Bachman-Turner-Overdrive on Winnipegista, Manitobasta kotoisin oleva
kanadalainen rockyhtye. 70-luvulla se työsti sarjan menestysalbumeita ja
singlejä myyden kyseisellä vuosikymmenellä yli seitsemän miljoonaa pitkäsoittoa. Tuolloin yhtye saavutti Yhdysvalloissa viisi top 40:ään
noussutta albumia ja kuusi singleä. Yhtyeen kotimaassa Kanadassa
top 40-singlemenestyksiä oli peräti yksitoista. Maailmanlaajuisesti
BTO:n albumeita on myyty lähes 30 miljoonaa kappaletta. Monet yhtyeen
tunnetuimmista kappaleista, kuten Let It Ride, You Ain't Seen Nothing
Yet, Takin' Care of Business, Hey You ja Roll On Down the Highway ovat
edelleen saaneet osakseen radiosoittoa classic rock -tyyppisillä
kanavilla. Yhtyeen originaalin kokoonpanon muodostivat
vokalisti/kitaristi Randy Bachman, basisti/solisti Fred Turner,
kitaristi/solisti Tim Bachman ja rumpali Robbie Bachman. Kyseisellä
lineupilla BTO julkaisi kaksi pitkäsoittoa vuoden 1973 aikana.
Suosituimmaksi muodostui yhtyeen kakkoskokoonpano, jossa Tim Bachmanin
paikan soolokitaristina oli ottanut Blair Thornton. Kyseinen BTO:n
lineup julkaisi vuosien 1974 ja 1977 välillä neljä pitkäsoittoa. Niistä
kaksi kohosi Billboardin albumilistalla viiden suosituimman joukkoon.
Mainittu kokoonpano työsti myös vuonna 1974 singlelistan kärkipaikan
tavoittaneen pikkulevyn You Ain't Seen Nothing Yet. Yhtyeen myöhemmät
kokoonpanot joutuivat tyytymään vähäisempään menestykseen. BTO:n mentyä
tauolle vuonna 2005 Randy Bachman ja Fred Turner yhdistivät voimansa
neljä vuotta myöhemmin kiertueen ja uuden albumin merkeissä. Vuonna 2010
kaksikko konsertoi Edmontonin Grey Cupissa ja jatkoi keikkailuaan
kesällä 2014. BTO:n päästyä Canadian Music Hall of Fameen maaliskuun
lopussa 2014 yhtyeen kakkoskokoonpano nähtiin ensi kertaa yhdessä sitten
vuoden 1991. Kyseisessä seremoniassa yhtye esitti kappaleen Takin' Care
of Business. Randy Bachman jätti The Guess Who-yhtyeen sen suosion
huipulla. Hänen kanssaan halusi työskennellä samaisesta yhtyeestä neljä
vuotta aikaisemmin poistunut solisti/kosketinsoittaja Chad
Allan. Tuloksena oli Winnipegissa vuonna 1971 perustettu yhtye Brave
Belt. Rumpaliksi tuli Randyn veli Robin Bachman Gary Bachmanin toimiessa
yhtyeen managerina. Yhtyeen nimeä kantaneella esikoisalbumilla Randy
vaikutti sekä kitaristina että basistina. Vaikka albumi ei menestynyt
erityisen hyvin, Brave Belt teki kaavailemansa keikat kokoonpanolla,
jossa Neil Youngin kehotuksesta basistina vaikutti CF Fred Turner.
Hänestä tuli pian yhtyeen täysaikainen jäsen. Vuonna 1972 ilmestyneellä
albumilla Brave Belt II Turner oli myös solistina kahta kappaletta
lukuun ottamatta. Niillä vokalisoinnista vastasi Chad Allan, joka
kuitenkin jätti yhtyeen pian albumin levyttämisen jälkeen. Kyseisen
albumin tiimoilta tehdyillä keikoilla yhtyeen kokoonpanoa täydensi
kitaristi Tim Bachman. Koska myöskään yhtyeen kakkosalbumi ei
osoittautunut erityisen suureksi menestykseksi, sen tiimoilta tehty
kiertue keskeytettiin rundin puolivälissä, eli kesällä 1972. Fred
Turnerin vaikutus oli joka tapauksessa alettu huomata. Brave Belt II:lla
hän vastasi viiden kappaleen sävellystyöstä ja Turnerin osuus solistina
oli keskeinen. Tyylillisesti Brave Belt II edusti edeltäjäänsä
kitaravetoisempaa ja raaempaa soundia. Randy Bachmanin elämäkerran
mukaan BTO:n soundin siemenet oli kylvetty Ontarion Thunder Bayssä
soitetulla yliopistokeikalla pian Allanin lähdön jälkeen. Promoottori
pyysi yhtyettä soittamaan rockorientoituneempaa tuotantoa Allanin
countryvaikutteisten kappaleiden sijaan. Creedence Clearwater Revivalin Proud Maryn, Freen All Right Nown ja Rolling Stonesin
Brown Sugarin kaltaisten rockcovereiden ansiosta tanssilattia saatiinkin
pian täyteen. Reprise Recordsin pudotettua Brave Beltin Randy Bachman
tyhjensi pankkitilinsä uusia nauhoituksia ja niiden kauppaamista varten.
Uusi levytyssopimus syntyi lopulta Mercury Recordsin kanssa.
Huhtikuussa 1973 kyseisen yhtiön Charlie Fach oli palannut Ranskasta.
Pöydälleen päätyneistä soittamattomista demonauhoista hän plokkasi Randy
Bachmanin nimellä varustetun. Fanch oli edellisenä vuonna keskustellut
Bachmanin kanssa ja kehottanut tätä lähettämään demonsa hänelle. Fachiin
teki vaikutuksen jo demon avauskappale Gimme Your Money Please. Brave
Belt III:n sijasta päädyttiin nimeen Bachman-Turner-Overdrive. Sen kaksi
ensimmäistä osaa tulivat yhtyeen jäsenten sukunimistä ja viimeinen
autoilualan lehdestä, jonka yhtyeen jäsenet havaitsivat ruokaillessaan
Ontariossa, Windsorissa. Yhtyeen nimeä kantanut debyyttialbumi ilmestyi
vuoden 1973 toukokuussa. Se menestyi Detroitin ja Buffalon kaltaisissa
rajakaupungeissa ja pysytteli listoilla usean viikon ajan, vaikkei
sisältänytkään suurta singlehittiä. Turnerin käsialaa ollut Blue Collar
saavutti Kanadan RPM-listalla sijan 21., mutta Billboardin listalla sen
sijoitukseksi jäi 68. Yhtyeen debyytti myi kultalevyksi vuonna 1974. Sen
saavuttama menestys oli pitkälti BTO:n ahkeran keikkailun ansiota.
Fachin kehotuksesta yhtye konsertoi kaikkialla, missä se oli saavuttanut
radiosoittoa.
Joulukuussa 1973 ilmestynyt BTO II oli jo suuri menestys.
Seuraavana vuonna se nousi Billboardin listalla neljänneksi ja yhtyeen
kotimaassa kuudenneksi. Albumi sisälsi myös kaksi suurta
singlemenestystä; Let It Ride ja Takin' Care of Business. Kappaleista
jälkimmäinen Randylla oli ollut olemassa jo The Guess Whon aikoina
nimellä White Collar Worker, mutta sitä ei koettu tyylillisesti
sopivaksi The Guess Wholle. Päivää ennen sovittua keikkaa Randy kuuli dj
Darryl Burlinghamin käyttävän sanontaa takin' care of business ja
päätti hyödyntää sitä White Collar Workerin sijaan. Tim Bachman jätti
yhtyeen alkuvuodesta 1974. Hänen paikkansa otti aikaisemmin
vancouverilaisessa ja MCA Recordsille yhden albumin levyttäneessä
yhtyeessä Crosstown Bus vaikuttanut Blair Thornton. Kyseisen kokoonpanon
esikoisalbumi, vuonna 1974 ilmestynyt No Fragile säilyy kahdeksan
miljoonan kappaleen myynnillään BTO:n suurimpana menestysalbumina
kokoelmalevyjä lukuun ottamatta. Se nousi listakärkeen sekä
Yhdysvalloissa että Kanadassa albumilta poimitun singlen You Ain't Seen
Nothing Yet tavoin. AOR-radioissa albumin raidoista huomattavaa
rotaatiota saavutti Roll on Down the Highway. Sen seuraaja Four Wheel
Drive nauhoitettiin toukokuussa 1975. Vaikka albumin singlepoiminta Hey
You saavutti Billboardin listalla ainoastaan sijan 21., nousi se Kanadan
RPM-listan kärkeen. Itse pitkäsoitto sijoittui viiden suosituimman
joukkoon sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa. Four Wheel Driven julkaisua
seurasi menestyksekäs kiertue Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Sillä
BTO:tä lämmitteli niin ikään Mercury Recordsin artisteihin lukeutunut
Thin Lizzy. Randy Bachmanin mukaan Lizzyn oli alun perin tarkoitus
soittaa BTO:n lämmittelijänä ainoastaan Britanniassa, mutta levy-yhtiön
kehotuksesta Phil Lynott ja kumppanit hoitivat lämmittely-esiintyjän
tehtävät myös muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Yhteinen kiertue
kesti näin ollen seitsemästä kahdeksaan kuukautta. Loppuvuodesta 1975
ilmestyi BTO:n seuraava albumi Head On. Se sisälsi seuraavana vuonna top
40:ään nousseen singlen Take It Like A Man, jolla pianistina vieraili
Little Richard. Albumin huippuhetkiin lukeutuu myös Randy Bachmanin
jazzahtava sävellys Lookin' Out for #1, joka saavutti
huomattavaa soittoa erityyppisillä radioasemilla, myös sellaisilla,
joiden soittolistoilla BTO ei yleensä ollut. Kahden viimeisimmän
pitkäsoittonsa välissä BTO julkaisi ainoan pitkäsoitoilta löytymättömän
singlensä Down to the Line. Se julkaistiin tosin Head On- albumin
myöhäisemmillä cd-versioilla ja yhtyeen useammilla kokoelma-albumeilla.
Head On jäi BTO:n viimeiseksi top 40:ään nousseeksi albumiksi. Se
saavutti sijan 23. alkuvuodesta 1976. Yhtyeen ensimmäinen
kokoelma-albumi Best of B.T.O (So Far) julkaistiin samana vuonna. Se
sisälsi näytteitä kaikilta yhtyeen tuohonastisilta viideltä albumilta
ja saavutti ilmestymisaikanaan sijan 19. Sittemmin kyseisestä
kokoelmasta on muodostunut yhtyeen myydyin albumi ja se on saavuttanut
tuplaplatinaa. Singlenä pitkäsoitolta julkaistu Gimme Your Money Please
menestyi niin ikään hyvin ja piti BTO:n radioaalloilla niin A&M,
kuin FM-asemilla. Helmikuussa 1977 ilmestynyt BTO:n kuudes pitkäsoitto
Freeways jäi yhtyeen legendaarisen kokoonpanon viimeiseksi. Randy
Bachman oli tyytymätön No Fragilea seuranneiden albumien
samankaltaisuuteen ja halusi uudistaa yhtyeen soundia. Vuosia myöhemmin
hän on todennut yhtyeen muiden jäsenten olleen oikeassa todetessaan
hänen olleen tuolloin väärässä. BTO:n olisi pitänyt tuolloin pitää
puolen vuoden tauko ja palata uusien ideoiden kera. Randy jätti yhtyeen
Freewaysin jälkeen ja alkoi työskennellä sooloprojektinsa parissa. Hänen
paikkansa yhtyeessä otti aikaisemmin April Winessa soittanut basisti
Jim Clench. Turner siirtyi rytmikitaristiksi ja Thorntonista tuli
yhtyeen pääasiallinen soolokitaristi. Clench ja Turner jakoivat
lauluosuudet. Vaikka Robbie Bachman oli mukana yhtyeessä, se käytti täst
edes nimeä BTO, sillä Randylla oli soolourallaan oikeudet
Bachman-nimeen. Vuonna 1978 yhtye julkaisi albumin Street Action, jolta
ei poimittu singlehittejä, eikä albumi itsessäänkään muodostunut
suureksi menestykseksi. Sen seuraaja, maaliskuussa 1979 ilmestynyt Rock
N' Roll Nights koki saman kohtalon. Kyseisellä albumilla yhtye hyödynsi
tavanomaisesta poiketen ulkopuolista kirjoitusapua erityisesti
kanadalaisyhtye Prismin Jim Vallancelta, joka osallistui myös Rock N'
Roll Nightsin tuottamiseen. Sitä vastoin albumilta poimittu Turnerin
käsialaa ollut single Heartaches nousi Kanadassa top 40:ään ja
saavutti Billboardin listalla sijan 60. Yhdysvalloissa kyseessä oli
BTO:n ensimmäinen singlemenestys kolmeen vuoteen. BTO esitti kyseisen
kappaleen American Bandstandissa Vallancen vieraillessa
pianistina,samoin albumin toisen singlebiisin Jamaica. Vallance saavutti
myöhemmin menestystä Bryan Adamsin kanssa. Rock N' Roll Nightsin
kappaleista Adams osallistui kappaleen Wastin' Time kirjoittamiseen.
