Ford oli myös mukana brittiyhtye Thee Hypnoticsin vuonna 1994 ilmestyneellä ja Chris Robinsonin tuottamalla albumilla The Very Chrystal Speed Machine. Ford lähti Black Crowesista loppuvuodesta 1997. Seuraavaksi hän muodosti soolokokoonpanonsa Marc Ford and the Uninvited, jonka kanssa keikkaili loppuvuoden. Vuonna 1998 Ford keikkaili usein Gov't Mulen kanssa ja oli mukana Chris Stills Bandin kesäkiertueella. Fordin seuraava yhtye, Luther Russellin kanssa kasattu  Federale oli lähellä saavuttaa levytyssopimuksen Interscope Recordsin kanssa. Vuonna 2000 Ford liittyi jamiyhtye Blue Floydiin, jonka tunnetuimpia jäseniä olivat muilta osin kitaristi/basisti Allen Woody ja  kosketinsoittaja Johnny Neel. Alkuvuodesta 2002 esiintyessään Malibu Innissä Ford kutsui Chris Robinsonin kanssaan stagelle esittämään harvinaisia, mutta laadukkaita covereita. Kyseessä oli kaksikon ensimmäinen yhteinen esiintyminen lähes viiteen vuoteen. Robinsonin soolodebyytille Ford oli mukana kirjoittamassa kappaletta Sunday Sound. Alkuvuodesta 2002 keikoille lähti uusi sähköinen kokoonpano Marc Ford & The Sinners. Samaisen vuoden syksyllä Anko Records julkaisi Fordin esikoissooloalbumin It's About Time. Seuraavaksi Ford liittyi yhtyeeseen Ben Harper & The Innocent Criminals. Pesti kesti vuoden 2004 loppuun ja sen aikana Ford ja Harper olivat myös mukana The Blind Boys of Alabaman albumilla There Will Be A Light. Ford otti osaa Black Crowesin paluukiertueelle All Join Hands ja hän vaikutti yhtyeessä syksyyn 2006 saakka. 13. maaliskuuta 2007 ilmestyi Fordin toinen sooloalbumi Weary and Wired Shrapnel Recordsin alamerkillä Blues Bureaulla. Albuminsa tiimoilta Ford oli rundilla kiertuebändinsä kanssa vuoden 2007 loppuun. Kiertue vieraili Yhdysvaltojen lisäksi Saksassa, Espanjassa, Venäjällä ja eurooppalaisilla festivaaleilla. Alkuvuodesta 2008 Ford soitti konsertteja sekä Fuzz Machine Bandin että uuden yhtyeensä Steelflexin kanssa. Hän oli myös mukana useilla keikoilla Ryan Binghamin kiertueella. Fordin kolmas sooloalbumi Marc Ford & The Neptune Blues Club ilmestyi 23. syyskuuta 2008. Kesä-syyskuussa 2009 Ford vaikutti Booker T Jonesin kiertuebändin kitaristina. Fordin neljäs sooloalbumi Fuzz Machine ilmestyi helmikuussa 2010. Sen seuraaja Holy Ghost julkaistiin 14. huhtikuuta 2014. Fordin tuorein sooloalbumi on vuonna 2016 ilmestynyt pitkäsoitto The Vulture. Samaisen vuoden lopussa Fordin ilmoitettiin liittyneen Black Crowes-toverinsa Chris Robinsonin johtamaan Magpie Salute-yhtyeeseen. Se soitti ensimmäiset keikkansa neljänä iltana New Yorkin Gramercy -teatterissa. Seuraavaksi yhtye soitti Lontoossa ja Alankomaat ja Saksa olivat vuorossa kyseisen vuoden kesä-heinäkuussa. Nimeään kantaneen esikoisalbuminsa Magpie Salute julkaisi yhdeksäs kesäkuuta 2017 Eagle Rock Entertainmentin kautta. Yhtyeen seuraava albumi High Water I julkaistiin kymmenes elokuuta 2018. 11. kesäkuuta samaisena vuonna Ford ja Chris Robinson heittivät yksityiskeikan Old Lymessa, Connecticutissa. Yhdestätoista kappaleesta koostuneessa akustisessa setissä kuultiin myös useampia näytteitä Magpie Saluten viimeisimmältä albumilta. Syksyllä 2021 Marc Ford Band esiintyi The Allman Brothers Bandin kiertueen lämmittelijänä. Tammikuun puolivälissä 2021 Ford julkaisi omakustanteisesti albumin Live in Germany, joka oli taltioitu 16. toukokuuta 2017 Norderstedtissä soitetusta konsertista. Keväällä 2022 Ford oli erikoisvieraana kuudennen Allman Family Revival-kiertueen länsirannikolla soitetuissa konserteissa. 16. tammikuuta 2023 Ford ja aikaisemmin Tom Pettyn kanssa soittanut rumpali Phil Jones julkaisivat Neil Young-covereista koostuvan albuminsa Neil Songs. Mainitulle pitkäsoitolle Ford oli valinnut kuusi Youngin sähköistä tuotantoa edustavaa kappaletta, joista tunnetuimmat ovat Southern Man sekä Don't Cry No Tears. Vuoden 2023 kiertueensa Ford teki rumpali Phil Jonesin ja basisti/taustalaulaja Jim Wilsonin kanssa. Ohjelmisto koostui kappaleista koko Fordin soolouran ajalta. 17.elokuuta 2023 Ford esiintyi The Steepwater Bandin kanssa Berwynissä. Coverohjelmistoon Youngin repertuaarista lukeutui tuolloin Down by The River.