Keskiviikon klassikko:Kotimaisen rock n' rollin kiistaton merkkipaalualbumi

 Hurriganes:Roadrunnner

Vuoden 1974 jouluksi ilmestynyt Hurriganesin kakkospitkäsoitto Roadrunner on  kotimaisen rockin kiistaton klassikkoalbumi, joka on ansainnut hypetyksensä. Kaiken kaikkiaan kyseessä voinee todeta olleen useiden onnistuneiden osatekijöiden summa:Laadukas kappalevalikoima, erinomainen Leif Mosesin äänitys ja Richard Stanleyn tuotanto sekä tyylitajuinen Risto Vuorimiehen käsialaa oleva kansi. Albumin kappalevalikoimasta todella tanakka avausraita It Ain’t What You Do kamppailee vahvasti kaikkien aikojen parhaan Hurriganes-biisin tittelistä esimerkiksi Albert Järvisen Hurriganesin parhaaksi albumiksi kohottaman 10/80– pitkäsoiton sekä esikoisalbumi Rock and Roll All Night Longin, ensimmäisen Ile Kallion kitaroiman Hurriganes-albumin Crazy Daysin ja vuonna 1978 ilmestyneen pienen mestariteoksen Hangerin muutaman tarkkaan valitun raidan kanssa. Freddy Cannonin alun perin jo vuonna 1959 levyttämä Talahassee Lassie versioituu erinomaisesti Albert Järvisen loistaessa kitaran varressa. Hey Groupie ei lukeutunut Remun henkilökohtaisiin suosikkeihin, mutta Cisse Häkkisen laulama The Phone Rang on pelkistyneisyydessään ja svengaavine sooloineen pieni mestariteos. I Will Stay poimittiin tanskalaisen teiniyhtyeen The Lollipopsin ohjelmistosta ja originaaliasussaan sen nimi oli I’ll Be Stay by Your Side. European Pop Juryn voittanut Get on ei syntynyt studiossa, toisin kuin legenda on kertonut. Kappaleen runko ja kertosäe olivat olemassa entuudestaan ja sitä oli soitettu ainakin soundcheck-kontekstissa. Instrumentaali In the Nude on väännös Glenn Millerin In the Moodista ja Hurriganesin näkemykseen on vaikuttanut The Shadowsin vuonna 1964 Dance with The Shadows- pitkäsoitolleen levyttämä versio.
Richard Stanleyn vokalisoima Mr X lukeutuu albumin parhaimmistoon ja Järvinen soitti siinä erään upeimmista suorituksistaan. Oowee Ooh-la on niin ikään todella tiukka rockrypistys, jossa Albert pääsi sooloilemaan pariinkin otteeseen. Little Richardin Slippin’ and Slidingia Aaltonen ja Järvinen olivat soittaneet jo aikaisemmin Kalevalan riveissä. Järvinen soitti kappaleessa slidekitaraa ja sen alkuriffi oli lainattu muun muassa Peter Greenin aikaisen Fleetwood Macin coveroimasta Otis Rushin kappaleesta Homework. Näkemys Elias McDaniellin alias Bo Diddleyn Roadrunnerista on todella rankka. Intro on tarkoituksellisesti kakofoninen, mutta kappaleen päästessä vauhtiin pääosassa on kaksi todella upeaa sooloa revittänyt Järvinen. Hurriganesin versioon vaikutti ensisijaisesti rujon brittiläisen rhythm and blues- yhtyeen The Pretty Thingsin vuonna 1965 ilmestyneelle esikoisalbumilleen mainitusta kappaleesta levyttämä näkemys.  Nopeasti timanttilevyksi myynyt Roadrunner toimi tienraivaajana kovalle kotimaiselle rockille, ja tähän mennessä albumia on myyty yli 170 000 kappaletta.  Englanninkieliset, jossakin mielessä Hurriganesin perintöä vaalineet tyylisuunnan keskeiset edustajat, joista mainittakoon esimerkiksi Peer Günt ja Melrose, antoivat kuitenkin odottaa läpimurtoaan runsaan kymmenen vuoden ajan.