BTO
hajosi loppuvuodesta 1979 tehtyään Rock N' Roll Nighsia promonneen
kiertueen. Randy Bachman julkaisi vuonna 1978 sooloalbuminsa Survivor ja
perusti sitten yhtyeen Ironhorse, joka julkaisi kaksi pitkäsoittoa;
nimikkoalbuminsa ja kakkoslevyn Everything is Grey. Niistä ensimmäisellä
Randy ja Tom Sparks jakoivat lauluosuudet, mutta jälkimmäisellä, vuonna
1980 ilmestyneellä albumilla solistina kuultiin Frank Ludvigia. Vuonna
1981 Iron Horsen uudellen muodostettu versio Union julkaisi albumin On
Strike. Unionissa vaikutti Randy Bachmanin rinnalla myös Fred Turner.
BTO palasi vuonna 1983 kokoonpanolla, jossa olivat mukana Randy jaTim
Bachman, Fred Turner ja Guess Whon rumpali Garry Petersson. Robbie
Bachman ei osallistunut reunioniin bisneksiä koskeneiden
erimielisyyksien vuoksi. Syyskuussa 1984 ilmestynyt ja
konstailemattomasti BTO:ksi nimetty albumi julkaistiin Charlie Fachin
uudella yhtiöllä Compleat. Rumputeknikko Billy Chapman vastasi keikoilla
kosketinsoittimista. Albumin kappaleista For the Weekend julkaistiin
singlenä musiikkivideon kera. Se saavutti Yhdysvalloissa sijan 83.
Kyseessä oli yhtyeen ensimmäinen singlehitti viiteen vuoteen ja samalla
se jäi BTO:n viimeiseksi. Vuonna 1986 yhtye julkaisi edellisen vuoden
kiertueeltaan konserttitaltioinnin Live! Live! Live!, joka sisälsi myös
kaksi uutta kappaletta; Bad News Travel Fast ja Fragile Man. Niistä
jälkimmäinen on itse asiassa studioäänitys. Bad News Travel Fastin
studioversio julkaistiin elokuvan Body Slam soundtrackilla. Randysta,
Timista ja Garry Peterssonista koostunut yhtyeen triokokoonpano
lämmitteli Van Halenia yhtyeen 5150-albumin tiimoilta tekemällä
kiertueella. Peterssonin loukkaannuttua Chapman oli rumpalina
loppuosalla kiertuetta. Van Halen-kiertueen päätyttyä Tim jatkoi BTO:n
nimellä. Randy Bachman julkaisi vuonna 1993 sooloalbumin Any Road.
Rumpalina sillä kuultiin Randyn yhtyeeseen liittynyttä Billy Chapmania.
Vuonna 1988 No Fragilen aikainen yhtyeen kokoonpano palasi
keikkalavoille ja äänitti tuntemattomaksi jääneen määrän materiaalia.
Siitä julkaistiin ainoastaan Wully Bullyn coverversio elokuvan American
Boyfriends soundtrackilla. Loppuvuodesta 1991 Randy jätti Bachman Turner
Overdriven jälleen. Omien sanojensa mukaan hänen täytyi työskennellä
toisessa projektissa, mutta muiden mielestä Randy jätti yhtyeen. Randy
Bachmanin paikan otti Randy Murray. Hän oli aikaisemmin vuosina 1987-88
vaikuttanut Tim Bachmanin luotsaamissa BTO:n kiertuekokoonpanoissa.
Robbie Bachmanin, Fred Turnerin, Blair Thortonin ja Murrayn muodostama
BTO:n kokoonpano oli kaikkein pitkäikäisin, sillä se konsertoi
loppuvuodesta 1991 joulukuuhun 2004. Vuonna 1996 yhtyeeltä julkaistiin
Trial by Fire:Greatest and Latest, joka on yhtyeen viimeinen uutta
materiaalia sisältävä albumi. Vuoteen 2005 ajoittuneen yhtyeen
hajoamisen jälkeen useat yhtyeen albumeista julkaistiin uudelleen.
Ensiksi ilmestyi Freeways vuonna 2005, Bachman-Turner-Overdrive II
seuraavana vuonna ja Four Wheel Drive vuonna 2008. Brave Beltin kaksi
ensimmäistä albumia julkaistiin samalla cd:llä 17. maaliskuuta 2009.
Tammikuussa 2009 Tim Bachman soitti samalla stagella Randy Bachmanin
kanssa ensi kertaa sitten vuoden 2003. Randy isännöi menestyksekästä
radio-ohjelmaa Randy's Vinyl Tap ja hän siirtyi myös tv:n puolelle
ohjelmassa Road to Guitar. Kesällä 2009 hän oli kiertueella Burton
Cummingsin kanssa ja kiersi elo-syyskuussa Yhdysvalloissa ja Kanadassa
Randy Bachman Bandinsa kanssa. Randy Murray keikkailee edelleen
ajoittain Vancouverin alueella. Hän on Fred Turnerin tavoin toinen
BTO-kokoonpanon aikainen soittaja, joka on jatkanut keikkailua kyseisen
yhtyeen tammikuuhun 2005 ajoittuneen hajoamisen jälkeen. Rob ja Murray
ovat ilmaisseet, etteivät halua enää soittaa BTO:n riveissä. Kahdeksas
joulukuuta 2009 Bachman ja Turner ilmoittivat Winnipegissa
Bachman-Turnerin paluusta. Seuraavaan vuoteen ajoittuneesta kiertueesta
ja uudesta albumista informoitiin kaksikon uudella kotisivulla. Bachman
& Turnerin yhtyeessä soittivat Randyn yhtyeessä vaikuttaneet Marc
LaFrance, Mick Dalla-Vee ja Brent Howard. Yhtyeen ensimmäisiin
keikkoihin lukeutuivat esiintymiset Sweden Rockissa kesäkuussa 2010 ja
Lontoon High Voltage -festivaaleilla heinäkuussa. Yhtyeen nimikkoalbumi
julkaistiin Yhdysvalloissa seitsemäs ja Euroopassa 20. syyskuuta 2010.
Kyseisen vuoden marraskuussa yhtye esiintyi New Yorkin Roseland
Ballroomissa osana Yhdysvaltain-kiertuettaan. Konsertista julkaistiin
sekä tuplacd Live at the Roseland Ballroom että dvd. Vuonna 2013 BTO:lta
julkaistiin 26 kappaleesta koostunut tuplacd
Bachman-Turner-Overdrive:40:th Anniversary. Vaikka suuri osa sen
kappaleista edustaa tuttua klassikkotuotantoa, mukana on myös neljä
ennen julkaisematotnta kappaletta. Kakkoscd:llä kuullaan kahdeksan
näytettä pitkään loppuun myydyltä vuoden 1976 livelevyltä B.T.O.
Live-Japan Tour. Brave Beltin ohjelmistosta mukana on kappale Never
Comin' Home. Kymmenes maaliskuuta 2018 Randy Bachman ilmoitti Fred Turnerin lopettavan keikkailun. Monille musiikkidiggareille BTO vaikutti osaltaan
ratkaisevasti kitararockin uuteen nousuun aikana, jolloin listoja
hallitsi soft ja radioaaltoja glam- sekä progressiivinen rock.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti