Peer Günt tarjosi takuuvarmaa työskentelyä tarjonneen puolitoistatuntisen Joensuun Kerubissa siitäkin huolimatta, että johtohahmo, kitaristi/solisti/biisintekijä Timo Nikki esiintyi puolikuntoisena lääkityksen voimalla. Itseoikeutettua Bad Boys Are Here-aloitusta seurasi heti miellyttävä yllätys, vuonna 1990 ilmestyneen Don't Mess with the Countryboys-albumin ärhäkkä avausraita When Hell Breaks Loose. No Guts No Gloryn ja Motorcycle Womanin tanakat versiot saivat seurakseen hieman seesteisempää tuotantoa, jota edustivat esikoisalbumin Bad Girls, Guts and Gloryn Don't Cry sekä Through the Wall-minilp:n balladiklassikko Losin' My Mind. Tuoreempaa Sudden Death-helmeä seurasivat 80-luvun laadukkaat albumiraidat I Take Your Money and Honey ja Good Girls Don't Drink Whiskey, joiden jälkeen tarjolla oli jälleen todellista klassikko-osastoa Train Trainin ja Güntin tuotannon tunnetuimman slovarin Years on the Roadin ansiosta. Mainio Hellborn Man oli ainoa poiminta Peer Güntin toistaiseksi tuoreimmalta studioalbumilta, kuluvana vuonna kymmenen vuotta sitten ilmestyneeltä Buck the Oddsilta. Suurimpiin hitteihin lukeutuvaa Bartenderia seurannnut Shotgun Wedding oli setin ainoa poiminta Güntin vuoden 1994 pitkäsoitolta Smalltown Maniacs ja debyyttilevyn helmiin lukeutuvassa Fuck the Jazzissa bassossa vieraili Timon jälkikasvua, eli Pekka Nikki. Let Her Inistä kuultiin varsin vallaton näkemys. Varsinaisen setin päättivät terävimpään klassikko-osastoon lukeutuvat I Don't Wanna Be A Rock N' Roll Star ja Backseat. Encoreissa kuultiin aluksi Red Chevy, seuraavaksi Fat Girls, joka oli ainoa näyte vuoden 1988 albumilta Fire Wire ja lopuksi jo vuonna 1980 Animal Lover-singlen b-puolelle ennen läpimurtolevy Backseatia versioitu Liqueur and Drugs. Güntin nykyinen rytmiryhmä osoitti totutun vakuuttavaa työskentelyä ja Nikki ylsi olosuhteet huomioiden liki pitäen loistavaan suoritukseen. Kiitos Peer Günt.
Peer Günt Joensuun Kerubissa 1. helmikuuta 2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti