Slade:Sladest
Polydorin syyskuun lopussa 1973 julkaisema Sladest on kyseisen vuosikymmenen alkupuolella huippusuositun Slade-yhtyeen tuotannosta kasattu kokoelma-albumi. Se saavutti hopealevyn jo ilmestymiskuussaan ja pysytteli listoilla 24 viikon ajan. Kultalevyksi Sladest myi yhtyeen kotimaassa Britanniassa ilmestymisvuotensa marraskuussa. Yhdysvalloissa Sladest ilmestyi Reprisen julkaisemana hieman erilaisella kappalevalikoimalla ja albumi saavutti Billboardin listalla sijan 129. Vuonna 1973 Slade oli eräs Britannian suosituimmista yhtyeistä saavutettuaan kolmen kuukauden aikana kaksi listakärkeen noussutta singleä; Cum On Feel the Noize ja Skweeze Pleeze Me. Kumpikin mainituista kappaleista nousi suoraan ykkössijalle ja vastaavaan oli pystynyt ainoastaan Beatles vuoden 1969 singlemenestyksellään Get Back. Pian Skweeze Pleeze Men julkaisun jälkeen Sladen rumpali Don Powell joutui vakavaan auto-onnettomuuteen heinäkuussa 1973. Powellin kriittisestä tilasta ja yhtyeen epävakaasta tulevaisuudesta huolimatta rumpali kykeni toipumaan. Nauhoittaessaan seuraavaa albumiaan Old New Borrowed and Blue Slade päätti julkaista välillä kokoelma-albumin suosionsa säilymisen varmistaakseen. Sladest julkaistiin samanaikaisesti yhtyeen uuden singlen My Friend Stan kanssa. Koko Euroopassa ja kauempanakin menestyksekkääksi osoittautunut kokoelma saavutti kultalevyn 200 000 kappaleen myynnillään. Viihdyttyään albumilistan kärjessä kolmen viikon ajan julkaisunsa jälkeen Sladest palasi ykkössijalle vielä tammikuun puolivälissä 1974 Merry Xtmas Everybody-singlen menestyksen vanavedessä. Sladestin nimeksi kaavailtiin aluksi Best of Sladea. Sen 14 kappaleesta kahdeksan edusti yhtyeen siihenastisia singlemenestyksiä ja viisi kappaletta oli ajalta ennen yhtyeen lopullista kaupallista läpimurtoa vuonna 1971. Yhdysvaltain-painoksella kappaleita oli ainoastaan kymmenen ja tuotanto sisälsi kahdeksan singlehittiä sekä tuoreimman neljäviitosen My Friend Stan/My Town molemmat puolet. Cd-formaatissa Sladest julkaistiin ensiksi Japanissa vuonna 1988. Britannian ja Euroopan-julkaisut olivat vuorossa viisi vuotta myöhemmin. Vuonna 2011 albumista ilmestyi Salvon julkaisema remasteroitu versio. Se sisälsi neljä bonuskappaletta, joista yksi oli ennenjulkaisematon studioversio Hear Me Callingista. Sladest saavutti myönteiset arvostelut jo ilmestyttyään. Esimerkiksi Rolling Stonen Ken Barnes nimesi sen vuoden parhaaksi rockalbumiksi. AllMusicin Paul Tinellin kirjoittamassa retrospektiivisessä arviossa Sladestin mainittiin sisältävän kaiken sen materiaalin, joka helpotti yhtyettä myymään tonneittain levyjä ja täyttämään areenat Britanniassa. Vuonna 2003 Spin sisällytti Sladestin essentiaalin glamrockin oppaaseensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti