Humble Pie:Go for the Throat
Kesäkuussa 1981 Atco Recordsin julkaisemana ilmestynyt Go for the Throat on brittiläisen rockyhtyeen Humble Pien joutsenlauluksi jäänyt albumi. Samalla se on yhtyeen pitkäsoitoista toinen, joka on työstetty kokoonpanolla, johon solisti/kitaristi Steve Marriottin ja rumpali Jerry Shirleyn lisäksi kuuluivat yhdysvaltalainen basisti Antohony "Sooty" Jones sekä aikaisemmin The Jeff Beck Groupissa vaikuttanut kitaristi/solisti Bobby Tench. Lisäksi mukana olivat aitoa R&B-tunnelmaa osaltaan mukanaan tuoneet taustavokalistit Marge Raymond, Dana Kral ja Robin Beck. Singleformaatissa albumilta julkaistiin uusi näkemys Small Facesin loppuvuodesta 1967 ilmestyneestä klassisesta singlehitistä Tin Soldier. Sen b-puolella oli Marriottin ja Tenchin yhteistyötä edustava ja kertosäkeensä osalta hienoisesti Humble Pien edeltäneen albumin On to Victory singlemenestystä Fool for a Pretty Face muistuttava Go for the Throatin nimikappale. Pikkulevyn sijoitus Billboardin listalla oli 58. Itse Go for the Throat -pitkäsoitto sijoittui albumilistalla parhaimmillaan kahta sijaa alemmaksi. Pitkäsoiton covertuotantoa edustavat sen avaava rivakka näkemys Elvis Presleyn All Shook Upista, Richard Supan käsialaa oleva ärhäkkä Restless Blood sekä pitkäsoiton päättävä, pätevästi versioitu, maittavaa urkutyöskentelyä sisältävä Aerosmith-cover Chip Away the Stone. Säyseästä pianointrostaan viriiliksi rockkappaleeksi kehittyvä ja Marriottin käsialaa oleva Teenage Anxiety lukeutuu albumin parhaaseen antiin. Marriottin yhdessä Shirleyn kanssa työstämä Keep It on the Island jatkaa rockpainotteisesti svengaten ja onnistuneella taustavokalisoinnilla kokonaisuutta rikastaen. Driver kiristää tahtia edustaen tiukkuudessaan ja Marriottin raaoissa vokaalisuorituksissa lähes hardrockia. Marriottin ja Shirleyn työstämä Lotte and the Charocal Queen löytää kaivattavan svengaavan ytimensä. Humble Pie konsertoi Go for the Throat- albumin tiimoilta, mutta Marriottin sairastuttua loput konsertit jouduttiin perumaan. Pian tämän jälkeen Humble Pie sai lähteä Atco Recordsilta ja yhtye lopetti toimintansa pian tämän jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti