Kauko Röyhkä:Vaeltava vitsaus -Muistelmat osa 2
Kotimaisen rockin keskeisimpiin oman tiensä kulkijoihin lukeutuvan Kauko Röyhkän muistelmien ensimmäinen osa Marjatan poika, joka käsitteli hänen lapsuus- ja nuoruusvuosiaan, oli mitä mainioin. Muistelmien jälkimmäinen osa Vaeltava vitsaus kattaa Röyhkän elämän 80-luvun alkupuolelta aivan viime vuosiin saakka. 80-lukua käsittelevä osuus vie teoksesta reilun kolmanneksen, eli toistasataa sivua. Mainitulla ajanjaksolla on tarjottavanaan kirjan kiinnostavinta antia, mutta silti siitä muodostuu hienoinen pettymys. Mainitun vuosikymmenen aikana Röyhkä julkaisi Narttu-yhtyeensä kanssa esimerkiksi sellaiset tuotantonsa ytimeen lukeutuvat albumit kuin Lauralle, Pikku enkeli sekä Mieluummin vanha kuin aikuinen. Röyhkän tuonaikaisten keskeisten klassikkokappaleiden taustoista olisi teoksessa toivonut kerrottavan vuolaammin. Sitä vastoin kirja sisältää paikoin suorastaan hersyvää kerrontaa Röyhkän kanssa soittaneista muusikoista. Heihin lukeutuukin koko joukko merkittäviä musikantteja, kuten Heikki Tikka, Riku Mattila, Mats Hulden, Jari Paulamäki, Ari Vaahtera ja Tommi Viksten, vain muutama mainitakseni. Viittaukset muihin kotimaisen rockin edustajiin jäävät sitä vastoin melko niukoiksi, vaikka esimerkiksi Dingoon ja Popedaan liittyy hauskoja yksityiskohtia. Röyhkän 90-luvun alkua sävytti satanismi-kohu, joskin juuri mainitun ajan albumi Jumalan lahja lukeutuu artistin kyseisen vuosikymmenen tuotannon parhaimmistoon. Nykyaikaa lähestyttäessä Röyhkän ura kirjailijana alkaa muodostua hänen biisintekijän rooliaan merkittävämmäksi. Esimerkiksi vuonna 2003 ilmestyneestä kirjasta Miss Farkku-Suomi työstettiin myös elokuva. Röyhkän tuoreemmista levytyksistä erityisen keskeiseksi on muodostunut Riku Mattilan kanssa työstetty yhteinen albumi. Selkeästä kronologisuudestaan huolimatta Röyhkän muistelmien kakkososaa värittää tietynlainen anekdoottimaisuus, eikä hienoisesti setämäisiltä äijäilyiltäkään tekstissä täysin vältytä. Erityisesti 80-luvun osalta Röyhkän muistelmien toisella osalla on toki tarjottavanaan paljon kiinnostavaa, mutta kokonaisuutena vakuuttavaan ensimmäiseen osaan verrattuna Röyhkän muistelmien jälkimmäinen osa on työstetty pintapuolisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti