Lauantain pitkä:Brittiläisen hardrockyhtyeen keskeinen säveltäjä/kitaristi

23. huhtikuuta 1960 syntynyt ja kahdeksas tammikuuta 1991 edesmennyt Stephen Maynard Clark oli englantilaismuusikko, joka muistetaan ensisijaisesti hardrockyhtye Def Leppardin soolokitaristina ja keskeisimpänä biisintekijänä. Clark menehtyi alkoholimyrkytykseen. Vuonna 2007 hän saavutti yhdennentoista sijan Classic Rock -lehden sadan villeimmän kitarasankarin listalla. Clark syntyi ja varttui Hillsboroughissa, eteläisessä Yorkshiressa Sheffieldin esikaupunkialueella. Hän osoitti kiinnostusta musiikkia kohtaan jo nuorena ja osallistui kuusivuotiaana Cliff Richardin ja The Shadowsin konserttiin. Ensimmäisen kitaransa Clark sai 11-vuotiaana. Hän ehti opiskella vuoden klassisen kitaran soittoa ennen kuin kuuli Led Zeppeliniä ystävänsä kotona. Koulusta päästyään Clarken ensimmäinen työpaikka oli insinöörifirma nimeltä GEC Traction, jossa hän työskenteli sorvaajana. Clark oli suorittanut kolme vuotta nelivuotisesta harjoittelustaan, kun Def Leppard solmi levytyssopimuksen Phonogram Recordsin kanssa. Ennen liittymistään Def Leppardiin vuonna 1978 Clark soitti Sheffieldissä covereita yhtyeessä Electric Chicken. Näihin aikoihin hän tapasi teknisessä koulussa Def Leppardin alkuperäisen kitaristin ja perustajajäsenen Pete Willisin. Tämä löysi Clarkin lukemasta kitarakirjaa ja kun selvisi, että Clark soitti, Willis pyysi tätä koesoittoon Def Leppardille. Yhtye oli nimittäin aikeissa täydentää kokoonpanoaan toisella kitaristilla. Clark ei ilmaantunut paikalle, mutta Willis ja Leppardin solisti Joe Elliott törmäsivät häneen Judas Priestin keikalla ja Willis toisti kutsunsa. Tammikuussa 1978 Clark saapui Def Leppardin treenitilaan ja lunasti paikkansa yhtyeessä soittamalla Lynyrd Skynyrdin Free Birdin ilman muuta säestystä. Def Leppardissa vaikutusaikanaan Clark sävelsi 90 % yhtyeen musiikista. Hän jakoi soolokitaraosuudet Willisin kanssa ja sai lempinimen riffimestari. Pyromania-albumin äänitysten loppuvaiheessa Willis sai lähteä hänen paikkansa ottaneen Phil Collenin tieltä. Clark ja Collen muodostivat rytmi- ja soolokitaroinnin välillä vaihdelleen kitaristikaksikon.  Molemmat saattoivat soittaa sooloa tai rytmiä samassa kappaleessa. Clarkin ja Collenin erilaiset musiikilliset taustat vaikuttivat heidän ainutlaatuiseen kitaristisuhteeseensa. Clark osasi musiikin teorian ja hänen keskeisin vaikuttajansa oli Led Zeppelinin Jimmy Page. Collen oli kitaransoiton osalta itseoppinut ja kehitti nopean pikkaustekniikkansa kuuntelemalla Al Di Meolaa ja jazzkitaristeja. Clark soitti ensisijaisesti Gibson-kitaroita, mutta silloin tällöin myös Fender Stratocastereita esimerkiksi eräässä vuoden 1987 albumin Hysteria suurimmista hiteistä Love Bites niiden ainutlaatuisen soundin vuoksi. Kitaroiden osalta Clark mainitsi olleensa traditionalisti. Kuollessaan hän omisti noin 75 kitaraa. Vaikka Clarkin nimi mainittiin useissa Def Leppardin vuonna 1992 ilmestyneen albumin Adrnenalize biisintekokrediiteissä, hän ei juurikaan ehtinyt osallistua kyseisen pitkäsoiton levytykseen. Clarkin ja Collenin yhteistyötä albumilla edustaa kappale White Lightning. Def Leppardin suosio oli suurimmillaan Clarkin yhtyeessä vaikuttamisen aikana. Kuollessaan Clark oli puolen vuoden virkavapaalla Def Leppardista.Hän menehtyi 30-vuotiaana. Clarkin veren alkoholipitoisuus oli huomattava ja lisäksi hänen verestään löydettiin morfiimia. Clark haudattiin Wisewoodin hautausmaalle Sheffieldin Loxleyssä. Tesla oli soittanut Def Leppardin lämmittelijänä Hysteria-kiertueella ja vuoden 1991 albumilleen Psychotic Supper yhtye levytti Clarkille omistetun kappaleen Song & Emotion (To Our Friend, Steve 'Steamin' Clark.)