Brittiläisen rockyhtyeen Atomic Roosterin perustivat aikaisemmin Crazy World of Arthur Brownissa soittaneet urkuri Vincent Crane ja rumpali Carl Palmer. Atomic Roosterin varsinaisen toiminta-ajan Crane oli ainoa kaikissa yhtyeen kokoonpanoissa vaikuttanut muusikko, joka kirjoitti myös suurimman osan yhtyeen tuotannosta. Atomic Roosterin historia on jaettavissa kahteen jaksoon:70-luvun alusta mainitun vuosikymmenen puoliväliin ja 80-luvun alkuun ajoittuneeseen kakkosvaiheeseen. Yhtye vaihtoi voimakkaasti tyyliään, mutta parhaiten se muistetaan 70-luvun alun raskaasta progressiivista rockia edustaneesta soundistaan, johon lukeutuivat myös yhtyeen singlemenestykset, sijan 11. saavuttanut Tomorrow Night ja neljänneksi kohonnut Devil's Answer, jotka molemmat edustavat vuosikertaa 1971. Vuonna 2016 Atomic Rooster teki paluun Cranen lesken suostumuksella kokoonpanolla, jossa on mukana kaksi yhtyeessä 70-luvulla vaikuttanutta muusikkoa. Jätettyään Crazy World of Arthur Brownin Cranen ja Palmerin oli tarkoitus tehdä musiikillista yhteistyötä Brian Jonesin kanssa, mutta tämä edesmeni kolmas heinäkuuta 1969. Lanseerattuaan käyttöön nimen Atomic Rooster Crane ja Palmer täydensivät yhtyeensä kokoonpanon basisti/solisti Nick Grahamilla. Crazy World of Arthur Brownin tavoin Atomic Roosterin lineup koostui solistista, urkurista, basistista ja rumpalista. Yhtye aloitti keikkailun Lontoon alueella ja 29. elokuuta 1969 se soitti pääesiintyjänä London Lyceumissa lämmittelijänä soittaneen yhtyeen ollessa Deep Purple. Levytyssopimus solmittiin B C Recordsin kanssa ja Atomic Rooster aloitti esikoisalbuminsa äänitykset joulukuussa. Yhtyeen nimeä kantanut esikoisalbumi ilmestyi helmikuussa 1970. Maaliskuussa Crane päätti täydentää yhtyeen kokoonpanoa kitaristilla ja kiinnitti mukaan aikasemmin psykedeelisessä progeyhtyeessä Andromedassa soittaneen John Du Cannin. Graham jätti yhtyeen kuitenkin heti Du Cannin liityttyä siihen. Du Cannista tuli yhtyeen leadvokalisti, basso-osuudet korvattiin Cranen urkujen jalkapedaaleilla ja Du Cannin kitarointia kuultiin neljässä kappaleessa. Atomic Roosterin esikoisalbumin uusi versio ilmestyi vuoden 1970 elokuussa. Jo kesäkuun lopussa Carl Palmer oli ilmoittanut siirtyvänsä Emerson, Lake and Palmeriin. Ric Parnell tuurasi häntä elokuuhun, jolloin uudeksi rumpaliksi kiinnitettiin Farm-yhtyeen nuori Paul Hammond. Atomic Roosterin uuden kokoonpanon esikoisalbumi oli syyskuussa 1970 ilmestynyt Death Walks Beside You. Helmikuussa 1971 ilmestyneen singlen Tomorrow Night menestyksen siivittämänä mainittu pitkäsoitto saavutti brittilistalla sijan 12. Atomic Rooster esiintyi Top of the Popsissa ja konsertoi albumiaan promoten. Singlen Devil's Answer saavuttaessa brittilistalla neljännen sijan Atomic Rooster alkoi levyttää kolmatta, brittilistalla sijan 18. tavoittanutta albumiaan In Hearing Atomic Rooster. Crane koki yhtyeen tarvitsevan yleisöön paremmin kontaktin saavan solistin ja pyysi Leaf Hound -yhtyeen Pete Frenchiä koelauluun. Du Cann sai tässä vaihessa lähteä. Hammond seurasi häntä ja perusti myöhemmin nimellä Hard Stuff toimineen yhtyeen Bullet. French oli solistina Atomic Roosterin kolmannella, elokuussa 1971 ilmestyneellä albumilla. Yhtyeen kokoonpano, johon Cranen ja Frenchin lisäksi kuuluivat kitaristi Steve Bolton ja rumpali Ric Parnell, konsertoi Italiassa ja myöhemmin Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Kiertue päättyi syyskuussa 1971 Ovalin krikettikentälle, jossa Atomic Rooster soitti noin 65 000:lle kuulijalle The Whon ja The Facesin lämmittelijänä. French solmi sopimuksen Atlantic Recordsin kanssa ja liittyi yhdysvaltalaisen hardrockyhtyeen Cactuksen jäseneksi. Crane kiinnitti Atomic Roosteriin tuossa vaiheessa Colosseumissa vokalisoineen Chris Farlowen. Keväällä 1972 nauhoitettiin uusi albumi Made in England, jonka Dawn Records julkaisi singlen Stand By Me kanssa. Tyylillisesti souliin päin kallistunut albumi jäi vähälle huomiolle, mutta Atomic Rooster jatkoi konsertointiaan. Bolton jätti yhtyeen loppuvuodesta 1972 ja hänen paikkansa otti nimeä Johnny Mandala käyttänyt John Goodsall. Mainittu lineup levytti vuonna 1973 albumin Nice N' Greasy. Single Save Me oli yhtyeen esikoissinglen Friday The 13:th täysin funktyyliin levytetty uusioversio. Atomic Rooster ei ollut saavuttanut hittejä kahteen vuoteen. Dawn Records pudotti yhtyeen ja sen lineup alkoi rakoilla. Farlowe, Mandala ja Parnell lähtivät kiertueen jälkeen. Maaliskuussa 1974 Decca julkaisi nimellä Vincent Crane's Atomic Rooster työstetyn singlen Tell Your Story, Sing Your Song. Jäljelle jääneet keikat Crane soitti Sam's Apple Pie -bluesyhtyeen jäsenistä koostuneen kokoonpanon kanssa. Niistä viimeinen oli helmikuussa 1975 soitettu hyväntekeväisyyskonsertti eläinoikeuksien puolesta. Sen jälkeen Crane hajotti Atomic Roosterin.
Vuosien 1976 ja 1977 aikana Crane työsti musiikin useisiin näytelmiin ja musikaaleihin Britanniassa. Crane lyöttäytyi jälleen yhteen Arthur Brownin kanssa albumilla Chisholm in My Blossom ja vuonna 1979 kaksikolta ilmestyi pitkäsoitto Faster Than The Speed of Light. John Cann, Paul Hammond ja John Gustafson julkaisivat vuosien 1972 ja 1973 välillä kaksi albumia nimellä Hard Stuff. Vuonna 1974 Cannia kuultiin kitaristina Thin Lizzyn Saksan-kiertueella. Britanniaan palattuaan hän työskenteli mainosmusiikin parissa. Vuonna 1977 Cann levytti Status Quon ja Gillanin jäsenten kanssa albumin The World's Not Enough, jota levy-yhtiö ei kuitenkaan julkaissut. Vuonna 1977 Paul Hammond oli rumpalina triossa nimeltä T.H.E. B& C Records julkaisi yhtyeeltä keräilijöiden runsaasti etsimän singlen Rudi nimellä Pete Newnham. Tuolloin julkaisematta jääneet kappaleet Johnny The Snark ja Play with Fire ilmestyivät Detour Recordsin julkaisemalla kokoelma-albumilla Bored Teenagers No. 5. Vuoden 1980 aikana Crane otti yhteyttä Canniin ja sai Atomic Roosterin reunionin toteutumaan sessiorumpali Preston Heymanin täydentäessä yhtyeen kokoonpanon. EMI Recordsille Atomic Rooster levytti vuonna 1980 ilmestyneen nimikkoalbuminsa sekä yhden singlen. Albumia seurasi kiertue, mutta Heyman jätti yhtyeen kyseisen vuoden lokakuussa ja Paul Hammond palasi Atomic Roosterin rumpaliksi Ginger Bakerin tuurattua kahdessa konsertissa. Keikkailu jatkui ja vuosina 1981 ja 1982 yhtyeeltä julkaistiin singlet. Du Cann ei pystynyt osallistumaan Atomic Roosterin vime hetkessä buukatulle keikalle Readingin festivaaleilla, joten Crane ja Hammond ottivat hänen paikalleen aikaisemmin Andromedassa soittaneen Mick Hawksworthin. Polydor Recordsin kehotuksesta basistiksi vaihtui John McCoy. Mainitulle yhtiölle Atomic Rooster levytti heavy metal -listoilla jonkinasteista huomiota saavuttaneet singlet Play It Again ja End of the Day. Polydor pudotti yhtyeen kuitenkin pian tämän jälkeen. Vuonna 1983 Atomic Roosterilta ilmestyi albumi Headline News. Cranen ja Hammondin lisäksi sillä soitti useita kitaristeja, joista mainittakoon Pink Floydin Dave Gilmour ja Gillanin Bernie Torme, joka osallistui myös Atomic Roosterin kiertueisiin Saksassa ja Italiassa. Niin ikään albumin levytykseen osallistunutta John Mizarollia kuultiin kepin varressa useissa konserteissa Britanniassa. Muun muassa syntetisaattoreita hyödyntänyt Headline News ilmestyi vuoden 1983 kesäkuussa. Se oli täysin Vincent Cranen kirjoittama, mikä pisti jotkut epäilemään, että kyseessä olisi ollut hänen sooloalbuminsa. Crane hajotti Atomic Roosterin uudelleen vuoden 1983 lopussa. Seuraavana vuonna Crane oli Peter Greenin, Ray Dorsetin ja Jeff Whittakerin kanssa mukana albumin A Case for the Blues levyttäneessä projektissa Katmandu. Vuonna 1985 Crane liittyi Dexy's Midnight Runnersiin ja oli mukana yhtyeen albumilla Don't Stand Me Down sekä kahdella singlellä, joista toisesta tuli televisiosarjan Brush Strokes tunnuskappale. Dexy's Midnight Runners lopetti toimintansa vuonna 1987 ja Cranen pyrkimyksenä oli koota Atomic Rooster jälleen Du Cannin kanssa. Vuodeksi 1989 suunniteltiin kiertuetta Saksassa. Crane oli jo aikaisemmin kärsinyt mielenterverveysongelmista ja hän menehtyi 14. helmikuuta 1989 särkylääkkeiden yliannostukseen. Du Cann teki sopimuksen Angel Air Recordsin kanssa ja julkaisi sen kautta omia levytyksiään sekä Atomic Roosterin livenauhoituksia, kokoelmia myös aikaisemmin julkaisemattomasta tuotannosta ja bonusmateriaalilla höystettyjä uusintajulkaisuja. Paul Hammond menehtyi vuonna 1992 ja Du Cann vuonna 2011, mikä merkitsee kaikkien Atomic Roosterin kakkosalbumin levyttäneen lineupin jäsenten olevan edesmenneitä.14. heinäkuuta 2016 Cranen leskeltä luvan saanut Atomic Roosterin kokoonpano soitti debyyttikeikkansa Lancashiressa. 70-lukuisia jäseniä siinä edustivat Pete French ja Steve Bolton. Lisäksi mukana olivat kosketinsoittaja Christian Madden, basisti Shug Millidge sekä rumpali Bo Walsh. Vuonna 2017 Maddenin paikan otti Adrian Gautrey.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti