Grateful Dead:Aoxomoxoa
20. heinäkuuta 1969 Warner Brosin julkaisemana ilmestynyt Aoxomoxoa on Grateful Deadin kolmas studioalbumi. Kyseessä on eräs ensimmäisistä rockalbumeista, jonka nauhoituksessa on hyödynnetty 16-raitaista tekniikkaa. Sekä diggarit että kriitikot pitävät kyseistä vaihetta Grateful Deadin tuotannossa yhtyeen kokeellisuuden huipentumana. Pitkäsoiton nimi on merkityksetän palindromi. Rolling Stoneen albumista kirjoitetussa arvostelussa sen mainittiin tavoittavan erinomaisesti edustamansa elämäntyylin. Vuonna 1991 Aoxomoxoa valittiin Rolling Stonen äänestyksessä kaikkien aikojen kahdeksanneksi parhaaksi levynkanneksi. Kultalevyn albumi saavutti toukokuussa 1997. Grateful Deadin historiassa Aoxomoxoa on ensimmäinen albumi, jonka yhtye äänitti kokonaisuudessaan lähellä kotikaupunkiaan San Franciscoa, eli San Mateon Pasific-studiossa sekä samoin nimetyssä studiossa San Franciscossa. Grateful Deadin pitkäsoitoista Aoxomoxoa on ainoa, jonka työstämiseen pianisti Tom Constanten osallistui yhtyeen virallisena jäsenenä. Hän oli ollut mukana myös yhtyeen edellisen albumin Anthem of the Sun levytyksessä ja soittanut yhtyeen keikoilla marraskuun 1968 ja tammikuun 1970 välisenä aikana. Myös tekstintekijä Robert Hunter oli Grateful Deadin albumeista ensimmäisenä täysipainoisesti mukana juuri Aoxomoxoalla. Hunterin ja kitaristi/solisti Jerry Garcian yhteistyö tuli jatkumaan koko yhtyeen lopun toiminnassa olon ajan. Aoxomoxoa sisälsi myös Mountans of the Moonin ja Dupree's Diamond Bluesin kaltaisia akustisia kappaleita, jotka tulivat olemaan pääosassa Grateful Deadin kahdella seuraavalla studioalbumilla; pitkäsoitoilla Workingman's Dead ja American Beauty, jotka molemmat ilmestyivät vuoden 1970 aikana. Jotkin Aoxomoxoan kappaleista olivat jonkin aikaa mukana Grateful Deadin keikkasetissä ja tippuivat sitten pois. Ainoastaan China Cat Sunflowerista muodostui standardi yhtyeen keikkaohjelmistoon. St. Stepeniä yhtye soitti vuoteen 1971 saakka ja kappale palasi keikkasettiin vuosien 1976-1977 ajaksi ja muutaman kerran myöhemminkin. Cosmic Charlieta soitettiin muutaman kerran vielä vuonna 1976. Aoxomoxoa nauhoitetiin kahteen kertaan. Yhtye oli nimittäin todella innostunut kokeilemaan uuta 16-raitaista äänitystekniikkaa. Aoxomoxoan vuonna 2003 ilmestynyt remasteroitu versio sisälsi lisäksi kolme studiojamia albumin originaaleista kasiraiturille tehdyistä nauhoituksista. Niiden joukossa oli varhainen versio kappaleesta The Eleven. Mukana on myös varhainen, alkuvuodesta 1969 taltioitu liveversio Cosmic Charliesta. Alun perin kyseinen versio albumista oli julkaistu osana vuonna 2001 ilmestynyttä boxia The Golden Road. Courney Loven on mainittu esiintyvän albumin takakannen kuvassa. Vuonna 1971 Garcia ja Aoxomoxoalla akustista bassoa ensi kertaa soittanut Phil Lesh miksasivat Aoxomoxoan uudestaan. Originaalia vuoden 1969 miksausta albumista kaavailtiin julkaistavaksi cd:llä, mutta masternauhat olivat kadonneet. Kun ne viimein löytyivät, kyseinen originaali miksaus albumista julkaistiin osana vinyliboxia The Warner Bros. Albums. Se merkitsi originaalin miksauksen olevan saatavilla ensi kertaa sitten vuoden 1972, jolloin edellisenä vuonna tehty remiksaus albumista korvasi originaalin vuoden 1969 miksauksen. Vuonna 2013 ilmestynyt remasteroitu download-versio Aoxomoxoasta hyödyntää vuoden 1972 remiksausta. Editoitu versio kappaleesta Doin' That Rag julkaistiin 70-luvun loppuun saakka saatavilla olleella kokoelmalevyllä The 1969 Warner/Reprise Record Show. Se sisälsi kyseisestä kappaleesta originaalin vuoden 1969 satoa olevan miksauksen, joka oli siis saatavilla vielä muutama vuosi sen jälkeen, kun itse Aoxomoxoa-albumi oli saatavilla ainoastaan remiksattuna versiona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti