Rory Gallagher:Defender
Ensimmäinen heinäkuuta 1987 ilmestynyt Defender on irlantilaiskitaristi Rory Gallagherin kymmenes studioalbumi ja konserttitaltioinnit mukaan lukien artistin 13. pitkäsoitto. Defenderiä edeltänyt Jinx oli ilmestynyt viittä vuotta aikaisemmin. Tyylillisesti Defender jatkaa samaa tiukkaa rocktyyliä, jota jo artistin 70-luvun lopussa ilmestyneet pitkäsoitot Top Priority ja Photo-Finish olivat edustaneet. Defender oli Gallagherin ensimmäinen hänen omalla Capo-levy-yhtiöllään julkaistu albumi. Sen työstämiseen osallistuivat maestron itsensä lisäksi luottobasisti Gerry McAvoy, rumpali Brendan O Neill ja kosketinsoittaja John Cooke. Tyylillisesti Defender edustaa ensisijaisesti raaempaa, ajoittain jopa hardrockiin kallistuvaa kitararockia. Muutamilla albumin raidoilla, kuten Loanshark Blues ja I Ain't No Saint Gallagher tekee selkeämmin kunniaa bluesjuurilleen. Avausraita Kickback City edustaa hardrockia esimerkiksi Bad Companyn hengessä. Lähes keikkastandardiksi muodostunut Continental Op sisältää erinomaisen riffin. Failsafe Day yhdistää tyylitajuisesti voiman ja kaivattavaa melodista koukukkuutta ja tarjoaa myös erinomaista soolotyöskentelyä. Tekstinsä osalta äärimmäisen synkkä Road to Hell jatkaa onnistunutta operointia melodisen ja hardrockvivahteisen kitararockin parissa. Doing Time on pitkäsoiton ensimmäinen silkkaa kitararäimettä edustava raita. Smear Campaign sisältää lyriikoissaan viittauksen Yhdysvaltain politiikkaan ja sovituksellisesti kyseessä on eräs albumin kiehtovimmista raidoista. Näkemys Sonny Boy Williamsonin bluesklassikosta Don't Start Me Talkin' on Defenderin ainoa covertuotantoa edustava raita. Pitkäsoiton päättää sen ainoa akustinen pala, vanhan yhtyetoverin Lou Martinin pianotyöskentelyllä rikastettu Seven Days. Defenderin remasteroidun cd-version extrakappaleina ovat ränttätänttää oivallisesti edustavat Seems to Me ja No Peace for the Wicked, jotka ilmestyivät myös Defenderin vinyyliversion joidenkin painosten mukana julkaistulla bonussinglellä. Melodisessa oivaltavuudessaan ja melkoisen vahvassa kappalemateriaalissaan Defender on eräs Rory Gallagerin loppukauden laadukkaimista albumikokonaisuuksista. Julkaisuajankohtansa huomioiden albumin voi vaivatta todeta osaltaan nostaneen perusarvoja kunniaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti