Kolmas lokakuuta 2000 Reprise
Recordsin julkaisemana ilmestynyt Warning on yhdysvaltalaisen
punkrockyhtyeen Green Dayn kuudes studioalbumi. Tyylillisesti se vei
edeltäjänsä, edellisenä vuonna ilmestyneen albumin Nimrod edustamaa
tyyliä vielä pitemmälle akustisine elementteineen ja popista ja jopa
folkista vaikutteita ottaneine tyyleineen. Tekstiensä osalta Warning on
tulkittavissa yhtyeen aikaisempia töitä positiivissävytteisemmäksi
albumiksi. Lisäksi kyseessä on Green Dayn ensimmäinen albumi sitten
vuonna 1991 ilmestyneen Kerplunkin, jonka tuottamisesta Rob Cavallo ei vastannut. Hän oli Warningilla tosin apulaistuottajana. Vaikka yhtyeen
musiikillinen tyylinmuutos sai osakseen ristiriitaisia mielipiteitä,
Warning saavutti suhteellisen myönteiset arvostelut ja Billy Joe
Armstrongin biisinkirjoitustaitoa kehuttiin. Vaikka Warning nousi
Billboardin listalla parhaimmillaan neljänneksi, kyseessä oli yhtyeen
suosion aikakauden vähiten myynyt albumi. Se saavutti silti kultalevyn ja
myi 1, 2 miljoonaa kappaletta joulukuuhun 2012 mennessä. Warningista
julkaistiin vinyyliuusintapainos heinäkuun puolivälissä 2009. Edellisen
albuminsa Nimrodin tiimoilta Green Day keikkaili aikaisempaa pienemmissä
ja intiimimmisssä paikoissa. Yhtyeen kotikaupungin punkclubi 924 Gilman
Street buukkasi keikalle jopa Green Dayn basistin Mike Dirntin
sivuprojektiyhtyeen The Frustratorsin. Nimrodin kappaleista uudistunutta
tyyliä edusti erityisesti kappale Good Riddance (Time of Your Life)
Warningille Green Day valitsi aluksi tuottajakseen aikaisemmin muun
muassa Nirvanan ja R.E.M.:in kanssa työskennelleen Scott Littin.
Yhteistyö ei kuitenkaan toiminut toivotulla tavalla ja yhtye päätyi
tuottamaan albumin pääosin itsenäisesti Cavallon toimiessa
apulaistuottajana. Referenssinä Armstrong kuunteli Bob Dylanin vuoden
1965 klassikkoalbumia Bringing It All Back Home. Kyseisellä albumilla
oli keskeinen vaikutus sekä Warningin musiikilliseen kokeilunhaluun että
sosiaalisesti tiedostaviin teksteihin. Työskentely Warningin parissa
alkoi jo kaksi vuotta ennen kuin yhtye siirtyi studioon huhtikuun
ensimmäisenä 2000. Kyseisenä aikana yhtyeen jäsenet tapasivat viidesti
viikossa, kirjoittivat uusia kappaleita ja treenasivat vanhoja.
Warningin nauhoitukset tapahtuivat Oaklandissa studio 880:ssa. Green Day
työskenteli rumpali Tree Coolin mukaan nopeasti, mutta harkitsi
tarkkaan esimerkiksi Warningin kappaleiden biisijärjestystä. Albumin
nimikappaleen bassoriffi muistuttaa The Kinksin kappaletta Picture Book.
Retropophenkinen Waiting perustuu Petula Clarkin vuoden 1964 hitin
Downtown riffiin. Kappaleen melodiaa on verrattu The Mamas & The
Papasiin ja koukkua Kissiin. Entertainment Weeklyn Ken Tuckerin mukaan
albumin kappaleista Misery lienee Armstrongin näkemys Brechtin ja
Weillin popoperetista. Viiden minuutin kestossaan jousia sisältävää
kappaletta on pidetty Green Dayn standardeilla eeppisenä. Hold
On-kappaleen instrumentaatioon lukeutuvaa huuliharppua on verrattu
Beatlesin I Should Have Known Betteriin ja Love Moe Do:hun. Macy's Day
Parade sisältää popin lisäksi vaikutteita folkista. Vaikka Warning
saavutti jo ilmestyessään suhteellisen myönteiset arviot, vuonna 2009
albumista retrospektiivisen arvion MTV Newsiin kirjoittaneen James
Montgomeryn mukaan albumi oli aliarvostettu ja hän kehui Armstongin
laulunkirjoitustaitoja erinomaisiksi. Green Dayn viimeistellessä
Warningia yhtye ilmoitti soittavansa kesällä 2000 Vans
Varped-kiertueella ennen uutuusalbuminsa samaisen vuoden lokakuuhun
ajoittuvaa julkaisua. Kakkoskitaristina kiertueella kuultiin Armstrongin
sivuprojektiyhtyeen Pinhead Gunpowderin Jason Whitea. Huhti-kesäkuussa
2002 Green Day jakoi vuorotellen pääesiintyjän paikan Blink-182:n kanssa
Pop Disaster-kiertueella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti