Derek and the Dominos oli brittiläisistä ja amerikkalaisista muusikoista koostunut blues rock -yhtye, jonka perustivat keväällä 1970 kitaristi/solisti Eric Clapton, kosketinsoittaja/solisti Bobby Whitlock, basisti Carl Radle ja rumpali Jim Gordon. Koko kvartetti oli aikaisemmin ollut mukana kokoonpanossa Delaney & Bonnie and Friends niin Claptonin yhtyeessä Blind Faith vaikuttamisen aikaan kuin myös sen jälkeen. Yhtyeen varhaisiin studionauhoituksiin sekä ensimmäiselle livekeikalle osallistui lisäksi Trafficin kitaristi Dave Mason. Yhtyeen ensimmäisissä nauhoituksissa oli lisäksi mukana George Harrison, jonka albumille All Things Must Pass tehdyt nauhoitukset tulivat merkitsemään Derek and the Dominosin perustamista. Yhtye julkaisi ainoastaan yhden albumin, Tom Dowdin tuottaman tuplalevyn Layla&Other Assorted Love Songs, jonka työstämisessä The Allman Brothers Bandin johtohahmolla Duane Allmanilla oli slidekitaroineen oma merkittävä osansa. Ilmestymisaikanaan albumi saavutti kriitikoiden taholta myönteiset arviot, mutta ei vielä myynyt erityisen runsaasti tai saavuttanut radiosoittoa. Vaikka pitkäsoitto ilmestyi vuonna 1970, sen nimikappale nousi sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa top teniin vasta maaliskuussa 1972. Layla-tuplaa on usein pidetty jopa Claptonin uran merkittävimpänä saavutuksena. Delaney & Bonnie and Friends lämmitteli Blind Faithin kiertuetta Yhdysvalloissa kesällä 1969. Clapton nautti heidän kanssaan saavuttamastaan suhteellisesta anonyymiydestä huomattavasti enemmän kuin siitä palvonnasta, mitä hän koki omassa yhtyeessään. Marraskuun 1969 ja seuraavan vuoden maaliskuun välillä Clapton konsertoi jälleen sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa ja tällä kertaa Delaney & Bonnie and Friendsin jäsenenä muiden tulevien Derek & The Dominosin muusikoiden kanssa. Koko yhtye osallistui samaan aikaan nauhoitetun Eric Claptonin nimeä kantavan esikoissooloalbumin nauhoituksiin. Friendsin jäsenistä Gordon, Radle ja rumpali Jim Keltner liittyivät Leon Russellin johtamalle Joe Cockerin Mad Dogs & Englishmen -kiertueelle, mutta Whitlock soitti Delaneyn ja Bonnien kanssa vielä hetken aikaa. Huhtikuussa 1970 Whitlock matkusti ystävänsä ja mentorinsa Steve Cropperin kehotuksesta Britanniaan tapaamaan Claptonia. Hän asui Claptonin kotona Surreyssä ja kaksikko jammaili ja alkoi työstää Derek and the Dominosin ohjelmistoon päätyneitä kappaleita akustisilla kitaroilla. Pian Whitlockin saavuttua Clapton oli halukas kasaamaan uuden yhtyeen. Hän otti yhteyttä Yhdysvalloissa vaikuttaneisiin Gordoniin ja Radleen. Ensimmäinen valinta rumpaliksi olisi tosin ollut Jim Keltner, mutta hänellä oli muita musiikillisia intressejä. Gordon oli sitä vastoin kutsuttu Lontooseen työskentelemään George Harrisonin sooloalbumilla All Things Must Pass. Mainitun vuoden toukokuussa tulevat Derek and the Dominosin jäsenet tapasivat Lontoossa ja työstivät ensin nauhoituksia soullaulajatar P. P. Arnoldille. Seuraavaksi heitä kuultiin taustamuusikkoina suurella osalla Harrisonin albumin kappaleista ja juuri mainittujen nauhoitusten myötä Derek and the Dominos alkoi löytää itseään yhtyeenä. Ensimmäisen konserttinsa yhtye soitti 14. kesäkuuta 1970 Lontoon Lyceum Theatressa. Kyseessä oli hyväntekeväisyyskonsertti ja Derek and the Dominosin viidentenä jäsenä vaikutti tuolloin niin ikään Claptonin luona vieraillut Traffic-yhtyeen kitaristi Dave Mason. Vaikka yhtyeen nimeksi oli etukäteen mainittu Eric Clapton & Friends, Derek and the Dominosiin oli päädytty ennen lavalle menoa. Dominosin palatessa työskentelemään Harrisonin All Things Must Pass-albumilla oli sovittu, että Harrisonin tuottaja Phil Spector tuottaisi singlen myös Claptonin uudelle yhtyeelle. Apple -studioilla Lontoossa nauhalle tarttuivat Claptonin ja Whitlockin käsialaa olleet kappaleet Tell the Truth ja Roll It Over sekä kaksi instrumentaalijamia, jotka päätyivät Harrisonin albumin niin kutsutulle Apple Jam-levylle. Lontoossa tapahtuneiden nauhoitusten jälkeen Mason jätti yhtyeen. Koko Dominos-kvartetti osallistui Dr. Johnin vuonna 1971 ilmestyneen albumin The Sun, Moon & Herbs nauhoituksiin. Elokuun alusta 1970 uusi yhtye soitti kolmen viikon ajan konsertteja clubeissa ja pienissä keikkapaikoissa ilman, että Claptonin nimeä olisi mainittu. Settilistassa olivat mukana Tell the Truth, coverit Hendrixin Little Wingistä ja Billy Mylesin Have You Ever Loved a Womanista sekä Bottle of Red Wine ja Don't Know Why Claptonin debyyttisooloalbumilta. Clapton on maininnut nauttineensa tuntemattomana soittamisesta mainitulla Britannian-kiertueella. Joskus yleisössä oli ainoastaan 50-60 kuuntelijaa.
23. elokuuta 1970 yhtye lensi Miamiiin, Floridaan aloittaakseen nauhoitukset Atlantic Recordsin tuottajan Tom Dowdin kanssa. 26. päivä Dowd, joka tuotti samoihin aikoihin The Allman Brothers Bandin kakkosalbumia Idlewild South, vei The Dominosit tsekkaamaan The Allman Brothers Bandin konserttia. Clapton oli jo entuudestaan Duane Allmanin musisoinnin diggari, mutta nyt hän todensi ensi kerran tämän livesoittoa. Konsertin jälkeen Clapton kutsui koko yhtyeen Criteriaan ja Duane päätyi soittamaan suurimmalla osalla Layla-albumin kappaleista. Ainoat tupla-albumin kappaleista, joilla hänen soittoaan ei kuulla, ovat I Looked Away, Bell Bottom Blues ja Keep on Growing. Yhtye nauhoitti Tell The Truthin uudestaan. Atco Records ehti julkaista kappaleen originaaliversion singlenä Yhdysvalloissa, mutta se vedettiin nopeasti markkinoilta. Duane Allmanin slidekitaratyöskentely muodostui erityisen keskeiseksi Layla-albumin covertuotantoa edustaneissa kappaleissa Nobody Knows You When You're Down and Out, Have You Ever Loved a Woman ja Key to the Highway. Clapton pyysi Allmania Dominoesin jäseneksi, mutta tämä halusi pysyä lojaalina omalle yhtyeelleen. Albumin tunnetuin kappale Layla nauhoitettiin kahdessa eri sessiossa. Pitkä kitaraorientoitunut osa äänitettiin yhdeksäs syyskuuta yhtyeen nauhoitettua sitä ennen näkemyksensä Hendrixin Little Wingistä. Piano-osuus nauhoitettiin useita viikkoja myöhemmin Claptonin huomattua että kappaleesta puuttui sopiva loppu. Piano-osuudesta vastasivat Jim Gordon ja vaille kirjoituskrediittiä jäänyt Rita Coolidge. Clapton kuuli piano-osuuden ensiksi Gordonin soittaessa omalle sooloalbumilleen kirjoittamiaan ja kaavailemiaan kappaleita. Gordon oli aikeissa käyttää Dominosin studioaikaa omaan projektiinsa ja lahjoitti vastalahjana mainitun pianokappaleen käytettäväksi Laylan loppuna. Kun albumin nauhoitukset oli saatu valmiiksi, nelimiehinen Derek and the Dominos palasi keikkailemaan Britanniaan ennen kuin yhtyeen kiertue Yhdysvalloissa alkoi lokakuun puolivälissä. Duane Allman oli mukana kahdessa kiertueen loppuosan konserteista. Ensimmäinen joulukuuta hän soitti Curtis Hixon Hallissa, Tampassa Floridassa ja Onondaga County War Memorialissa, New Yorkin Syracusessa seuraavana iltana. Vuonna 1970 ilmestynyt tupla-albumi In Concert sisälsi lokakuussa New Yorkin Fillmore Eastissa taltioituja nauhoituksia. Vuonna 1994 ilmestynyt Live at the Fillmore sisälsi kuusi kappaletta originaalilta In Concert-tuplalta sekä ennen julkaisemattomia nauhoituksia samoista konserteista. Layla and the Other Assorted Love Songs ilmestyi marraskuussa 1970. Se missasi Billboardilla top tenin eikä noussut Britanniassa listoille lainkaan. Rolling Stonessa ja Village Voicessa albumi vastaanotti myönteiset arviot. Heinäkuussa 1972 Laylan nimikappale julkaistiin singleformaatissa ja siitä muodostui viimein hitti, sillä kappale nousi Billboardilla kymmenenneksi ja Britanniassa seitsemänneksi. Sittemmin koko tupla-albumi on vastaanottanut suitsutusta ja esimerkiksi VH1:n kaikkien aikojen parhaiden albumien listalla se on saavuttanut sijan 98. Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla Layla & The Other Assorted Love Songsin sijoitus oli 115. Derek and the Dominosin ainoa tv-esiintyminen oli Johnny Cash Showssa. Se taltioitiin Ryman Auditoriumissa, Nashvillessa ja lähetettiin kuudes tammikuuta 1971. Yhtye esitti kappaleen It's Too Late ja jammasi Cashin ja Carl Perkinsin kanssa jälkimmäisen käsialaa olleen kappaleen Matchbox. Jimi Hendrixin kuolema syyskuussa 1970 ja Duane Allmanin menehtyminen moottoripyöräonnettomuudessa lokakuussa 1971 vaikuttivat Claptoniin syvästi. Derek and the Dominos lopetti toimintansa vuoden 1971 aikana Lontoossa. Yhtyeen toisen albumin nauhoitukset jäivät puolitiehen. Claptonin kolme vuotta kestäneen tauon katkaisivat ainoastaan esiintymiset George Harrisonin Concert for Bangladeshissa elokuussa 1971, vierailu Leon Russellin konsertissa Lontoon Rainbow Theatressa joulukuussa 1971 sekä Claptonin oma Rainbow-konsertti tammikuussa 1973. Viimeksi mainitun pääorganisaattori oli The Who-yhtyeen Pete Townshend. Bobby Whitlock solmi sopimuksen yhdysvaltalaisen ABC-Dunhillin kanssa, jolle hän levytti albumit Bobby Whitlock ja Raw Velvet. Vuonna 1972 julkaistuilla albumeilla olivat mukana Dominoesin jäsenet, Bramlettit, Keltner sekä Delaneyn & Bonnien puhallinsektio. Claptonin tehtyä paluun sooloartistina vuonna 1974 hänen ja Carl Radlen välinen yhteistyö jatkui vuoteen 1979. Radle menehtyi kesäkuussa 1980. Clapton ja Whitlock tekivät seuraavan kerran yhteistyötä vasta vuonna 2000 Jools Hollandin BBC -showssa Later...with Jools Holland. Vuonna 1983 Gordon, jolla oli diagnosoimaton skitsofrenia, murhasi äitinsä ja joutui seuraavana vuonna pysyvästi vankilaan. Derek and the Dominosin vuonna 1971 nauhoittamat ja yhtyeen toteutumattomalle kakkosalbumille tarkoitetut kappaleet ilmestyivät vuonna 1988 Claptonin neljästä cd:stä/kasetista koostuneella boxilla Crossroads.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti