Zoot oli australialainen poprockyhtye, joka aloitti toimintansa vuonna 1964 Adelaidessa, Etelä-Australiassa nimellä Down the Line. Vuonna 1968 yhtyeen nimeksi vaihtui Zoot ja seuraavana vuonna sen tukikohdaksi muuttui Melbourne. Yhtyeen vuonna 1970 levyttämä heavyrockvaikutteinen cover The Beatlesin Eleanor Rigbystä nousi kansallisella Go-Set -singlelistalla viiden suosituimman joukkoon, mutta yhtye lopetti toimintansa toukokuussa 1971. Zootin keskeisimpiin jäseniin kuuluivat myöhemmin Little River Bandin perustanut basisti Beeb Birtles ja sittemmin soolouraansa luonut ja tv-kuuluttajana vaikuttanut Darryl Cotton. Vuosien 1969 ja 1971 välillä Zootin soolokitaristina ja laulaja/lauluntekijänä vaikuttanut Rick Springfield muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1972 ja saavutti kansainvälistä kuuluisuutta sooloartistina, biisintekijänä ja näyttelijänä. Marraskuussa 2011 Zoot kokosi rivinsä Rick Springfield and Friends-risteilyllä. Cottonilla diagnosoitiin maksasyöpä toukokuussa 2012 ja hän edesmeni samaisen vuoden heinäkuussa. Vuoden 1964 aikana Plymptonin lukiota käyneet ystävät John D'Arcy, Gordon Rawson and Gerard Bertlekamp, joista viimeksi mainittu tultiin myöhemmin tuntemaan nimellä Beeb Birtles, alkoivat opetella aikakauden hittejä. Ted Higginsin täydennettyä yhtyeen kokoonpanon se otti nimekseen Times Unlimited. Aikaisemmin The Murmenissa vokalisoinut Darryl Cotton liittyi mukaan ja yhtyeen nimeksi vaihtui Down the Line The Holliesin Roy Orbisonin kappaleesta Go Go Go (Down the Line) levyttämän coverin mukaan. Yhtyeen coverohjelmistossa oli The Holliesin lisäksi The Movea, The Whota ja Small Facesiä. Down the Line keikkaili Adelaiden clubeissa ja saavutti kannatusta paikallistasolla. Toukokuussa 1967 myös nousevaa solistia John Farnhamia manageroinut Darryl Sambell käytti Down the Linea taustamuusikkoina demonauhoituksilla, jotka varmistivat Farnhamille levytyssopimuksen EMI Recordsin kanssa. Farnhamin kanssa työstettyjen nauhoitusten jälkeen Down the Linea lähestyivät adelaidelaiset promoottorit Alan Hale ja Doc Neeson, jotka kehottivat yhtyettä vaihtamaan nimekseen Zootin. Yhtyeen keikkasettiin sisältyi tässä vaiheessa jo jonkin verran omaa tuotantoa ja vuoden 1968 alussa Zoot päätti muuttaa Melbourneen. D’ Arcy ei halunnut lähteä ja hänen paikkansa yhtyeen kitaristina otti Steve Stone. Elokuuhun 1968 ajoittuneen muuton jälkeen Zootin manageroinnista vastasivat Wayne de Gruchy ja Tony Knight. Levytyssopimus solmittiin Columbia Records/EMI Musicin kanssa ja ensimmäinen single oli David Mackayn tuottama Jackie Lomax-cover You’d Better Get Goin’ Now. Higgins ja Stone palasivat Adelaideen ja heidän paikkansa ottivat samaisen vuoden syyskuussa aikaisemmin Third Partyssa rumpaloinut Rick Brewer ja soolokitaristi Roger Hicks. Kolmas syyskuuta 1968 de Gruchy kutsui musiikkimediaa itsensä ja Knightin yhteisesti omistamaan Berties-diskoteekkiin, jossa Zootin esikossingleä promottiin. Joulukuuhun mennessä Zootin managereiksi olivat vaihtuneet myös Farnhamin ja the Masters Apprenticesin manageroinnista vastanneet Samwell ja Jeff Joseph. Zootin toinen single, tammikuussa 1969 ilmestynyt 1x2x3x4 saavutti Go Set- top 40-listalla sijan 32. Radiosoiton lisäksi Zoot esiintyi säännöllisesti paikallisessa tv:n popmusiikkohjelmassa Uptight! Yhtyeen kolmas single Moty and Me oli Go-Setsin kirjoittajan Ian Meldrumin tuottama ja se saavutti kesäkuussa sijan 33. Kesäkuussa 1969 Zoot äänestettiin Go-Setin popäänestyksessä suosituimmaksi yhtyeeksi. Heinäkuuhun ajoittui kiertue itävaltioissa Ronnie Burnsin, The Sectin ja Jon Blanchfieldin kanssa. Syyskuussa 1969 