Yhdeksäs helmikuuta 1942 syntynyt Carole Joan Klein, eli taiteilijanimeltään Carole King, on yhdysvaltalainen laulaja/lauluntekijä. Yhdysvalloissa hän on 1900-luvun jälkimmäisen puoliskon suosituin naislauluntekijä. Vuosien 1955 ja 1999 välillä King on kirjoittanut 118 Billboardin Hot 100 -listalle noussutta pophittiä. Kingin kirjoittamista hiteistä 61 on noussut brittilistalle. Kyseisen seikan ansiosta hän on suosituin naislauluntekijä brittien singlelistalla vuosien 1952 ja 2005 välillä. Kingin ura alkoi 60-luvulla, jolloin hän kirjoitti ensimmäisen aviomiehensä Gerry Goffinin kanssa pari tusinaa listahittiä, joista useista on tullut standardeja monille artisteille. King on jatkanut biisien kirjoitusta myös muille artisteille. Hänestä itsestään tuli suosittu solisti vasta 70-luvun alussa, jolloin hän julkaisi sarjan menestysalbumeita ja konsertoi ahkerasti omia kappaleitaan esittäen ja itseään pianolla säestäen. Vaikka Kingin ensimmäinen omissa nimissään julkaisema albumi, vuonna 1970 ilmestynyt Writer oli kaupallisessa mielessä pettymys, hänen toinen soololevynsä, vuonna 1971 ilmestynyt Tapestry nousi listakärkeen 15 viikon ajaksi ja pysytteli listoilla kuuden vuoden ajan. Sooloartistina King on julkaissut 18 studioalbumia. Niistä Tapestry piti yli 20 vuoden ajan hallussaan ennätystä pisimpään listaykkösenä olleesta naisartistin työstämästä albumista. Vuonna 2016 hän esitti albumin kokonaisuudessaan Hyde Parkissa ja konsertista julkaistiin albumi Tapestry:Live in Hyde Park. Maailmanlaajuisesti Kingin levyjä on arveltu myydyn 75 miljoonaa kappaletta. Hän on vastaanottanut neljä Grammy-palkintoa ja päässyt sekä laulunkirjoittajien Hall of Fameen että Rock and Roll Hall of Fameen. King syntyi Manhattanilla juutalaisperheeseen. Hänen opettajaäitinsä ryhtyi antamaan tyttärelleen oppitunteja musiikissa tämän ollessa neljävuotias. Carolen ensimmäinen virallinen levytys oli ABC-Paramountin vuonna 1958 julkaisema ja Don Costan sovittama The Right Girl. Jo tätä ennen hän oli tehnyt demoja ystävänsä Paul Simonin kanssa. Queens Collegessa Carole tapasi tulevan lauluntekokumppaninsa Gerry Goffinin. Elokuussa 1959 pari meni naimisiin juutalaisessa seremoniassa Long Islandilla. Täysaikaiseen biisintekoon kaksikko ryhtyi vasta kun tumman tyttöyhtyeen The Shirellesin levyttämä Goffinin ja Kingin kappale Will You Love Me Tomorrow oli noussut listaykköseksi. 60-luvulla kirjoitetttujen kappaleiden osalta King vastasi musiikista ja Goffin lyriikoista. He olivat myös Don Kirshnerin Dimension Recordsin biisintekijätiimi. Varhaisista hiteistä mainittakoon myöhemmin The Beatlesin levytysohjelmistoon päätynyt The Cookiesin Chains, Little Evan Locomotion ja Kingin itsensä vuonna 1962 levyttämä It Might as Well Rain Until September, joka oli hänen ensimmäinen hittinsä. Vuoteen 1967 mennessä ilmestyneistä Goffinin ja Kingin käsialaa olleista suurista hiteistä mainittakoon The Driftersin Up on the Roof, Bobby Veen Take Good Care of My Baby, The Chiffonsin One Fine Day, The Animalsin Don't Bring Me Down, The Monkeesin Pleasent Valley Sunday ja Aretha Franklinin (You Make Me Feel Like) A Natural Woman. Duo kirjoitti myös useita Dusty Springfieldin levyttämiä kappaleita, kuten Goin' Back ja Some of Your Lovin'. Vuoteen 1968 mennessä Goffin ja King olivat eronneet. Carole muutti Laurel Canyoniin Los Angelesissa ja käynnisti musiikillisen uransa uudelleen perustamalla trion The City, jossa hän vastasi itse pianosta ja leadvokalisoinnista. Yhtyeen muut jäsenet olivat basisti ja Kingin tuleva aviomies, basisti Charles Larkey ja kitaristi Danny Kortchmar. Yhtye työsti yhden albumin, vuonna 1968 ilmestyneen pitkäsoiton Now That Everything's Been Said, mutta King ei ollut halukas konsertoimaan albumin tiimoilta ja se jäi vähälle huomiolle. Uusien jakelijoiden myötä albumi hylättiin kokonaan ja The City lopetti toimintansa vuonna 1969. 80-luvun alussa Classic Rock Radio löysi kyseisen albumin uudelleen ja soitti ahkerasti sen raitaa Snow Queen. Clevelandin WMMS-kanava soitti albumia vuosien 1981 ja 1985 välillä ja siitä tuli Kingin diggareiden etsimä aarre. Laurel Canyonissa ollessaan King tapasi James Taylorin, Joni Mitchellin ja Toni Sternin, joista viimeksi mainitun kanssa hän alkoi työstää kappaleita. Esikoisalbuminsa Writer King levytti vuonna 1970 Ode-levymerkille. Se saavutti Billboardin listalla sijan 84. ja James Tayloria kuultiin albumilla kitaristina ja taustavokalistina. Samana vuonna King soitti koskettimia B. B. Kingin albumilla Indianola Missisippi Seeds.
Kingin vuonna 1971 ilmestynyt kakkosalbumi Tapestry nauhoitettiin samaan aikaan James Taylorin Mud Slide Slimin kanssa ja King, Korchmar ja Mitchell osallistuivat kummankin albumin äänityksiin. Uusien kappaleiden lisäksi Tapestry sisälsi uudet tulkinnat Will You Love Tomorrowsta ja A Natural Womanista. Molemmat albumit sisältävät kappaleen You Got a Friend ja Taylorin näkemyksenä siitä tuli ykköshitti. Vuoden 1972 haastattelussaan King mainitsi, ettei hän kirjoittanut kappaletta Jamesin kanssa tai kukaan tietty henkilö mielessään. Jamesin kuultua kappaleen hän piti siitä niin paljon, että halusi levyttää sen. Tapestry oli välittömästi menestys ja tähän mennessä albumia on myyty 25 miljoonaa kappaletta. Albumilta poimituista singleistä It's Too Late/I Feel the Earth Move nousi niin ikään ykköseksi ja varsin hyvin menestyi myös So Far Away/Smackwater Jack. Tapestry voitti neljä Grammya, muun muassa vuoden albumin ja vuoden kappaleen (You've Got a Friend) palkinnot. Niistä jälkimmäisen King vastaanotti ensimmäisenä naisartistina. Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla Tapestry saavutti sijan 36. Saman lehden 500 kaikkien aikojen parhaan kappaleen listalla It's Too Late sijoittui sijalle 469. Joulukuussa 1971 ilmestynyt Carole King Music myi kultalevyksi ilmestymiskuukautensa yhdeksäs päivä. Se debytoi top tenissä sijalla kahdeksan. Kyseessä oli ensimmäinen niistä useista viikoista, jolloin Kingillä oli kaksi albumia kymmenen suosituimman joukossa. Seuraavalla viikolla Music nousi kolmanneksi ja vuoden 1972 alkajaisiksi kolmen viikon ajaksi listakärkeen. Albumilta poimittu single Sweet Seasons nousi Billboardin listalla yhdeksänneksi ja Adult Contemporary -listalla kakkossijalle. Music-pitkäsoitto pysytteli listoilla 44 viikon ajan ja saavutti lopulta platinalevyn. Vuosina 1972 ja 1973 ilmestyneet albumit Rhymes and Reasons ja Fantasy saavuttivat kumpikin kultalevyn. Edelliseltä poimittu single Been to Canaan nousi Billboardin listalla sijalle 24. ja Adult Contemporary-listan kärkeen. Fantasyn hittejä olivat Billboardin listalla sijalle 28 noussut Believe in Humanity sekä Corazon, joka joutui Billboardilla tyytymään sijaan 37., mutta nousi Adult Contemporary-listan viidenneksi. You Light Up My Life saavutti Billboardilla 67:n ja Adult Contemporary-listalla kuudennen sijan. Kingin vuonna 1973 New Yorkin Central Parkissa pitämään ilmaiskonserttiin saapui 100 000 kuulijaa. Hänen seuraava albuminsa oli syyskuussa 1974 ilmestynyt Wrap Around Joy. Se saavutti kultalevyn seuraavassa kuussa, nousi top teniin seitsemäs lokakuuta ja listakärkeen viikon ajaksi kahta viikkoa myöhemmin. Albumin singlekappaleista Jazzman saavutti kakkossijan marraskuussa 1974 ja Nightingale nousi yhdeksänneksi maaliskuun alussa 1975. Vuonna 1975 King työsti musiikin animaatiotv-versioon Maurice Sendakin Really Rosiesta. Se julkaistiin samannimisenä albumina tekstien ollessa Sendakin käsialaa. Vuonna 1976 ilmestynyt Thoroughbred oli Kingin viimeinen Ode-yhtiölle työstämä albumi. Sen tiimoilta hän teki yhteistyötä ystäviensä David Crosbyn ja Graham Nashin kanssa ja työsti myös neljä kappaletta Gerry Goffinin kanssa. Kaksikon yhteistyö jatkui ajoittain ja Thoroughbredin tiimoilta King teki myös promootiokiertueen. Vuonna 1977 King teki yhteistyötä Rick Eversin kanssa Capitol Recordsin jakelemalla albumilla Simple Things. King ja Evers menivät naimisiin, mutta jälkimmäinen menehtyi kokaiinin yliannostukseen Kingin ja tyttärensä Sherryn ollessa Havaijilla. Simple Things saavutti kultalevyn, mutta oli Kingin ensimmäinen albumi sitten Writerin, joka ei noussut top teniin. Kultaa ovat lisäksi myyneet vielä vuonna 1978 ilmestynyt kokoelma-albumi Greatest Hits sekä vuonna 2010 julkaistu Live at the Troubadour. Vuonna 1978 ilmestynyt albumi Welcome Home ja seuraavana vuonna julkaistu Touch the Sky jäivät Top 100-listan ulkopuolelle. Vuonna 1980 ilmestynyt Pearls Songs of Goffin and King sisälsi singlemenestyksen; uusioversion alun perin The Chiffonsin levyttämästä kappaleesta One Fine Day. 80-luvun alkupuolella King siirtyi Atlantic Recordsin artistiksi ja levytti kyseiselle yhtiölle vuosina 1982 ja 1983 ilmestyneet albumit From Time to Time ja Speeding Up Time. Niistä jälkimmäinen oli pitkästä aikaa Lou Adlerin tuottama. Vuonna 1984 King teki hyvän vastaanoton saaneen konserttikiertueen. Vuonna 1985 King kirjoitti ja esitti Care Bears -elokuvan tunnuskappaleen Care-a-Lot. Samana vuonna hän vastasi David Sanbornen kanssa Martin Rittin ohjaaman elokuvan Murphy's Romance soundtrackista. Adlerin tuottama soundtrack sisälsi kappaleet Running Lonely ja Love for the Last Time (Theme from Murphy's Romance), vaikka soundtackalbumia ei virallisesti julkaistu. Kingillä oli elokuvassa myös rooli.
Vuonna 1989 ilmestyi Capitol Recordsin julkaisema albumi City Streets, jolla Eric Clapton oli mukana kahdella kappaleella. Sitä seuranneella vuonna 1993 ilmestyneellä albumilla Colour of Your Dreams vieraili Slash. Kingin kappale Now and Forever soi vuonna 1992 valmistuneen elokuvan The League of Their Own avauskrediiteissä. Vuonna 1991 Dina Carrollin Quartzin albumille Perfect Timing levyttämä versio It's Too Latesta muodostui tanssihitiksi ja nousi brittien singlelistalla kahdeksanneksi. Samana vuonna King oli tuottamassa ja kirjoittamassa kappaletta If It's Over Mariah Careyn kakkosalbumille Emotions. Vuonna 1997 King kirjoitti Celine Dionille albumilla Let's Talk About Love julkaistun kappaleen The Reason, jolla hän lauloi myös taustoja. Se nousi Ranskassa listakärkeen ja top 20:een Britanniassa ja Irlannissa. Ensimmäisessä VH1 Divas Live-hyväntekeväisyyskonsertissa King esiintyi Dionin, Careyn, Gloria Estefanin ja Aretha Franklinin kanssa. Vuonna 2000 Kingiä pyydettiin levyttämään uusi versio kappaleesta Where You Lead Gillmore Girlsiin. Hän uudisti tekstiä äiti-tytär-teemaan sopivaksi. Vuonna 2001 Kingiltä ilmestyi uusi albumi Love Makes the World. Se sisältää versioita kappaleista, jotka King kirjoitti 90-luvulla muille artisteille ja albumilla vierailevat esimerkiksi Steven Tyler ja k.d.Lang. Billboardin Independent Album-listalla se debytoi sijalla 20. Kuusi vuotta myöhemmin albumista julkaistiin versio, jonka bonuslevy sisälsi viisi kappaletta mukaan lukien uusi versio Where You Leadista. Kingin olohuonekiertue alkoi heinäkuussa 2004 Chicagon Auditorium Theatresta. Kyseisestä konsertista sekä Los Angelesissa ja Massachussetsissa soitetuista konserteista taltioitiin heinäkuussa 2005 ilmestynyt albumi The Living Room Tour. Se nousi Billboardin listalla sijalle 17., eli kyseessä on Kingin paras listasijoitus sitten vuoden 1977. Kiertue vieraili Kanadassa, Uudessa Seelannissa ja Australiassa. Lokakuussa 2007 kiertueesta julkaistiin dvd Welcome to My Living Room. Marraskuussa 2007 King konsertoi Japanissa Mary J. Bligen ja Black Eyed Peasin Fergien kanssa. Japanilaiset Sony ja Victor julkaisivat uudelleen suurimman osan Kingin albumeista mukaan lukien artistin 70-luvun lopun albumit, joita ei oltu aikaisemmin julkaistu cd:nä. King levytti dueton Time Won't Run Out on Me Anne Murrayn kanssa tämän vuonna 2007 ilmestyneelle albumille Anne Murray Duets:Friends and Legends. Murray oli levyttänyt kappaleen aikaisemmin vuonna 1984 ilmestyneelle albumilleen Heart Over Mind. Vuonna 2010 King ja James Taylor toteuttivat Troubadour Reunion -kiertueensa. He olivat soittaneet debyyttikeikkansa kyseisessä West-Hollywoodissa sijaitsevassa clubissa vuonna 1970. Vuonna 2007 kaksikko oli kunnioittanut clubin 50-vuotista olemassaoloa soittamalla siellä konsertin originaalin vuoden 1970 säestysyhtyeensä kanssa. Kyseinen kokoonpano palasi tien päälle vuonna 2010. King ja Taylor olivat pianistina ja kitaristina myös toistensa kappaleissa ja esittivät myös yhteisiä numeroita. Kiertue alkoi maaliskuussa Australiasta ja palasi toukokuussa Yhdysvaltoihin. Kiertueesta muodostui menestys ja sen aikana King soitti eräille historiansa suurimmista yleisömääristä. Troubadour Reunion-kiertueen aikana Kingiltä julkaistiin kaksi albumia. Toinen, Live at the Troubadour, oli yhteislevy James Taylorin kanssa ja se debytoi Billboardin listalla neljäntenä. Albumi on saavuttanut kultalevyn puolen miljoonan kappaleen myynnillään. Ensin oli kuitenkin julkaistu tuplakokoelma Essential Carole King, jonka ykköslevy koostui Kingin omista levytyksistä ja kakkosalbumi muille kirjoitetuista hiteistä. Syksyllä 2011 ilmestynyt Holiday Carole sisälsi sekä traditionaaleja, että Kingin tyttären Louise Goffinin kirjoittamia uusia kappaleita. Louise toimi myös albumin tuottajana. Kymmenes huhtikuuta 2012 Grant Central julkaisi Kingin elämäkerran A Natural Woman:A Memoir. New York Timesin Best Seller-listalla se saavutti kuudennen sijan. Kuukautta myöhemmin Kingin ilmoitettiin vetäytyvän musiikkibisneksestä. Vuoden lopussa hän sai tähtensä Hollywood Walk of Famelle. Vuonna 2016 hän oli Hyde Parkissa pidetyn British Summer Time Festivalin pääesiintyjä ja esitti Tapestry-albumin kokonaisuudessaan kolmas heinäkuuta 2016. Lokakuussa konsertti nähtiin UK SkyArts TV:ssä ja julkaistiin albumina seuraavana vuonna.
Lokakuussa 2018 King julkaisi uudet lyriikat sisältävän version kappaleestaan One. Kyseessä oli hänen ensimmäinen uusi levytyksensä seitsemään vuoteen ja mainitun kappaleen originaaliversio on Kingin vuonna 1977 ilmestyneeltä albumilta Simple Things.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti