Tiistain tukeva:Useasti versioitu Deep Purplen esikoishitti

Hush on yhdysvaltalaisen säveltäjän ja muusikon Joe Southin kirjoittama kappale, jonka ensimmäisestä levytysversiosta vastasi vuonna 1967 Billy Joe Roal. Hänen levytyksensä nousi Billboardilla sijalle 52. 28. lokakuuta -11. marraskuuta 1967 välisenä aikana ja saavutti Kanadassa sijan 45. South itse levytti Hushin vuonna 1968 ilmestyneelle toiselle albumilleen Games People Play. Deep Purple ja Kula Shaker saavuttivat hitit Hushista vuosina 1968 ja 1996 levyttämillään coverversioilla. Kappaleen outro on suoraan melodiasta, joka yhdistää bridgen takaisin The Beatlesin Sergeant Pepperillä kesäkuussa 1967 julkaiseman kappaleen A Day in the Life viimeiseen säkeistöön. Hushin kertosäe on muunnelma traditionaalista gospel-kappaleesta Hush Hush Somebody's Calling My Name. Sessiomuusikko Barry Bailey, josta tuli myöhemmin Atlanta Rhythm Sectionin soolokitaristi, on kitaristina Billy Joe Royalin Hushista levyttämällä versiolla. Siitä työstettiin myös promovideo, joka oli kuvattu nimettömäksi jääneen eteläisen rantakaupungin huvipuistossa ja kaupungin lähettyvillä. Brittiläisen hardrockin keskeisimpiin edustajiin lukeutuva Deep Purple levytti Hushista näkemyksen vuonna 1968 ilmestyneelle esikoisalbumilleen Shades of Deep Purple. Kappaleesta muodostui singleformaatissa yllätyshitti Yhdysvalloissa, missä se nousi parhaimmillaan neljänneksi syyskuussa 1968 ja Kanadassa Purplen versio oli parhaimmillaan kakkossijalla. Sitä vastoin yhtyeen kotimaassa Britanniassa kappale jäi lähes tyystin vaille huomiota. Alun perin Yhdysvaltain televisiossa  kappaleesta esitetty liveversio pääsi bonuskappaleeksi Shades of Deep Purplen vuonna 2000 ilmestyneelle cd-uudelleenjulkaisulle. Purplen 20-vuotisjuhlien kunniaksi yhtye levytti Hushin uudestaan vuonna 1988 ilmestyneelle livealbumilleen Nobody's Perfect. Mainittu versio julkaistiin myös singleformaatissa ja se saavutti brittilistalla sijan 62. ja oli U.S. Hot Mainstream Rock- listalla parhaimmillaan sijalla 44. Hush on yksi niistä neljästä alun perin Rod Evansin vokalisoimasta Deep Purplen kappaleesta, joita yhtye on esittänyt myös Ian Gillan solistinaan. Muut ovat Hushin tavoin Shades of Deep Purplelta löytyvä Mandrake Root, Neil Diamondin käsialaa oleva Kentucky Woman kakkosalbumilta The Book of Taliesyn sekä This Bird Has Flown kolmannelta pitkäsoitolta Deep Purple. Purplen Hush-versiointia kuullaan elokuvassa Bad Times El Royale ja lisäksi se pääsi mukaan Quentin Tarantinon vuonna 2019 valmistuneeseen elokuvaan Once Upon a Time in Hollywood. Muista Hushista levytetyistä coverversioista nostettakoon esiin Love Affair -yhtyeen vuonna 1968 albumilleen The Everlasting Love Affair taltioima näkemys.