Yhdeksäs kesäkuuta 1934 syntynyt ja 21. tammikuuta 1984 edesmennyt Jack "Jackie" Wilson oli yhdysvaltalainen soulvokalisti. Wilson oli tenori ja hänen äänialansa kattoi neljä oktaavia. Lempinimellä Mr Exitement tunnettu Wilson oli eräs keskeisimmistä linkeistä rhythm and bluesin ja soulin välillä. Myös lavaesiintyjänä vakuuttanut Wilson oli eräs R&B:n ja rockin historian vaikutusvaltaisimmista ja dynaamisimmista solisteista. Uransa alkuvaiheessa Wilson oli yksi lauluyhtye Billy Ward & His Dominoesin jäsenistä. Hän siirtyi sooloartistiksi vuonna 1957 ja levytti yli 50 menestyssingleä, joiden tyylilajien kirjo kattoi R&B:n, popin, soulin, doo-wopin ja easy listening- musiikin. Kyseisten pikkulevyjen joukossa oli 16 R&B-listalla top teniin noussutta singleä, joista kuusi saavutti ykkössijan. Billboardin popsinglelistalla 14 Wilsonin singleä nousi top 20:een ja niistä kuusi ylsi kymmenen suosituimman joukkoon. Wilsonia voi pitää eräänä sukupolvensa vaikutusvaltaisimmista solisteista. Hän pääsi postuumisti Rock And Roll Hall of Fameen vuonna 1987. Rolling Stonen vuonna 2004 laatimalla sadan kaikkien aikojen artistin listalla Wilsonin sijoitus oli 69. Detroitissa, Michiganissa syntynyt Wilson, jonka isä oli laulaja-lauluntekijä Jack Leroy Wilson Sr, aloitti vokalisoinnin nuorella iällä. Teini-ikäisenä Jackie liittyi kvartettiin The Ever Ready Gospel Singers, josta muodostui suosittu esiintyjä alueen kirkoissa. Vaikka Wilson ei ollut erityisen uskonnollinen, hän piti laulamisesta. Sooloartistina Wilson esiintyi Lee's Sensation-nimisessä musiikkiclubissa. Seuraavaksi hän perusti yhtyeen The Falcons, jonka jäsenistöön lukeutui myöhemmin muun muassa Wilson Pickett. Kyseisessä yhtyeessä niin ikään mukana ollut Wilsonin serkku Levi Stubbs johti myöhemmin The Four Topsia. Kahdesta muusta Wilsonin serkusta, eli Hubert Johnsonista ja Levin veljestä Joe Stubbsista tuli myöhemmin The Contoursin jäseniä. Muut jäsenet liittyivät Hank Ballardin seuraksi osaksi The Midnightersia. Heistä Alonzo Tucker ja Billy Davis tulivat myöhemmin työskentelemään Wilsonin kanssa hänen soolourallaan. Tucker ja Wilson kirjoittivat yhdessä joitakin jälkimmäisen levytysrepertuaarin lukeutuneita kappaleita.
Johnny Otis-niminen agentti löysi Wilsonin ja kehotti häntä liittymään The Thrillers -yhtyeeseen. Levytettyään ensimmäisen versionsa Danny Boysta ja muutamia muita kappaleita Dizzy Gillespien yhtiölle Dee Gee Recordsille lempinimellään Sonny Wilson Billy Ward palkkasi Wilsonin vuonna 1953 kolme vuotta aikaisemmin perustamaansa yhtyeeseen The Dominoes. Onnistuneen koe-esiintymisensä myötä Wilson korvasi suositun solistin Clyde McPhatteryn, joka perusti oman yhtyeensä The Driftersin. Wilson omaksui runsaasti McPhatteryn laulutyylistä ja hänen keskeisistä musiikillisista diggauskohteistaan mainittakoon 40-luvun bluessolisti Roy Brown sekä Louis Jordan. Wilson vaikutti The Dominoesin solistina kolmen vuoden ajan ja tuona aikana yhtye saavutti kolme keskeistä singlemenestystä, jotka olivat tavanomaisesta poikkeava tulkinta popkappaleesta St. There of the Roses vuonna 1956 ja seuraavana vuonna ilmestyneet Stardust ja Deep Purple, joista ensin mainittu julkaistiin heinäkuussa ja jälkimmäinen lokakuussa. Jo samaisena vuonna Wilson siirtyi soolouralle ja hänet kiinnitettiin Decca Recordsin alamerkille Brunswickille. Wilsonin ensimmäisestä singlestä Reet Petite tuli välittömästi R&B-hitti, mutta kansainvälinen menestys kappaleesta muodostui vasta Wilsonin kuoleman jälkeen vuonna 1987. Loppuvuodesta 1957 ilmestynyt Lonely Teardrops nousi poplistalla seitsemänneksi ja R&B-listalla ykkössijalle. Yli miljoonan kappaleen myynnillään single myi kultalevyksi. Lavaesiintyjänä Wilson oli inspiraation lähteenä esimerkiksi James Brownille, Elvis Presleylle ja Michael Jacksonille. Televisiossa hän esiintyi esimerkiksi Ed Sullivan Showssa ja American Band Standissa. Hänet nähtiin myös rockelokuvassa Go Johnny Go, jossa Wilson esitti vuoden 1959 menestyslevyihinsä lukeutuneen kappaleen You Better Know It. 60-luvun puolella Wilson siirtyi kevyemmän levytysmateriaalin pariin, mutta menestystä riitti edelleen. Popballadi Night nousi listakärkeen ja The Midnightersin Alonzo Tuckerin kanssa kirjoitettu Baby Workout oli sekin parhaimmillaan viidentenä. Top ten-menestyksiä jatkoivat vuonna 1960 kahdeksanneksi noussut Alone At Last ja seuraavana vuonna yhdeksännen sijan tavoittanut My Empty Arms. Samana vuonna Wilson levytti tribuuttialbumin Nowstalgia...You Ain't Heard Nothing Yet Al Jolsonille. Vuosien 1964 ja 1966 välillä menestyssinglet olivat tiukassa, mutta Wilson levytti yhteisen albumin Count Basien kanssa ja duettoja R&B-artisti La VernBakerin ja gospellaulaja Linda Hopkinsin kanssa. Vuonna 1966 Wilson ryhtyi yhteistyöhön chicagolaisen soultuottaja Carl Davisin kanssa. (Your Love Keeps Lifting Me) Higher and Higher saavutti kuudennen sijan poplistalla vuonna 1967. I Get the Sweetest Feeling nousi ilmestyessään ainoastaan sijalle 34, mutta myöhemmin kappale on kohonnut Britanniassa kahdesti top teniin; vuonna 1972 ja 15 vuotta myöhemmin. Kappaleesta on tehty myös useita coverversioita, joista mainittakoon pikaisesti Edwin Starrin ja Erma Franklinin levytykset. The Funk Brotherseina tunnetut detroitilaismuusikot osallistuivat useisiin Wilsonin myöhemmän ajan levytyksiin. Hänen viimeinen suuri hittinsä oli vuonna 1972 ilmestynyt ja The Chi-Litesin taustavokalisoima You Got Me Walkin'. Wilson menehtyi 49-vuotiaana 21. tammikuuta 1984 keuhkokuumeen jälkeisiin komplikaatioihin. Hänet haudattiin Westlawn hautausmaalle lähelle Detroitia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti