Lauantain pitkä:Lyhyen uransa aikana paljon aikaan saanut singer/songwriter

Seitsemäs joulukuuta 1942 syntynyt ja 16. heinäkuuta 1981 menehtynyt Harry Forster Chapin oli amerikkalainen laulaja ja lauluntekijä, jonka keskeisimpään tuotantoon lukeutuvat folkrockiksi tulkittavissa olevat kappaleet Taxi, W.O.L.D. sekä listakärkeen noussut Cats in the Cradle. Lisäksi hän tuli tunnetuksi humanitääristä työstään maailman nälänhädän lopettamiseksi. Vuonna 1987 hänelle myönnettiin postuumisti kongressionaalinen kultamitali humaanista työstään. Chapin syntyi New Yorkissa. Hän oli toinen perheen neljästä lapsesta, joihin lukeutuivat myös tulevaisuudessa työnsä musiikin parissa tehneet Tom ja Steve. Heidän isänsä Jim Chapin oli legendaarinen perkussionisti. Chapinin esivanhemmat olivat muuttaneet Englannista 1800-luvun loppupuolella. Harryn musiikillinen koulutus alkoi hänen laulaessaan Brooklynissa poikakuorossa. Siellä hän tapasi tenori John Wallacen, jonka ääniala kattoi viisi oktaavia. Myöhemmin Wallacesta tuli Chapinin basisti ja taustalaulaja. Teini-ikäisenä Harry aloitti esiintymiset veljiensä kanssa ja Jim liittyi joskus rumpuineen mukaan stagelle. Harryn ensimmäinen instrumentti oli kitaran sijaan trumpetti. Hän otti soittotunteja Greenwichin kuuluisassa House Music Schoolissa. Chapin valmistui Brooklynin teknisestä korkeakoulusta vuonna 1960.  Seuraavaksi hän opiskeli Cornellin yliopistossa, mutta ei suorittanut tutkintoa. Chapin suunnitteli uraa dokumenttielokuvien ohjaajana. Hän ohjasi vuonna 1968 elokuvan Legendary Champions, joka oli ehdolla palkinnon saajaksi. Vuonna 1971 Chapin alkoi keskittyä uraan musiikin parissa. John Wallacen, Tim Scottin ja Ron Palmerin kanssa Chapin aloitti esiintymiset New Yorkin musiikkiclubeissa. Veljiensä kanssa Chapin oli työstänyt menestymättä jääneen albumin. Hänen esikoissooloalbuminsa oli vuonna 1972 ilmestynyt Heads & Tales. Itse pitkäsoitto saavutti sijan 60., mutta siltä poimittu single Taxi nousi 24:ksi.

Chapin antoi  myöhemmin tunnustusta dj Jimmy Connorsille kyseisen singlen löytäjänä ja tämän ansiosta sitä soittivat Yhdysvalloissa myös Connorsin kollegat. Chapinin manageri Fred Kewley järjesti Chapinin veljeksille viiden viikon esiintymisen Greenwich Villagen Village Gatessa. Harry halusi toimia avausesiintyjänä, sillä täten hän uskoi pystyvänsä hankkimaan itselleen julkaisudiilin. Muutaman viikon kuluttua paikalle saapuivatkin Elektra Recordsin Jack Holzman ja Columbian Clive Davis. Chapin päätyi solmimaan sopimuksen yhtiöistä pienemmän, eli Elektran kanssa. Hän teki kyseisen ratkaisun siksi, että uskoi pienemmän yhtiön kiinnittävän enemmän huomiota hänen ainutlaatuiselle työlleen. Vielä samaisena vuotena ilmestynyt Chapinin kakkosalbumi Sniper and Other Lovesongs oli edeltäjäänsä pienempi menestys. Silti se sisälsi muun muassa Chapinin tuotannon anthemeihin lukeutuvan kappaleen Circle, josta The New Seekers sai coverillaan suuren hitin. Vuonna 1973 ilmestynyt Chapinin kolmas albumi Short Stories oli kohtuullinen menestys. Seuraavana vuonna julkaistu Verities & Balderdash oli huomattavasti edeltäjäänsä suurempi menestys. Itse ptkäsoitto nousi neljänneksi ja siltä poimittu, Chapinin vaimon kirjoittamaan runoon perustunut single Cats in the Cradle nousi aina listakärkeen. Kyseessä oli Chapinin uran ainoa listaykkössingle. Hän oli myös kirjoittajana ja esiintyjänä Broadway-musikaalissa What Made America Famous. Chapin vastasi myös musiikista ja lyriikoista Cotton Patch Gospelissa. Kyseessä oli Tom Keyn ja Russell Freyzin musikaali, joka pohjautui Clarence Jordanin kirjaan Cotton Patch Version of Matthew and John. Chapin Productions julkaisi sen Tom Chapinin tuottaman original castin soundtrackalbumin vuonna 1982. 

Chapinin ainoa hittisingle Britanniassa oli vuonna 1974 sijalle 34. noussut W.O.L.D. Yhdysvalloissa kappaleen menestystä juhlisti Jim Connors, joka osaltaan toimi sille inspiraation lähteenä. Dj:t, joiden oli helppo samaistua kyseiseen kappaleeseen ja sen eräänä teemana olleeseen ikääntymiseen ja sen tuomiin ongelmiin viihdeteollisuudessa. Lisäksi W.O.L.D. inspiroi esimerkiksi Hugh Wilsonia, joka loi sen pohjalta suositun dj:istä ja radiosta kertovan televisiosarjan WKRP in Cincinnati. Chapinin interaktio yleisönsä kanssa konserteissa oli huomattavaa. Esimerkiksi esiintyessään vuonna 1977 Penascolassa, Länsi-Floridan yliopistossa ainoastaan kontrabasistin säestämänä hän pyysi yleisöä mukaan taustalaulajiksi kappaleeseen Mr Tanner. Vuosikymmenen loppuun mennessä Chapinin sopimus Elektran kanssa oli tullut päätökseen, eikä levy-yhtiö tarjoutunut uusimaan sitä. Pyrkimys solmia sopimus Casablanca Recordsin kanssa epäonnistui ja Chapin päätyi yhden albumin mittaiseen sopimukseen Boardwalk Recordsin kanssa. Casablancan tavoin myös kyseinen yhtiö oli Neil Bogartin perustama. Boarwalkin julkaisema pitkäsoitto Sequel jäi Chapinin elinaikana hänen joutsenlaulukseen. Sen nimikappale oli jatko-osa hänen debyyttihitilleen Taxi, ja siinä olivat jälleen esillä samat henkilöhahmot kymmenen vuotta myöhemmin. Sequel nousi Taxia kaksi sijaa korkeammalle, eli saavutti sijan 22. Hot 100 –listalla se tosin viipyi kahta viikkoa lyhyemmän ajanjakson. Ne kappaleet, joita Chapin oli ollut työstämässä ennen kuolemaansa julkaistiin teema-albumina nimellä The Last Protest Singer.