Torstain terävä:60-luvun alun merkittävä brittiyhtye

Johnny Kidd & The Pirates oli brittiläinen, laulaja/lauluntekijä Johnny Kidin johtama rockyhtye. 50- ja 60-lukujen vaihteessa se saavutti useita singlemenestyksiä, kuten Shakin' All Over ja Please Don't Touch. Yhtyeen musiikillinen vaikutus oli kuitenkin sen hittikappaleita suurempi. Johnny Kidd & The Piratesin teatraalinen lavaesiintyminen vaikutti useisiin myöhemmin esiin nousseisiin keskeisiin rockartisteihin, kuten Alice Cooperiin ja David Bowieen. Originaali Guy Robinsonin manageroima yhtye kiinnitettiin HMV:n artistiksi vuonna 1959. Sen ensimmäinen levytys, raaka Please Don't Touch nousi samaisena vuonna brittien singlelistalla sijalle 25. Kyseinen kappale on coveroitu useasti, tunnetuin versio on Motörheadin ja Girlschoolin nimellä Headgirl tekemä levytys. The Piratesin originaalikokoonpanoon kuuluivat lisäksi rumpali Clem Cattini, kitaristi Alan Caddy ja basisti Brian Gregg. Yhtyeen esiintyessä Saturday Clubissa vuosien 1959 ja 1961 välillä Mike West ja Tom Brown jakoivat leadvokaalit Kiddin kanssa. Yhtyeen suurin menestys oli vuonna 1960 listakärkeen noussut single Shakin' All Over. Sen soolosta ja avaavasta kitarasta vastasi Joe Moretti. Kanadalaisen The Guess Whon kappaleesta levyttämä  näkemys nousi Billboardin listakärkeen alkuvuodesta 1965 ja The Who levytti kappaleen vuonna 1970 ilmestyneelle erinomaiselle livealbumilleen Live at Leeds. Keith Huntin yhtyeestä kirjoittaman biografian mukaan HMV tarjosi yhtyeelle mahdollisuutta kirjoittaa itsenäisesti seuraavan singlensä b-puolen, mutta nauhoitusta edeltävänä iltana valmiina ei ollut vielä mitään. Kappale kirjoitettiin lopulta nopeasti kahvilassa ja nauhoitettiin seuraavana päivänä yhdellä otolla. Moretti teki muutamia päällekkäisäänityksiä. Singlen ykköspuolelle kaavailtu oldie Yes Sir, That's My Baby julkaistiin lopulta singlen kakkospuolella ja omaa tuotantoa edustava tunnelmallinen Restless a-puolella. Shakin' All Overin vanavedessä myös se nousi listoille. Laadukkaasta levytysmateriaalista huolimatta kyseinen Piratesin kokoonpano ei saanut työstetyksi lisää hittejä. Sen viimeinen levytys Please Don't Bring Me Down ei noussut listoille lainkaan. Singlen b-puolella julkaistu So What sisälsi Morgan "Thunderclap" Jonesin upean pianosoolon. Koska single ei menestynyt, Clem Cattini, Alan Caddy ja Brian Gregg siirtyivät Colin Higsin yhtyeeseen Cabinboysiin kuuden viikon  mittaiselle Euroopan kiertueelle. Cattini ja Caddy siirtyivät seuraavaksi Joe Meekin yhtyeeseen, josta kehittyi The Tornadoes. Brian Gregg seurasi heitä basisti Heinz Burtin lähdettyä soolouralle. Kidd levytti tässä välissä soolona kappaleen Hurry on Back to Love, joka oli bluesvaikutteisinta hänen siihen mennessä levyttämäänsä tuotantoa. Piratesin uuden triokokoonpanon muodostivat basisti Johnny Spence, rumpali Frank Farley ja soolokitaristi Johnny Patto. Kyseinen kokooonpano oli ollut Cuddly Dudleyn säestysyhtyeenä nimellä The Redcaps. Patton paikan otti pian Mick Green. Uuden kokoonpanon debyyttisingle A Shot of Rhythm and Blues/I Can Tell nousi listan alemmille sijoille loppuvuodesta 1962. Tässä vaiheessa Kidd kehitti visuaalisen 1800-luvun merirosvopukeutumista hyödyntäneen lavashown. Samoihin aikoihin yhtyeen manageriksi ryhtyi myös kappaleita kirjoittanut Gordon Mills. Hänen käsialaansa ollut mersey beat-henkinen I'll Never Get Over You nousi listalla neljänneksi. Sitä seurannut ja niin ikään Millsin kirjoittama Hungry for Love nousi samaisen vuoden syksyllä op 20:een. The Pirates julkaisi triona singlen My Babe/I Can Tell, mutta ilman menestystä.  Vuonna 1964 The Pirates laajensi kokoonpanoaan urkuri Vic Cooperilla. Samana vuonna ilmestyneen singlen Always and Ever jälkeen Green siirtyi Billy J Kramer & The Dakotasiin. Tuuraajana soittaneen The Tornadoesin Stuart Taylorin tilalle Green löysi John Weiderin. Lopulta The Pirates lopetti yhteistyönsä Kiddin kanssa. Spence, Farley ja Weiderin korvannut kitaristi Jon Morshead jatkoivat Kiddin suostumuksella toimintaansa The Piratesin nimellä ja julkaisivat Polydorilla singlen Shades of Blue, mutta lopettivat toimintansa kesällä 1966.Kidd jatkoi soolouraansa eri muusikoiden kanssa. Hänen levyttämänsä It's Got to Be You ja julkaisematta jäänyt versio Otis Reddingin I Can't Turn You Losesta osoittivat, että Kiddin musiikillinen tulevaisuus olisi voinut olla R&B:n ja soulin parissa. Vuonna 1966 urkuri Ray Soper otti yhteyttä useisiin muusikoihin. Soolokitaristi Mick Stewart, basisti Nick Simper ja rumpali Roger Truth tulivat Soperin mukaan ja esittelivät itsensä Kiddille The Piratesin uutena kokoonpanona. Sen kanssa Kidd kaavaili uutta albumia. Seitsemäs lokakuuta 1966 Kidd menehtyi auto-onnettomuudessa lähellä Burya, Lancashirea. Samassa kyydissä ollut Nick Simper loukkaantui. Marraskuussa postuumisti julkaistu single Send for That Girl/The Fool, jonka b-puoli oli Lee Hazlewoodin kirjoittama, jäi vaille listamerkintää. The Piratesin kokoonpano, jossa Truthin paikan otti John Kerrison, jatkoi toimintaansa toukokuuhun 1967.