tiistai 19. kesäkuuta 2018

Keskiviikon klassikko:Irlantilaiskitarisin 80-luvun studiolevytysten onnistunut avaus

Rory Gallagher:Jinx

Irlantilaiskitaristi Rory Gallagher kuulostaa varsin inspriroituneelta vuonna 1982 ilmestyneellä, raaempaa tuotantoa edustavalla ja järjestyksessään yhdeksännellä studioalbumillaan Jinx. Irlantilaisen työn sankarin kokoonpanoa olivat tuossa vaiheessa täydentäneet uusi rumpali Brendan O' Neill ja kosketinsoittaja Bob Andrews. Pitkäsoiton avauskappaleet Big Guns ja Bourbon ovat rivakoita rocksivalluksia, joissa Rory loistaa niin kitarariffien kuin sooloilun osalta kappaleiden tekstien käsitellessä amerikkalaisia ganstereita. Jinx sisältää myös kaksi Roryn parhaimmistoon lukeutuvaa ja vähemmän tunnettua kappaletta. Albumin nimiraita on instrumentaatioltaan varsin rikas, sillä se sisältää  saksofoni-osuuden, tom tom- rummutusta sekä Roryn omaa pätevää huuliharpismia. Easy Come Easy Go on tyylitajuinen bluesballadi, jossa Gallager pääsee loistamaan niin sähköisen kuin akustisen kitaran varressa. Roryn tiukat laulusuoritukset saavuttavat Jinxillä aikaisemmin kuulemattoman syviä emotionaalisia tasoja. Ligtning Slimsin käsialaa oleva, akustisesti versioituva ja Jinxin vuonna 2000 ilmestyneellä cd-versiolla julkaistu  Nothing but the Devil tuo esiin Gallagherin deltajuuret ja hänen kykynsä slidekitaristina. Louisiana Redin ohjelmistosta poimittu Ride On Red, Ride On on rivakka bluespala, jonka kohokohdaksi muodostuu sähköinen slidesoolo. Jopa hittipotentiaalia omaavalla raidalla Signals on kitaralatauksensa lisäksi tarjottavanaan suorastaan oivaltavaa melodisuutta. Jinxin cd-versiolla päivänvalon nähnyt toinen bonuskappale Lonely Mile jäi aikarajoitusten vuoksi pois Jinxin originaalilta albumiversiolta. Se on pätevä lisäys Roryn keskitempoisten rockkappaleiden kataloogiin. Jinxin vuonna 2000 ilmestynyt uusintapainos oli merkittävä uudelleenjulkaisu, sillä albumi oli ollut pitkään varsin hankalasti saatavilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti