Keskiviikon klassikko.Keskeisen progressiivisen rockin edustajan varhaistuotannon merkkiteos
Kansas:Leftoveture
Lokakuussa 1976 ilmestynyt
Leftoverture on yhdysvaltalaisen progressiivista rockia edustavan
Kansas-yhtyeen neljäs studioalbumi. Sen ykköspuoli on tyylillisesti
varsin monipuolinen kohokohtanaan The Wall. Kappaleen kitaravetoista introa
seuraa barokkihenkinen säkeistö ja kappaleessa hyödynnetään myös jousia
ja rikasta rytmiikkaa. Se muistuttaa tyylitajuisesti Yesistä ja Peter
Gabrielin aikaisesta Genesiksestä. What's on My Mind on suoraviivaisempi
popkappale Miracles Out of Nowheren tarjotessa varsin
rikasta instrumentaatiota, hyödyntäähän kappale akustisia kitaroita, syntetisaattoreita,
jousia ja pianoa. Sen säkeistöissä on lähes folkenkeä. Leftoverturen
avauskappaleesta Carry on Wayward Son on muodostunut albumin
pitkäikäisin. Se nauttii edelleen runsaasta radiosoitosta classic
rock- tyyppisillä radioasemilla. Poporientoituneesta kertosäkeestään huolimatta
kappale sisältää hienostunutta instrumentaatiota, upeita harmonioita ja
suorastaan eeppisen tekstin. Erityisen onnistuneena voi kuitenkin pitää
Lefoverturen kakkospuolta. Sen avaa Opus Insert, joka käynnistyy
kiinnostavalla urkuosuudella siirtyäkseen raskaampaan osuuteen. Dave
Hope tarjoaa kappaleessa upeaa bassotyöskentelyä. Kertosäkeessä
hyödynnetään akustisia elementtejä. Upeaa viululla soitettua riffiä
seuraavat marssin rytmissä kulkeva rumpuosuus ja dominoiva piano ennen
kappaleen paluuta alkuteemaansa ja lopulta syntikan johtamaan loppuun.
Questions of My Childhood käynnistyy nopeatempoisella ensin syntikan ja
sitten urkujen johtamalla introlla. Robby Steinhardt soittaa onnistuneen
viululeadin ennen kappaleen syntikoiden hallitsemaa loppuosaa.
Kappaleen tekstissä käsitellään filosofisia teemoja, henkistä kypsymistä
ja sen oivaltamista, ettei kaikkiin kysymyksiin voi löytää vastauksia.
Cheyenne Anthem edustaa lähes folkia ja kappaleen tekstissä on jälleen
syvällisempi sanoma. Musiikillisesti varsin onnistunutta kappaletta
hallitsevat aluksi akustiset kitarat ja syntikat. Kappaleen
nopeatempoinen osuus kuulostaa lähes polkalta ja folkelementit tekevät
tyylitajuisesti kunniaa Jethro Tullille kappaleen päättyessä yllättävän
pelkistettyihin akustisiin kitaroihin. Leftoverturen kahdeksan ja
puoliminuuttinen päätöskappale Magnum Opus on lähes instrumentaali.
Sillä on tarjottavanaan runsaasti eksoottisia soundeja. Syntikoiden
värittämää natiivityyppistä rummutusta seuraa raskasta kitarointia ja
Phil Ehartin voimakkaampaa rockrummutusta. Yksittäistä säkeistöä seuraa
pitkä, mutta äkillisesti katkeava jamitteluosuus. Leftoverture lukeutuu
jo Kansasin tuotannon huipputöihin kuten myös sen seuraaja, seuraavana
vuonna ilmestynyt ja vielä suurempaan kaupalliseen menestykseen yltänyt
pitkäsoitto Point of KnowReturn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti