Lauantain pitkä:70-luvun puolivälistä lähtien vaikuttanut brittipuurtaja

Squeeze on englantilainen yhtye, joka nousi suosioon osana 70-luvun loppupuolen uuden aallon aikakautta. Yhtye jatkoi levytyksiä menestyksekkäästi 80- ja 90-luvuilla. Sen hittikappaleista kotimaassaan mainittakoon Cool for Cats, Up the Junction, Tempted, Labelled with Love, Black Coffee in Bed, Another Nail in My Heart, Pulling Mussels ja Hourglass. Vaikka Squeeze ei koskaan ole ollut yhtä suosittu Yhdysvalloissa, nousivat Tempted, Hourglass sekä 853–5937 hiteiksi myös Atlantin toisella puolella ja yhtye on vuosikymmenten kuluessa löytänyt Yhdysvalloista uutta diggarikuntaa. Kaikista Squeezen hiteistä ovat vastanneet yhtyeen jäsenet Chris Difford ja Glenn Tilbrook sanoitusten ollessa edellisen ja sävellysten jälkimmäisen käsialaa. Yhtye perustettiin Depfordissa, Lontoossa vuonna 1974 ja sen ensimmäinen hajoaminen ajoittui vuoteen 1982. Yhtye kokosi rivinsä vuonna 1985 ja jatkoi toimintaansa vuoteen 1999. Britannian ja Yhdysvaltain-kiertueita varten yhtye kasaantui vuonna 2007 ja kyseinen keikkaileva versio yhtyeestä on jatkanut toimintaansa. Vuonna 2010 ilmestyi pitkäsoitto Spot the Difference, joka sisälsi uudelleen levytettyjä näkemyksiä yhtyeen vanhasta tuotannosta. Lokakuussa 2015 ilmestynyt pitkäsoitto Cradle to Grave oli yhtyeen ensimmäinen pelkästään uudesta tuotannosta koostunut albumi sitten vuoden 1998. Squeezen perustivat Difford ja Tilbrook maaliskuussa 1974. Edellisenä vuotena Difford oli laittanut kauppaan ilmoituksen, jossa hänen yhtyeeseensä etsittiin kitaristia. Ainoa kyseiseen ilmoitukseen vastannut oli Tilbrook. Kaksikko alkoi työstää kappaleita yhdessä, ja pian yhtyeen kokoonpanon täydensivät kosketinsoittaja Jools Holland ja rumpali Peter Gunn. Yhtye esiintyi useila nimillä, joista mainittakoon Skyco, kunnes nimeksi valikoitui Squeeze Velvet Undergroundin vuonna 1973 ilmestyneen albumin mukaan. Vuonna 1976 rumpaliksi vaihtui Gilson Lavis ja basistiksi liittyi Harry Kakoulli. Varhaisen uransa Squeeze vietti juuri Deptfordin alueella ja samaiseen musiikkiskeneen lukeutuneista yhtyeistä mainittakoon esimerkiksi Dire Straits. Squeeze oli solminut sopimuksen Miles Copelandin BTM Recordsille, mutta kyseinen yhtiö lopetti toimintansa loppuvuodesta 1976. Niinpä Squeezen vuonna 1977 ilmestyneen debyyttiep:n Packet of Three julkaisijana olikin Deptford Fun City. Velvet Undergroundista tuttu John Cale tuotti kyseisen ep:n sekä suuren osan seuraavana vuonna ilmestyneen Squeezen nimeä kantaneen esikoispitkäsoiton kappaleista A&M Recordsille. Squeezen esikoislevyn singlehitit Take Me I’m Yours ja Bang Bang olivat sitä vastoin yhtyeen itsensä tuottamia. Yhdysvalloissa ja Kanadassa yhtye ja sen debyyttialbumi tunnettiin nimellä UK Squeeze, sillä Yhdysvalloissa vaikutti samoihin aikoihin yhtye nimeltä Tight Squeeze. UK tiputettiin kuitenkin pois kaikista muista yhtyeen Amerikan – ja Kanadan julkaisuista. Myös Australiassa vaikutti yhtye nimeltä Squeeze ja siellä etuliite UK liitettiin kaikkiin Squeezen albumeihin vuoteen 1985 saakka. Yhtyeen kakkosalbumi, vuonna 1979 ilmestynyt Cool for Cats sisälsi kaksi Squeezen suurinta singlehittiä kotimaassa nimikappaleen ja Up the Junctionin ansiosta. Ne nousivat kumpikin listakakkosiksi. Pitkäsoiton ilmestymisen jälkeen basistiksi Kakoullin tilalle vaihtui John Bentley. Vuonna 1980 ilmestynyt kolmas pitkäsoitto Argybargy oli kotimaan lisäksi jonkinasteinen menestys myös Yhdysvalloissa. Single Another Nail in My Heart nousi Kanadassa sijalle 56. ja toinen single Pulling Mussels (from a Shell) saavutti radiosoittoa amerikkalaisilla rockradiokanavilla. Kosketinsoittaja Jools Holland siirtyi soolouralle vuonna 1980. Hänen paikkansa otti korkealle arvostettu kosketinsoittaja/laulaja Paul Carrack, joka oli aikaisemmin ollut mukana brittiläisessä, kappaleella How Long suuren hitin saavuttaneessa soul/popyhtyeessä Ace ja kuulunut myös Roxy Musicin jäsenistöön.

Vuonna 1981 yhtye julkaisi ehkäpä tunnetuimman pitkäsoittonsa East Side Story, jonka tuottajina toimivat Elvis Costello ja Roger Bechirian. Carrack oli solistina radiohitillä Tempted. Hän jätti yhtyeen kyseisen albumin jälkeen. Carrackin korvasi Don Snow ja kyseinen Squeezen line up levytti vuonna 1982 pitkäsoiton Sweets from a Stranger. Negatiiviset arvostelut, kiertueväsymys ja yhtyeen jäsenten väliset konfliktit saivat Difordin ja Tilbrookin hajottamaan yhtyeen myöhemmin kyseisenä vuotena viimeisen singlen Annie Get Your Gun julkaisun jälkeen. Difford ja Tilbrook jatkoivat biisintekijöinä ja julkaisivat vuonna 1984 nimeään kantaneen pitkäsoiton. Useat kyseisellä albumilla julkaistut kappaleet ovat päässeet mukaan Squeezen kokoelma-albumeille ja Tilbrookin virallinen kotisivu listaa kyseisen pitkäsoiton Squeezen albumiksi. Näihin aikoihin kaksikko osallistui Deptfrodissa kirjoitetun ja esitetyn musikaalin työstämiseen. Kyseinen musikaali, joka oli nimeltään Labelled with Love, perustui suurelta osin Squeezen musiikkiin. Squeezen vuoden 1980 kokoonpano soitti yhden hyväntekeväisyyskonsertin vuonna 1985 ja vastaanotto oli siinä määrin myönteinen, että yhtye päätti jatkaa konsertointia ja levytyksiä. Difford & Tilbrook – sessioissa soittanut basisti Keith Wilkinson korvasi Bentleyn ja kyseinen line up julkaisi 80-luvun puolivälissä pitkäsoiton Cosi Fan Tutti Frutti. Albumin monimutkaiset kosketinsoitinkuviot vaativat keikkakontekstiin toista kosketinsoittajaa ja paikan otti Joolsin veli Christopher Holland. Tämä oli kuitenkin solminut soolosopimuksen IRS Recordsin kanssa ja pysyväksi kakkoskosketinsoittajaksi vaihtui The Soft Boysissa ja The Egyptiansissa vaikuttanut ja niissä basistina toiminut Andy Metcalfe. Hänen pestinsä Squeezissa kesti vuoteen 1988. Vuonna 1987 kyseinen line up levytti pitkäsoiton Babylon And On. Siitä muodostui menestys Atlantin molemmin puolin ja albumilta löytyvät Squeezin ainoat Yhdysvalloissa top 40:ään nousseet singlet Hourglass ja 853–5937.

Metcalfea vajaa kokoonpano levytti vuonna 1989 ilmestyneen pitkäsoiton Frank. Siitä muodostui kaupallisessa mielessä pettymys, eikä albumilta poimittu singlehittejä. Squeezen pitkäaikainen sopimus A & M:n kanssa päättyi mainitun kaupallisen epäonnistumisen myötä. Maaliskuussa 1990 julkaistiin IRS Recordsin kautta livelevy A Round and a Bout, jolla kuultiin Squeezen laajennettua kokoonpanoa uuden kakkoskosketinsoittajan Matt Irvingin myötä. Jools Holland lähti alkuvuodesta 1990 ja häntä ei aluksi korvattu kenelläkään pysyvällä jäsenellä. Reprise Recordsin vuonna 1991 julkaisemalla albumilla Play koskettimissa kuultiin Snowta, Bruce Hornsbya, Steve Nievea ja Carool Isaacsia. Yhtyeen kotimaassa albumilta ei noussut hittejä, mutta Yhdysvalloissa singlet Satisfied ja Crying in Your Sleep saavuttivat merkittävää radiosoittoa ja Kanadassa niistä ensin mainittu nousi top 50 – hitiksi. Reprise pudotti yhtyeen palkkalistoiltaan kyseisen albumin jälkeen ja rumpali Gilson Lavis jätti Squeezen vuonna 1992. Hänen tilalleen tuli Nieven yhtyetoveri The Attractionsista, eli Pete Thomas. Paul Carrack palasi yhtyeeseen vuonna 1993, mutta näihin aikoihin Squeeze identifioitui ensisijaisesti Difordiksi ja Tilbrookiksi sekä heidän taustasoittajikseen. Samana vuonna vanha levy-yhtiö A & M julkaisi Squeezelta uuden pitkäsoiton Some Fantastic Place. Siltä poimittu single Third Rail nousi yhtyeen kotimaassa sijalle 39. ollen siellä Squeezen ensimmäinen top 40:ään noussut listahitti kuuteen vuoteen. Yhtyeen kokoonpano vaihteli 90-luvun puolivälissä voimakkaasti. Aimee Mann ei koskaan ollut Squeezen virallinen jäsen, mutta hän oli mukana solistina ja kitaristina useissa yhtyeen vuoden 1994 konserteissa. Thomas lähti kyseisenä vuonna ja hänen tilalleen saatiin sessiorumpali Andy Newmark. Carrackin lähdettyä Metcalfe palasi hetkeksi yhtyeeseen joillekin livekeikoille.Newmarkin korvasi The Waterboysissa ja China Crisisissa soittanut Kevin Wilkinson, joka ei ollut sukua basisti Keithille. Difford, Tilbrook ja Wilkinsonit levyttivät vuonna 1995 pitkäsoiton Ridicilous, jolta yhtyeen kotimaassa poimittiin kolme pientä singlemenestystä; This Summer, Electric Trains ja Heaven Knows. Niistä viimeksi mainittu oli samaisena vuonna mukana Angelina Jolien tähdittämässä elokuvassa Hackers. This Summerin remiksattu versio nousi vuonna 1996 singlelistalla sijalle 32 originaalin saavutettua edellisenä vuonna sijan 36. Menestyksestä huolimatta A&M tiputti Squeezen jälleen loppuvuodesta 1996. Ridicilousin julkaisun jälkeen Don Snow palasi yhtyeen kiertuekosketinsoittajaksi, mutta vuoteen 1997 mennessä Squeezen line up käsitti enää Diffordin ja Tilbrookin. Kyseisenä vuotena duo julkaisi Squezen nimellä hyväntekeväisyyssinglen Down in the Valley. Kyseistä kappaletta ja tulevia Squeezen julkaisuja varten Tilbrook oli perustanut yhtiön Quixotic, joka julkaisi myös muiden artistien levyjä. Vuoden 1998 pitkäsoitolla Domino soitti kvintetti, jolla Dufordin ja Tilbrookin lisäksi olivat mukana basisti Hilaire Benda, aikaisemmin Del Amitri – yhtyeeseen kuulunut rumpali Ashley Soan sekä yhtyeeseen palannut kosketinsoittaja Christopher Holland. Kyseistä line upia täydensi usein keikoilla kitaristi/laulaja Nick Harper. Tammikuussa 1999 vain päiviä ennen suunniteltua kiertuetta Difford ilmoitti pitävänsä taukoa yhtyeestä. Hänen viimeinen keikkansa Squeezen riveissä oli Leicesterissä, Englannissa. Yhtye jatkoi Tilbrookin johtamana kvartettina ja syksyllä Hollandin tilalle tuli Tilbrookin vanha biisintekokumppani Chris Braide. Viimeisen keikkansa siltä erää Squeeze soitti 27. marraskuuta 1999 Aberneesissa, Skotlannissa ja sen jälkeen Difford ja Tilbrook kulkivat musiikillisesti omia teitään.

 Vuonna 2003 kaksikko työskenteli pitkästä aikaa yhdessä kappaleessa Where I Can Be Your Friend, joka julkaistiin Tilbrookin hyvän vastaanoton saavuttaneella toisella sooloalbumilla Transatlantic Ping Pong. Seuraavana vuonna kaksikko työskenteli musiikkijournalisti Jim Druryn kanssa. Tuloksena oli kirja Squeeze:Song by Song. Alkuvuodesta 2007 ilmoitettiin Diffordin ja Tilbrookin kasaavan Squeezen uudestaan  ja tekevän sarjan keikkoja. Samalla mainostettiin Universalin ja Warnerin uudelleen julkaisemaa yhtyeen backkatalogia sekä uutta kokoelma-albumia Essential Squeeze. John Bentley palasi basistiksi sitten vuoden 1985 ja kokoonpanon täydensivät Tilbrookin kiertuebändin The Fluffersin kosketinsoittaja Stephen Large ja rumpali Simon Hanson. Ensimmäinen konsertti täydellä miehityksellä sitten vuoden 1999 soitettiin Deptfordissa 12. heinäkuuta 2007. Kyseessä oli lämmittelykeikka ennen elokuista Yhdysvaltain-kiertuetta, jolla Squeezea lämmitteli esimerkiksi Cheap Trick. Samaisen vuoden marraskuussa ilmestyi livelevy Five Live:On Tour in America, joka sisälsi 19 kappaletta. Konsertteja tv-esiintymisiä Squeeze soitti kotimaassaan ja Yhdysvalloissa myös vuosina 2008–2010. Maaliskuussa 2010 PRS for Music kunnioitti yhtyettä perintöpalkinnolla. Kyltti pystytettiin Lontoon Greenwichin tanssisaliin, jossa Squeeze oli soittanut debyyttikeikkansa.Spot the Difference – kiertue alkoi kyseisen vuoden heinäkuussa Yhdysvalloista ja jatkui marras-joulukuussa yhtyeen kotimaassa. Jo elokuussa oli julkaistu samanniminen cd, joka sisälsi uudelleen levytettyjä versioita Squeezen hiteistä. Kyseisen vuoden syyskuussa Stephen Largen korvasi Steve Nieve. Nievestä tuli yhtyeen täysvaltainen jäsen muutamaksi kuukaudeksi, joiden jälkeen Large palasi jälleen Squezeen. Kyseinen line up jatkoi konsertointia vuosina 2011–2012. 20 kappaleesta koostunut konserttitaltiointi Live at Fillmore julkaistiin iTunesissa ja rajoitettuna painoksena valkoisena tuplavinyylinä huhtikuussa 2012. Vuoden 2012 Britannian-kiertueellaan Squeeze äänitti jokaisen konsertin ja myi kyseisiä äänityksiä. Mainittujen liveäänitteiden bonuksena seurasi neljä uutta kappaletta sisältänyt bonusep Packet of Four. Kyseessä olivat Squeezen ensimmäiset uudet studioäänitykset 14 vuoteen. Syksyllä 2014 Difford ja Tilbrook esiintyivät duona Britanniassa pienemmissä keikkapaikoissa. Edelleen kokonaisena yhtyeenä toiminut Squeeze soitti festivaalikeikkoja vuosina 2014–2015 ja jälkimmäisen vuoden syksylle ajoittui Britannian-kiertue. John Bentley soitti viimeisen keikkansa yhtyeessä 24. heinäkuuta mainittuna vuonna ja hänen paikkansa ottanut Lucy Shaw oli aikaisemmin vaikuttanut Tilbrookin taustayhtyeessä The Fluffersissa.
Vuodesta 2008 lähtien Duford ja Tilbrook ovat tuoneet esiin uudesta tuotannosta koostuvan Squeezen pitkäsoiton. Tammikuussa 2010 kaksikon ilmoitettiin viettävän osan tulevasta kesästä Italiassa kirjoittaen uusia kappaleita. Marraskuussa 2013 Tilbrook ilmoitti haastattelussa, että levytys tulisi tapahtumaan tammi-maaliskuussa 2014. Kyseiset äänityssessiot eivät kuitenkaan toteutuneet ja niiden sijaan Tilbrook julkaisi sooloalbuminsa Happy Endings. Samoihin aikoihin Squeezen ilmoitettiin vastaavan musiikista BBC:n draamassa Cradle to Grave, joka perustui Danny Bakerin omaelämäkertaan Going to Sea in a Sieve. Kappale Cradle to Grave debytoi Squeezen vuoden 2013 kiertueella. Huhtikuussa 2015 Duford ilmoitti kuunnelleensa ensimmäisen miksauksen uudesta albumista. Heinäkuussa Squeeze ilmoitti albumin edenneen masterointivaiheeseen. Virallisen julkaisunsa uusi pitkäsoitto Cradle to Grave sai toinen lokakuuta 2015. Jo elokuun lopussa oli julkaistu rajoitettu 1000 kappaleen painos yhtyeen oman Love Recordsin kautta. Heinäkuussa 2017 yhtye ilmoitti tekevänsä kiertueen Yhdysvalloissa kahden miehistövaihdoksen kera. Lucy Shawn tilalla basistina kuultiin Yolanda Charlesia ja lisäksi yhtyeen lineupia täydensi perkussionistina ja taustalaulajana Dirty Vegas -yhtyeen johtohahmo Steve Smith. Vuonna 2018 Squeeze ilmoitti tekevänsä kiertueen Australiassa ja oli myös aikeissa levyttää uuden albumin. Elokuussa 2017 yhtye ilmoitti 15:n studioalbuminsa kantavan nimeä The Knowledge. Uutta albumia edelsi single Innocence in Paradise ja itse pitkäsoitto ilmestyi 13. lokakuuta 2017.