Tiistain tukeva:Kitaristi ja biisintekijä kahdessa keskeisessä brittiyhtyeessä

26. kesäkuuta 1955 syntynyt Michael Geoffrey, eli Mick Jones on brittiläinen muusikko, solisti ja lauluntekijä. Ensisijaisesti hän identifioituu The Clashin kitaristiksi, toiseksi solistiksi ja perustajäseneksi sekä biisintekijäksi. Jones vaikutti kyseisessä brittipunkin peruskivessä vuoteen 1983 saakka. Sen jälkeen hän perusti yhtyeen Big Audio Dynamite Don Lettsin kanssa.Viimeksi Jones on soittanut Tony Jamesin kanssa yhtyeessä Carbon/Silicon ja kiertänyt maailmaa Gorillaz-yhtyeessä. Sen vuonna 2010 ilmestyneen albumin Plastic Beach nimikappaleessa olivat mukana niin Jones kuin Paul Simonon ja kaksikko oli mukana myös albumin tiimoilta tehdyillä keikoilla.  Loppuvuodesta 2011 Jones teki musiikillista yhteistyötä Pete Wylien ja The Farm-yhtyeen jäsenistön kanssa The Justice Tonight Bandissa. Lontoon Wadsworthissa syntyneen Jonesin isä oli walesilainen ja äiti Venäjän juutalainen. Hän vietti runsaasti lapsuusaikansa Etelä-Lontoossa äidinpuoleisen isoäitinsä Ree Dezanskyn kanssa. Strand Schoolin jälkeen Jones siirtyi musiikkiorientoituneena taidekouluun. 1970-luvun alussa Jones alkoi saavuttaa huomiota glamrockyhtyeensä The Delinquentsin kitaristina. Hieman myöhemmin tavattuaan Tony Jamesin Jones perusti protopunkyhtyeen London SS. Vuoteen 1976 mennessä yhtye oli lopettanut toimintansa ja sen jäljelle jääneet jäsenet Jones, Paul Simonon ja Keith Levene etsivät uutta musiikillista suuntaa. Jonesin ollessa 21-vuotias Bernie Rhodes esitteli hänet ja Paul Simononin Joe Strummerille Shepherd's Bushissa. Yhtye treenasi entisessä rautatievarastorakennuksessa Camden Townissa ja The Clash oli syntynyt. Soolokitaristin roolinsa lisäksi Jones oli yhtyeessä solistina ja biisintekijänä vuoteen 1983 ajoittuneeseen erottamiseensa saakka. Yksi Jonesin kirjoittamista kappaleista, Train in Vain, kertoi hänen suhteestaan The Slitsin kitaristiin Viv Albertineen. Jonesin täsmällisyyden puute vaikutti osaltaan keskeisesti hänen lähtöönsä The Clashista. Danny Garcian vuonna 2012 ilmestyneessä dokumenttielokuvassa ja kirjassa The Rise and Fall of The Clash Jones antoi harvinaislaatuisen haastattelun, jossa hän käsitteli The Clashin hajoamista ja  omasta yhtyeestään erotetuksi joutumista. Jones pääsi Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2003 The Clashin jäsenenä. Promotoidessaan vuonna 2013 The Clashin boxia Sound System Jones mainitsi yhtyeen mahdollisesti suunnittelemasta reunionista ennen Strummerin kuolemaa. Jonesin mukaan ainoastaan hän ja Strummer suhtautuivat reunioniin myönteisesti.The Clashistä lähtönsä jälkeen Jones oli yhtyeen General Public perustajäsen. Hänet on listattu yhtyeen vuonna 1984 ilmestyneen albumin All the Rage krediittitiedoissa viralliseksi jäseneksi. Jones jätti yhtyeen kesken kyseisen albumin levytyksen ja hänen paikkansa otti Kevin White. Whiten kuva nähdään albumin takakannessa Jonesin sijaan. Jonesin kitarointia kuullaan silti useissa albumin kappaleissa, kuten Billboardin listalla top 40:ään nousseella singlellä Tenderness. Vuonna 1984 Jones perusti yhtyeen Big Audio Dynamite elokuvaohjaaja Don Lettsin kanssa. Tämä oli ohjannut useita The Clashin musiikkivideoita ja myöhemmin dokumenttielokuvan Westway to the World. Seuraavana vuonna ilmestyi yhtyeen esikoisalbumi This Is Big Audio Dynamite, jolta voimakkaasta radiosoitosta pääsivät nauttimaan myös listoille nousseet singlet Medicine Show ja E MC. Big Audion kakkosalbumi No 10 Upping St merkitsi Jonesin ja Strummerin yhteistyön jatkumista. Kaksikko kirjoitti albumille useita kappaleita ja Strummer osallistui myös sen tuottamiseen. Mainitun yhteistyön jälkeen kaksikon tiet erkanivat pidemmäksi aikaa. Big Audio Dynamiten kolmas albumi Tighten Up Vol 88 sisälsi The Clashin Paul Simononin käsialaa olevan kansitaiteen. Sitä seuranneen albumin Megatop Phoenix jälkeen Jones uudisti yhtyeen kokoonpanon ja sen nimeksi tuli Big Audio Dynamite II. Kyseinen yhtye julkaisi albumin Globe. Siltä poimittu single Rush nousi listakärkeen Billboardin modernin rockin listalla sekä Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Vuonna 1994 yhtyeen kokoonpano muuttui jälleen ja se julkaisi albumin Higher Power nimellä Big Audio. Vuonna 1995 ilmestyi kokoelma-albumi Planet B.A.D. sekä uusi studioalbumi F-Punk, joka julkaistiin originaalilla Big Audio Dynamite-nimellä. Vuonna 1997 äänitettiin vielä uusi albumi Entering a New Road, mutta se julkaistiin ainoastaan verkossa, sillä yhtyeellä oli riitoja tuonaikaisen levy-yhtiönsä Radioactive Recordsin kanssa. Super Hits -niminen kokoelma yhtyeeltä julkastiin vielä vuonna 1999. Vuonna 2011 Big Audio Dynamite soitti reunion-keikkansa Lollapaloza-festivaaleilla. Vuonna 2002 Jones lyöttäytyi yhteen Generation X:ssä ja Sigue Sigue Sputnikissa soittaneen Tony Jamesin kanssa uudessa yhtyeesä Carbon/Silicon. Yhtye on konsertoinut sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa, soittanut hyväntekeväisyyskonsertteja ja julkaissut kolme albumia, joista tosin ainoastaan viimeinen, The News EP on fyysinen äänite. Big Audio Dynamiten tavoin Carbon/Siliconin tapana on rikkoa perinteinen lähestymistapa rock n' rolliin. Tammi-helmikuussa 2008 Carbon/Silicon soitti Lontoossa perjantai-iltaisin keikkoja, joilla vierailivat esimerkiksi Sex Pistolsin Glen Matlock ja Paul Cook sekä The Clashin Topper Headon. Tuottajana Jones on toiminut esimerkiksi Ellen Foleylle, Ian Hunterille ja The Libertinesille. Loppuvuodesta 2011 Jones suostui jälleen esittämään The Clashin kappaleita The Justice Tonight Bandin riveissä. Yhtyeen keikoilla ovat vierailleet esimerkiksi Billy Bragg ja Paul Simonon. The Justice Tonight Bandin lämmitellessä The Stone Rosesia yhtyeen reunion-kiertueella heinäkuussa 2012 Shane MacGowan vieraili The Justice Tonight Bandin keikalla Phoenix Parkissa. Vaihtoehtorockyhtye The Wallflowersin vuonna 2012 ilmestyneellä albumilla Glad All Over Jonesia kuullaan kitaristina ja taustavokalistina useissa kappaleissa. Rachid Tahan vuonna 2013 ilmestyneellä albumilla Zoom Jonesia kuultiin vierailijana Brian Enon kanssa. Jones myös konsertoi Rachid Tahan kanssa osana Zoom-projektia.