Hicks liittyi The Avengersiin ja hänen paikkansa otti aikaisemmin yhtyeissä Icy Blues, Moppa Blues Band ja Wickedy Wak soittanut Rick Sprinfield. Samassa kuussa Zoot osallistui muiden australialaisyhtyeiden kanssa Operation Starlit-kiertueelle, josta muodostui yleisömenestys, mutta silti taloudellisesti katastrofi. Lokakuussa 1969 ilmestyi Zootin seuraava single About Time/Sha La La, jota seuraavan vuoden huhtikuussa seurasi Hey Pinky. Raakaa kitarointia edustanut single ei saavuttanut listasijoitusta. Heinäkuussa 1970 ilmestynyt yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto Just Zoot saavutti Australian Kent Music Report -listalla sijan 12. Samaisen vuoden elokuussa Zoot sijoittui The Flying Soundsin jälkeen toiseksi Hoadleyn Battle of the Sounds -kilpailussa. Zootin joulukuussa 1970 julkaisemasta Beatles-coverista Eleanor Rigby muodostui yhtyeen suosituin single, joka saavutti neljännen sijan seuraavan vuoden maaliskuussa. Top 40:ssä kappale pysytteli 20 viikon ajan ja siitä muodostui vuoden 12:ksi suosituin single. Seuraava single, huhtikuussa 1971 ilmestynyt The Freak/Evil Child edusti niin ikään hardrockia ja nousi top 30:een. Eleanor Rigbyn saavuttaman suosion myötä RCA osoitti kiinnostusta tuoda Zootin levyttämään Yhdysvaltoihin, mutta yhtyeellä oli hankaluuksia työlupiensa kanssa ja Rick Springfieldiä houkuteltiin soolouralle. Muiden pettymysten ja turhautumisten seurauksena Zoot lopetti toimintansa toukokuussa 1971. Go-Setin heinäkuussa 1971 julkistamassa popäänestyksessä Zoot oli toiseksi suosituin yhtye Daddy Coolin jälkeen ja Eleanor Rigby suosituin single. Loppuvuodesta 1971 EMI/Columbia julkaisi yhtyeeltä kokoelma-albumin Zoot Out. Zootin lopetettua toimintansa Birtles ja Cotton muodostivat lähes heti duon Darryl and Beeb. Nimeksi vaihtui Frieze vaateyhtiö Frieze Brothersin sponsoroinnin myötä. Syyskuussa 1971 Sparmac Records julkaisi singlen Feelings ja Warner Brothers kesäkuussa 1972 albumin BC, jolla soittivat studiomuusikot. Friezen lopetettua toimintansa toukokuussa Cotton muutti Yhdysvaltoihin Birtlesin liittyessä aikaisemmin nimillä Allison Gros ja Dummond toimineeseen yhtyeeseen Mississippi. Vastaavasti Mississippistä muodostui vuonna 1975 Little River Band. Springfield solmi niin ikään levytyssopimuksen Sparmacin kanssa. Lokakuussa 1971 ilmestynyt esikoissingle Speak to the Sky saavutti Kent Music Reportin listalla kuudennen sijan. Sparmacin omistaja Robie Porter vaikutti lisäksi Springfieldin tuottajana ja managerina.Nauhoitettuaan Lontoossa esikoisalbuminsa Beginnings Springfield muutti Yhdysvaltoihin kesän 1972 aikana. Hän on saavuttanut kansainvälistä menestystä sooloartistina, biisintekijänä ja näyttelijänä ja on jatkanut levytyksiään. Brewer on vaikuttanut rumpalina yhtyeissä Cashbox, Bootleg, Whole Man ja l’ Tambu. Vuonna 1976 hän liittyi The Ferretsiin, jonka tuotannosta kappale Don’t Fall in Love saavutti toisen sijan Kent Music Report-listalla. Brewerin muihin yhtyeisiin ovat lukeutuneet Jim Keaysin Southern Cross, The Motivators ja Greg Baker’s Blues Party. 5.- 10. marraskuuta 2011 Zootin kokoonpano Springfield, Birtles, Cotton ja Brewer teki reunionin Rick Spingfield and Friends -risteilyllä Carnival Destinyllä Miamissa. Vuonna 2013 Fanfare Records julkaisi kyseisistä konserteista kasatun konserttitaltioinnin Live- The Reunion. Denny Catton menehtyi maksasyöpään 27. heinäkuuta 2012. Vuonna 2018 Zootilta ilmestyi antologia Archaeology, jolle sisältyy myös uusi levytys kappaleesta Living in a Northern Town. 24. kesäkuuta 2024 Zootilta ilmestyi single That Was Then.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti