perjantai 31. joulukuuta 2021

Lauantain pitkä:Brittipunkin kenties keskeisin edustaja

 The Clash oli Lontoossa vuonna 1976 perustettu englantilainen rockyhtye, jota voi pitää jopa originaalin brittipunkin keskeisimpänä edustajana. Yhtye vaikutti osaltaan myös post-punkiin ja uuteen aaltoon ja sen musiikissa oli elementtejä  esimerkiksi reggaesta, skasta, dubista sekä rockabillystä. Suurimman osan The Clashin toiminta-ajasta yhtyeen kokoonpanon muodostivat solisti ja rytmikitaristi Joe Strummer, soolokitaristi ja solisti Mick Jones, basisti Paul Simonon sekä rumpali Nicky "Topper" Headon. Vimeksi mainittu jätti yhtyeen vuonna 1982 ja Jones seuraavana vuonna. Puoliksi originaaleista jäsenistä koostunut The Clash jatkoi toimintaansa vuoden 1986 alkuun saakka. Kotimaassaan Britanniassa The Clash saavutti yleisön suosiota ja kriitikoiden arvostusta kahdella ensimmäisellä ja vuosina 1977 ja 1978 ilmestyneellä albumillaan The Clash ja Give 'em Enough Rope. Kotimaassa joulukuussa 1979 ja Yhdysvalloissa seuraavan vuoden tammikuussa ilmestynyt tupla-albumi London Calling saavutti suosiota myös viimeksi mainitussa. Kymmentä vuotta myöhemmin Rolling Stone valitsi London Callingin 80-luvun parhaaksi albumiksi. Vuonna 1980 ilmestynyt tripla-albumi Sandinista! muutti The Clashin soundia aikaisempaa kokeellisemmaksi ja vuonna 1982 ilmestynyt ja samalla yhtyeen legendaarisen kokoonpanon joutsenlauluksi jäänyt albumi Combat Rock sisälsi Yhdysvalloissa top teniin kohonneen singlen Rock the Cashbah. Itse pitkäsoitto saavutti siellä tuplaplatinaa. The Clash lopetti toimintansa ainoastaan viikkoja viimeisen albuminsa, vuonna 1985 ilmestyneen Cut the Crapin ilmestymisen jälkeen. Alkuvuodesta 2003 pian Joe Strummerin 22. joulukuuta 2002 tapahtuneen edesmenon jälkeen The Clash pääsi Rock and Roll Hall of Fameen yhtyeen originaalirumpali Terry Chimes mukaan lukien. Rolling Stonen vuonna 2004 laatimalla sadan kaikkien aikojen parhaan artistin listalla The Clash saavutti sijan 28. Ennen The Clashin perustamista yhtyeen tulevat jäsenet vaikuttivat jo aktiivisesti Lontoon musiikkiskenessä. Sittemmin taiteilijanimen Joe Strummer ottanut John Graham Mellor oli ollut solistin ja rytmikitaristin tehtävissä vuonna 1974 perustetussa pubrockyhtyeessä The 101'ers. Mick Jones vaikutti kitaristina protopunkyhtyeessä London SS, joka treenasi suurimman osan vuodesta 1975 soittamatta silti ainuttakaan keikkaa ja teki yhden demon. Paul Simonon ja Terry Chimes pyrkivät yhtyeen jäseniksi ilman tulosta. Topper Headon ehti vaikuttaa London SS:n rumpalina ainoastaan viikon ajan. London SS lopetti toimintansa alkuvuodesta 1976. Helmikuussa Jones todensi Sex Pistolsin konsertin ja tiesi kyseessä olevan oikean musiikillisen jutun. Hänen soittokumppaneikseen valikoituivat Simonon, Chimes sekä kitaristi Keith Levene. Uusi yhtye, jota manageerasi edelleen Bernard Rhodes, etsi edelleen solistiaan. Toukokuun lopussa Levene ja Rhodes lähestyivät Strummeria 101'ersin keikan jälkeen ja antoivat hänelle kaksi päivää aikaa päättää, liittyisikö hän mukaan uuteen yhtyeeseen. Jo vuorokauden päästä Strummerin päätös oli myönteinen. Treenattuaan Strummerin kanssa vajaan kuukauden The Clash soitti debyyttikeikkansa neljäs heinäkuuta 1976 The Black Swanissa, Sheffieldissä. Ainoastaan tunteja debyyttikeikkansa jälkeen Clash, Pistols ja monet muut keskeiset brittipunkin edustajat tsekkasivat Ramonesin konsertin Dingwalls-clubissa. 29. elokuuta 1976 The Clash ja The Buzzcocks soittivat Pistolsin lämmittelijöinä The Screen on the Greenissä. Syyskuun alussa Levene sai lähteä The Clashistä. 25. tammikuuta 1977 The Clash solmi levytyssopimuksen CBS:n kanssa. Yhtyeen debyyttisingle White Riot ilmestyi samaisen vuoden maaliskuussa ja esikoisalbumi The Clash kuukautta myöhemmin. Suorien omaa tuotantoa edustavien punkrypistysten lisäksi se sisältää coverin Junior Murvinin reggaekappaleesta Police and Thieves. Chimes lähti pian albumin levyttämisen jälkeen ja London SS:ssa kokeillut Nicky "Topper" Headon otti hänen paikkansa. Toukokuussa The Clash suuntasi White Riot-kiertueelleen, jolla olivat lisäksi mukana The Buzzcocks, Subway Sect, The Slits ja The Prefects. Headonin ensimmäinen levytys The Clashin kanssa oli single Complete Contol. Helmikuussa 1978 seurasi single Clash City Rockers ja kesäkuussa reggaevaikutteita hyödyntänyt White Man in Hammersmith Palais. Marraskuussa 1978 ilmestynyt ja ensisijaisesti Blue Öyster Cultin kanssa tekemästään yhteistyöstä tunnetuksi tulleen Sandy Pearlmanin tuottama yhtyeen toinen pitkäsoitto Give 'em Enough Rope nousi brittilistalla kakkossijalle ja saavutti myönteiset arviot. Albumista ei silti vielä muodostunut toivottua läpimurtoa Yhdysvalloissa. Single Tommy Gun saavutti brittilistalla sijan 19. ollen siihen mennessä The Clashin suurin singlemenestys. Sort It Out-kiertueella Britanniassa Clashin kakkosbändeinä soittivat The Slits ja The Innocents. Helmikuuhun 1979 ajoittui The Clashin ensimmäinen kiertue Yhdysvalloissa. Elo-syyskuussa yhtye nauhoitti Guy Stevensin tuottaman tupla-albumin London Calling, joka nousi brittien albumilistalla yhdeksänneksi. Vuonna 1980 The Clashin suunnitelmissa oli julkaista yksi single vuoden jokaisena kuukautena. Ideasta luovuttiin ja loppuvuodesta ilmestyi sitä vastoin aina 36 kappaleesta koostunut tripla-albumi Sandinista! Ainoana uutta tuotantoa edustaneena singlebiisinä vuoden 1980 ilmestyi Bankrobber. Vuonna 1981 julkaistiin single This Is the Radio Clash ja toukokuussa 1982 seurasi Glyn Johnsin tuottama albumi Combat Rock, jolta singleformaatissa ilmestyivät kappaleet Should I Stay or Should I Go ja Rock the Gasbah. Headon jätti yhtyeen vuonna 1982 ja Chimes otti jälleen hänen paikkansa. The Clash lämmitteli The Whon Yhdysvaltain-kiertuetta soittaen muun muassa New Yorkin Shea Stadiumilla. Chimes jätti yhtyeen alkuvuodesta 1983 ja samaisen vuoden syyskuussa Strummer ja Simonon antoivat Jonesille lähtöpassit. Nick Sheppard ja Vince White, joista ensiksi mainittu oli aikaisemmin vaikuttanut yhtyeessä The Continas, ottivat heidän paikkansa. Cut the Crap-albumin nauhoitukset olivat suorastaan kaoottiset ja yhtye hajosi pian mainitun pitkäsoiton nauhoitusten jälkeen. Maaliskuun alussa 1991 uudelleen julkaistusta Should I Stay Or Should I Gosta muodostui Britanniassa The Clashin ainoa listakärkeen kohonnut single. Vuonna 1999 Strummer, Jones ja Simonon olivat työstämässä The Clashin livealbumia From Here to Eternity sekä videokokoelmaa Westway to the World. Marraskuun puolivälissä Jones ja Strummer esittivät kolme The Clashin tuotantoon lukeutunutta kappaletta Joe Strummer and The Mescalerosin kanssa hyväntekeväisyyskonsertissa Lontoossa. Syyskuussa 2009 Jones ja Headon levyttivät Billy Braggin kanssa uusioversion alun perin The Clashin singlekappaleena ilmestyneestä Jail Guitar Doorsista. Britanniassa yhdeksäs syyskuuta ja Yhdysvalloissa päivää myöhemmin ilmestyi The Clashin 12 cd:stä koostunut boxi Sound System. Sen yhteydessä julkaistu dvd sisälsi myös runsaasti aikaisemmin julkaisematonta, yhtyeeseen liittyvää materiaalia. Kuudes syyskuuta 2013 Jones, Simonon ja Headon nähtiin BBC Radio 6 Music Showssa promoamassa perintöään ja Sound Systemin julkaisua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti