Ratsia:Johanna Vuodet 1979-1981
Pihtiputaalta, Keski-Suomesta kotoisin ollut Ratsia edusti kahdella ensimmäisellä pitkäsoitollaan kenties kaikkien aikojen parhaiten toiminutta suomipunkkia. Laulaja/kitaristi/biisintekijä Jyri Honkavaaran luotsaama yhtye voitti vuoden 1979 Rockin SM-kilpailujen uuden aallon sarjan ja esikoissingle Lontoon skidit oli ansaitusti hitti ja sittemmin siitä on muodostunut eräs genrensä suurimmista klassikoista. Ennen virallisia levytyksiä Ratsialta oli tosin jo ehtinyt ilmestyä omakustannekasetti Kloonattu sukupolvi, joka sisälsi suuren osan sittemmin yhtyeen debyyttialbumilla julkaistuista kappaleista. Sillä oli tosin myös mukana covereina pitkäsoitolta löytymättömät Veltto Virtasen ja Moog Konttisen luotsaaman Virtanen-yhtyeen Rolls Royce sekä nimikappale Kloonattu sukupolvi, suomennos keskeisen irlantilaisen varhaisen punkrockyhtyeen Stiff Little Fingersin Alternative Ulsterista. Pian SM-kisavoittonsa jälkeen Ratsia teki yhteiskeikkoja Pelle Miljoona & 1980-yhtyeen kanssa ja samaisen vuoden syksynä ilmestynyt Ratsian nimeä kantava yhtyeen esikoisalbumi olikin yhtyeen kitaristin Rubberduck Jonesin, alias Nisse Poutasen tuottama. Mainittu pitkäsoitto on yleisesti kohotettu erääksi tyylilajinsa kotimaisista merkkipaaluista. Vahvan kokonaisuuden huippuhetkistä mainittakoon Yksin, Mä haluan RE-aktion, Päästäkää mut irti, Pikkuaikuinen, Me noustiin kellareistamme sekä New York Dollsille omistettu Kaatopaikan enkelit. Lainoja edustivat Honkavaaran keskeisimmän vaikuttajan The Clashin 48 Hoursin (48 tuntia) ja Stiff Little Fingersin Wasted Lifen (Ne ei haluu kuunnella) suomennokset. Alkuvuodesta 1980 ilmestynyt triplalivealbumi Metropolis sisälsi todella kovassa iskussa olleelta Ratsialta aina kymmenen biisiä, eli lähes pitkäsoiton verran materiaalia. Ratsian osuudessa pääpaino oli energisissä coverbiiseissä, joista mainittakoon The Damnedin New Rose, Iggy & The Stoogesin Raw Power sekä The Kingsmenin garageklassikko Louie Louie.
Vuoden 1980 puolella julkaistiin hieno single Tämä hetki ja tulevaisuus/Älä näytä, että pelkäät, jonka melodisella, Gösta Sundqvistin tuottamalla kakkospuolella kitarasoolosta vastasi kakkoskitaristi Juha Aunola. Singlen ykköspuoli oli Ari Taskisen tuottama ja sen Ratsia esitti vuoden 1980 aikana tv:ssä ohjelmassa Oi maamme, jossa nähtiin myös yhtyeen jäsenten haastatteluosuus. Samaisen vuoden syksyllä julkaistiin ilmestymisaikanaan turhan vähälle huomiolle jäänyt Ratsian kakkospitkäsoitto Elämän syke, jonka tuotannosta vastasi Vaavi-yhtyeen johtohahmo Kari Hipponen. Ratsia oli edistynyt soitannollisesti huomattavasti ja albumin voikin todeta edustaneen musiikillisesti uutta aaltoa. Sen huippuhetkistä mainittakoon Spector-rummutusta sisältänyt voimakas singlebiisi Täältä tulee yö, Ruumis ja sielu sekä klassikkotasoiset Päiviä ja öitä, lyriikaltaan pasifistinen Ei enkeleitä, todellinen positiivinen manifesti Täynnä elämää sekä varsin onnistunut nimiraita Elämän syke. Vuonna 1981 Ratsia muutti voimakkaasti musiikillista tyyliään. Basisti Rudi Lukkarisen tilalle tuli Kari Starck ja yhtyeen kokoonpanoa täydennettiin kosketinsoittaja Visa "Brandy" Ruokosella, joka oli aikaisemmin vaikuttanut Shadowplay-yhtyeessä ja ehtinyt vierailla jo Elämän syke- albumilla. Postpunkia edustanut ja vasta yhtyeen hajoamisen jälkeen vuonna 1982 ilmestynyt Ratsian kolmas pitkäsoitto Jäljet oli taltioitu osittain livenä, sillä sen pohjina käytettiin yhtä Aitoossa soitettua keikkaa.
Aika on kohdellut albumia hyvin ja singlenä julkaistujen kappaleiden Eilisen jälkeen ja Hiljaisuus lisäksi albumin parhaimmistoon lukeutuvat nimikappale Jäljet sekä Tulen saalis/Punainen kyynel. Ratsian hajoamisen jälkeen Rudi Lukkarinen, Juha Aunola ja rumpali Pasi Kuusjärvi jatkoivat solisti/kitaristi/biisintekijä Jussi Ketun kanssa Rudi-yhtyeessä, jolta muistetaan etenkin singlehitistään Taivas saa odottaa. Jyri Honkavaara julkaisi Johanna vuosille sisällytetyn soolosinglen Leija/Niele valoa, jonka ykköspuoli on versio Kirkan varhaisesta hitistä. 80-luvun aikana Honkavaara lisäksi mukana yhtyeissä Hefty Load, Innerspacemen ja Killer Poodles, joista yhdenkään ura ei lähtenyt toden teolla käyntiin. Rappioestetiikka kiehtoi liikaa ja valitettavasti surullisen hahmon ritariksi muodostunut Honkavaara menehtyi vuonna 1997 vain 37-vuotiaana. Pelkästään Ratsian kaksi ensimmäistä albumia riittäisivät kuitenkin nostamaan hänet suomalaisen rockin klassikoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti